Yksinäisyys yhdistää

Neljän sosionomiopiskelijan pohdintoja yksinäisyydestä ja sen eri näkökulmista. Tulevalla urallamme sosionomeina tulemme kohtaamaan yksinäisyyttä ja haluamme tutustua sen eri ilmenemismuotoihin ja miten se tulisi ottaa huomioon. 

Yksinäisyys on ilmiönä laaja ja vaikuttava. Se voi koskettaa kaikkia lapsista vanhuksiin, asemasta ja taustasta riippumatta. Arvioilta joka kymmenes suomalainen kärsii yksinäisyydestä. 

Pohdimme myös sitä, miten yksinäisyyteen puututaan ja miten sitä voisi vähentää. Mitä jokainen meistä voisi tehdä asian eteen?  

Tervetuloa yhteiselle matkalle yksinäisyyteen! 

Anne, Noora, Mara ja Mari

Mistä apua?

Ensimmäinen COVID-19 (koronaviirus) laboratoriovarmistettu tapaus Suomessa oli 26.2. Lukemat ovat nousseet ja elämme tällä hetkellä todella pelottavaa ja epävarmaa aikaa. Ihmisia kehotetaan pysymään sisätiloissa ja olemaan mahdollisimman vähän kontaktissa muihin ihmisiin. Mistä yksinäiset, yllättäen työttömäksi jääneet saavat apua ahdinkoonsa? Siitä kerron alempana lisää.

Lue lisää Mistä apua?

Nykypäivän erakot – Japanin hikikomorit

Koko maailmaa koskettava COVID-19 virusepidemia, on rajoittanut ihmisten sosiaalista kanssakäymistä ja pakottanut ihmiset koteihinsa eristyksiin. Olemme siirtyneet etäopiskeluun ja -töihin; sosiaaliset kontaktit ovat minimissä. On suuri huoli ihmisten, jotka tarvitsevat arjessaan päivittäistä apua, pärjäämisestä. Pidempiaikaisella eristyksellä voi olla huomattavia vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Pelkkä ajatus siitä, että joutuisin olemaan viikkoja tai kuukausia suljettuna omaan kotiini, on ajatuksena hieman ahdistava.

Lue lisää Nykypäivän erakot – Japanin hikikomorit

Minä pärjään yksin – ei tarvi auttaa

Kuva: Pixabay

Suomessa on vahva yksinpärjäämisen kulttuuri. Suomalainen sisu on meille lähes sisään rakennettu selviytymismekanismi. Suomalaista sisua on jopa tutkittu ja siitä on tehty tiedettä. Sisua on maailmalla tehnyt tunnetuksi sisu-tutkija Emilia Lahti. Psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoittaa artikkelissaan, kuinka pärjäämisen kulttuuri on suomalaisittain korkealle arvostettua, eikä sen kääntöpuolesta paljoa puhuta. Kuinka pärjäämme varhain, itsekseen ja omin avuin, eikä edes kriisien kohdissa tarvitse hakea apua. Pärjääminen on sukua superreippaudelle, yltiövahvuudelle ja pakkopositiivisuudelle. Pärjääjä pystyy omillaan, eikä rasita muita. Kulissit voivat olla komeat, mutta niiden takana ammottaa uuvuttava yksinäisyys.

Lue lisää Minä pärjään yksin – ei tarvi auttaa

”Tule vaan, muttet saa jäädä tänne asumaan”

Ihana Johanna Kurkela laulaa yksinäisyydestä kauniisti, mutta kun sanoja jää kuuntelemaan ja lukemaan ajatuksella, huomaa tekstin eri vivahteet ja merkitykset.

Lue lisää ”Tule vaan, muttet saa jäädä tänne asumaan”

Oma valinta: yksinäisyys.

Tapasin äitini pitkästä aikaa ja kerroin hänelle blogistamme ja sen aiheesta. Yllättäen hän kysyi minulta “Mitä jos valitsee itse yksinäisyyden ja haluaa olla yksin?” Äitini on siis itse valinnut elämään yksin, hän on ollut sinkkuna viimeiset 10-vuotta ja hänellä on pari läheistä ystävää. Pisti mietityttämään ja otin selvää tälläisestä “omasta tahdostaan” olevasta yksinäisyydestä ja yllättäen löysin monia artikkeleita tähän asiaan liittyen.

Lue lisää Oma valinta: yksinäisyys.

Äiti, miksei kukaan tullut?

On juhlapäivä. Isä on leiponut upean kaksikerroksisen kakun, jota kiertää vaaleanpunainen ruusupursotus ja päällä koreilee yksisarvinen kakunkoriste. Tekisi mieli upottaa sormi kuorrutukseen ja maistaa hieman. Mutta vielä ei voi, vieraat saapuvat kello kuudelta. Vielä puolituntia. Se tuntuu loputtoman pitkältä ajalta. Vielä ehtii katsoa, että pöydälle katetut prinsessakuvin koristellut lautaset, mukit ja pillit ovat järjestyksessä. Äiti puhaltaa ilmapalloihin ilmaa ja niitä on aivan pakko jahdata ja heittää ilmaan. Tulisivat jo. Kipuaminen sohvalle, ikkunasta kurkkaus. Ei vieläkään ketään. Kello tulee kuusi. Soiko ovikello? Täytyy juosta kurkkaamaan ovisilmästä. Ei ketään. Kello tulee viisi yli, sitten viisitoista yli. Äidin ja isän huolestuneet katseet. Vilkaisu kelloon. Nyt se on jo puoli seitsemän. Lattialle lysähdys. Vilkaisu kelloon. Viisitoista vaille seitsemän. Kyynel silmäkulmassa. Äidin halaus. Itku. 

Lue lisää Äiti, miksei kukaan tullut?