Yksinäisyys yhdistää

Neljän sosionomiopiskelijan pohdintoja yksinäisyydestä ja sen eri näkökulmista. Tulevalla urallamme sosionomeina tulemme kohtaamaan yksinäisyyttä ja haluamme tutustua sen eri ilmenemismuotoihin ja miten se tulisi ottaa huomioon. 

Yksinäisyys on ilmiönä laaja ja vaikuttava. Se voi koskettaa kaikkia lapsista vanhuksiin, asemasta ja taustasta riippumatta. Arvioilta joka kymmenes suomalainen kärsii yksinäisyydestä. 

Pohdimme myös sitä, miten yksinäisyyteen puututaan ja miten sitä voisi vähentää. Mitä jokainen meistä voisi tehdä asian eteen?  

Tervetuloa yhteiselle matkalle yksinäisyyteen! 

Anne, Noora, Mara ja Mari

Eihän jätetä ketään yksin!

Blogia aloittaessamme päädyimme ottamaan yksinäisyyden aiheeksemme. Blogimatkamme varrella olemme tuoneet esille yksinäisyyttä laajasti eri näkökulmista. Halusimme herätellä kaikkia pohtimaan, miten yksinäisyyteen voidaan puuttua ja miten sitä pyritään vähentämään. Tuoda esille näkökulmia, mitä jokainen meistä voisi tehdä asian eteen.

Lue lisää Eihän jätetä ketään yksin!

Perhekaveritoimintaa Uudessa Lastensairaalassa

Kuva: Pixabay

Moni perhe on kohdannut lapsen kanssa lääkäri ja sairaala reissuja. Osalle Uusi lastensairaala on hyvinkin tuttu paikka ja toisille taas täysin vieras. Uuteen lastensairaalaan tullaan tutkimuksiin ja laboratoriokokeisiin, hoitoihin tai osastojaksolle. Osa perheistä on vain käymässä, kun taas toisella perheellä tilanne vaatii melkein toisen elämän perustamista sairaalaan. Jotkut saattavat joutua matkustamaan kauempaa täysin vieraaseen kaupunkiin ja sairaalaan. Joskus sairaalassa olo vaatii tunteja odottelua vieraassa paikassa.

Lue lisää Perhekaveritoimintaa Uudessa Lastensairaalassa

Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

Vauvan ja lapsen kanssa kotona oleminen on parhaimmillaan ihanaa, mutta se voi olla myös erittäin yksinäistä aikaa. Sosiaaliselle ja aktiiviseen elämään tottuneelle voi olla järkytys huomata, kuinka elämäntilanteen muuttuminen voi tuoda mukanaan yksinäisyyttä. Vauva itkee paljon ja valvottaa tai vaikka se olisikin hyvin mukautuvainen ja tyytyväinen tapaus. Kaverit jatkavat edelleen siiderinhuuruista elämää ja itse putoaa porukan ulkopuolelle, kun enää ei tuosta vaan pääsekään lähtemään kummin kaiman mökille viikonlopuksi. Saatat olla kaveriporukkasi ensimmäinen lapsen saanut. Isyysloman jälkeen mies palaa töihin ja äiti jää vauvan kanssa ihan yksin kotiin. Kotiin tultuaan isä haluaa vähän rentoutua ja pelata tietokoneella tai käydä ulkona kavereiden kanssa. Parhaimmillaan tähän liittyy vielä muutto uudelle paikkakunnalle, pois omien verkostojen läheltä. Ai mistäkö tiedän? Omasta kokemuksesta. Siihen on syynsä, miksi olen nuorempien lasten kohdalla lähtenyt mahdollisimman pian töihin, enkä ole jäänyt elämään kotiäitinä. Vasta nuorimman kohdalla löysin perhekahvilat ja muut kotona olevat äidit. Olen usein pohtinut, olisiko jotain ollut toisin, jos olisin löytänyt jo tuolloin, esikoiseni kanssa yli 13 vuotta sitten, perhekahvilat ja saanut sitä kautta vertaistukea ja jopa uusia ystäviä.

