Suomeen tuli vuonna 2015 Euroopan pakolaiskriisin myötä yli 30 000 turvapaikanhakijaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Pakolaisuus on ollut suurimmalle osalle suomalaisista tuttua vasta 90-luvulta lähtien, mutta pakolaisten määrä on noussut tasaisesti jo parin viime vuosikymmenen ajan. Suomalaisille vieraista oloista tulevien kaikki haasteet eivät luonnollisestikaan voi olla palvelujärjestelmällemme ja sen ammattihenkilöille itsestäänselvyyksiä ja ennestään tuttuja, vaan joihinkin niistä tarvitaan erityisosaamisen vahvistamista ja lisäkoulutusta. Yksi pakolaisuuden myötä lisääntyneistä ilmiöistä ovat psyykkiset traumat, joita käsittelen tässä blogipostauksessa.
Psyykkisestä traumasta puhutaan silloin, kun jokin traumatisoiva tapahtuma aiheuttaa ihmiselle epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää haittaavia reaktioita. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten traumaoireet voivat olla seurausta esimerkiksi väkivallasta tai kidutuksesta. Helsingin evankelisluterilaisen kirkon kokoaman oppaan mukaan turvapaikanhakijoista miehillä 79 prosentilla ja naisista 66 prosentilla on elämässään jokin traumatisoiva kokemus. Mielenterveysseuran mukaan peräti 9 prosentilta löytyy traumaperäinen stressihäiriö ja 5 prosentilta vakava masennus, mitkä ovat kantaväestöön nähden moninkertaisia lukemia. Turvallisuus nostaa monilla ihmisillä traumat pintaan, ja lisäksi puutteet erilaisissa perustarpeissa, kuten toimeentulossa, sosiaalisissa suhteissa, harrastusmahdollisuuksissa ja yhteisön tuesta edistävät mielenterveydellisten haasteiden kehittymistä. Suomeen saapuessa pakolaiset tai turvapaikanhakijat ovat siis vääjäämättä haastavassa tilanteessa, mutta jokaisen käymä prosessi tähän liittyen on yksilöllinen. Suomen mielenterveysseuralta löytyy melkoisen dynaaminen tietopaketti maahanmuuttajien parissa toimimisesta, jonka avulla myös vasta-alkajien on helppo saada aiheesta koppia. Suosittelen bloginlukijoita silmäilemään tämän läpi!
Ilmiön yleistyminen tiedostetaan sosiaalialalla ja siihen liittyvää erityisosaamista pyritään vahvistamaan. Helsingissä traumoihin ja traumatisoitumiseen liittyviä koulutuksia ja luentoja järjestää esimerkiksi Traumaterapiakeskus. Keskuksen tarjoamia koulutuksia ja luentoja on tarjolla melko laajasti erilaisille ammattiryhmille ja erilaisten toimintaympäristöjen työntekijöille.
Psyykkisiä häiriöitä pidettiin häpeällisinä ja niistä kärsineet jäivät usein kaiken avun ulkopuolelle.
Postaukseni loppuun vielä pieni historiaknoppi ja kirjavinkki. Väestötasolla näkyvä laajamittainen traumatisoituminen ei suinkaan ole Suomessa uusi ilmiö. Historiantutkija Ville Kivimäki on julkaissut aiheeseen liittyen jokunen vuosi sitten Finlandia-palkitun teoksen Murtuneet mielet – taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. Sotien aikana psykiatrisia sotilaspotilaita oli yli 18 000. Psyykkisistä häiriöistä kärsineiden määrä oli kuitenkin todellisuudessa paljon suurempi, sillä kaikkia ei siirretty hoitoon. Sotaneuroosista kärsineistä käytettiin rintamalla nimitystä ”tärähtäneet”. Psyykkisiä häiriöitä pidettiin häpeällisinä ja niistä kärsineet jäivät usein kaiken avun ulkopuolelle. Sodan ja väkivallan aiheuttaman traumatisoitumisen teemaa voi siis halutessaan silmäillä myös kotimaisesta miljööstä käsin.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos hyvästä ja asiallisesta postauksesta Ville! On tärkeää, että myös pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden traumoista puhutaan.
Oli mielenkiintoista kuulla, että turvapaikanhakijoista miehillä oli enemmän traumoja kuin naisilla. On tärkeää, että ketään ei jätetä yksin vaikeiden asioiden kanssa. Kaikki tarvitsevat tukea ja turvaa traumaattisten elämäntilanteiden käsittelyssä, mutta monet tulevat uuteen maahan yksin, joten heillä ei ole sosiaalista verkostoa ympärillään. On hyvä, että ammattilaisille järjestetään koulutuksia juuri tähän aiheeseen. Suomen mielenterveysseuran tietopaketti oli hyvä lisäys postaukseen, sieltä sai poimittua hyviä vinkkejä tulevaisuutta varten!