Lue lisää Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

Alexander Supertramp – hetkeni

Viihdyn luonnossa yksin. Siellä saan olla yksin omien ajatusteni kanssa. Metsän äänet ja tuoksut rauhoittavat. Metsää ei myöskään kiinnosta kuka olen tai mitä en ole. Yksin oleminen, kun se on oma valinta, on voimaannuttavaa ja itsetuntemusta vahvistavaa. Erinomainen paikka pohtia omaa elämää ja olemista. Kuka ja mikä olen sekä mikä on paikkani tässä yhteiskunnassa?

Lue lisää Alexander Supertramp – hetkeni

Perhementori tuo tukea arjen keskelle

Kun ensimmäisen kerran näin tämän videon istuin HelsinkiMission toimistolla perhementori koulutuksessa. Tässä on tiivistettynä mielestäni enemmän mitä sanoin pystyy kuvaamaan. Usein ajattelemme, että ikäihmiset ovat yksinäisiä ja perheen äidillä on sosiaalista elämää, mutta emme välttämättä huomaa, että asia voikin olla toisinpäin. Myöskin lasten kanssa touhuavat vanhemmat voivat olla yksinäisiä. Lapsiperhearki voi tuntua välillä räpiköinniltä kiireen ja suorittamisen keskellä. Kädet eivät riitä kaikkeen, eikä tunnit riitä päivässä. Elämän parasta aikaa, mutta silti tuntuu, että jotakin puuttuu. Kaipaisi jotakin tukea arjen keskelle tai ihan vaan jutella mieltä painavista asioista. Huolien kanssa ei kannata jäädä yksin sinnittelemään. Asioista puhuminen toisen tasavertaisen aikuisen kanssa voi keventää taakka ja saada uusia näkökulmia ja voimavaroja.

Lue lisää Perhementori tuo tukea arjen keskelle

Yksinäisyyden karkoitusta

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tällä viikolla äitien yksinäisyydestä ja yhdistysten, erityisesti niiden ylläpitämien perhekahviloiden, merkityksestä yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta jätänkin sen seuraavaan kertaan.

Lue lisää Yksinäisyyden karkoitusta

Mistä apua?

Ensimmäinen COVID-19 (koronaviirus) laboratoriovarmistettu tapaus Suomessa oli 26.2. Lukemat ovat nousseet ja elämme tällä hetkellä todella pelottavaa ja epävarmaa aikaa. Ihmisia kehotetaan pysymään sisätiloissa ja olemaan mahdollisimman vähän kontaktissa muihin ihmisiin. Mistä yksinäiset, yllättäen työttömäksi jääneet saavat apua ahdinkoonsa? Siitä kerron alempana lisää.

Lue lisää Mistä apua?

Nykypäivän erakot – Japanin hikikomorit

Koko maailmaa koskettava COVID-19 virusepidemia, on rajoittanut ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja pakottanut ihmiset koteihinsa eristyksiin. Olemme siirtyneet etäopiskeluun ja -töihin; sosiaaliset kontaktit ovat minimissä. On suuri huoli ihmisten, jotka tarvitsevat arjessaan päivittäistä apua, pärjäämisestä. Pidempiaikaisella eristyksellä voi olla huomattavia vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pelkkä ajatus siitä, että joutuisin olemaan viikkoja tai kuukausia suljettuna omaan kotiini, on ajatuksena hieman ahdistava.

Lue lisää Nykypäivän erakot – Japanin hikikomorit

Minä pärjään yksin – ei tarvi auttaa

Kuva: Pixabay

Suomessa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri. Suomalainen sisu on meille lähes sisään rakennettu selviytymismekanismi. Suomalaista sisua on jopa tutkittu ja siitä on tehty tiedettä. Sisua on maailmalla tehnyt tunnetuksi sisu-tutkija Emilia Lahti. Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa artikkelissaan, kuinka pärjäämisen kulttuuri on suomalaisittain korkealle arvostettua, eikä sen kääntöpuolesta paljoa puhuta. Kuinka pärjäämme varhain, itsekseen ja omin avuin, eikä edes kriisien kohdissa tarvitse hakea apua. Pärjääminen on sukua superreippaudelle, yltiövahvuudelle ja pakkopositiivisuudelle. Pärjääjä pystyy omillaan, eikä rasita muita. Kulissit voivat olla komeat, mutta niiden takana ammottaa uuvuttava yksinäisyys.

Lue lisää Minä pärjään yksin – ei tarvi auttaa