Etätyö – laiskottelua vai tehokasta puurtamista?

Etätyö on toisille maailmoja avaava mahdollisuus. Toisille se on ehkä jopa uhka – ainakin jos odotetaan, että töitä tehdään etänä ainakin joskus.

Etätyöstä on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta katsotaanpa aihetta työntekijän näkökulmasta.

Itse pystyn etäpäivinä joskus keskittymään paremmin ajattelua vaativiin toimiin kuin kampuksella. Avokonttorit ilman nimettyjä paikkoja luovat välillä hieman haastavan työympäristön. Toki niissä on paljon hyviäkin puolia ja vaihtelevuutta, ja siksi niitä myös hyödynnän.

Yritän päästä pitämään etäpäivää ainakin kerran viikossa, jotta saan purettua tietokoneen ääressä rauhassa istumista vaativaa työsumaa. Myös moni muu on löytänyt etätyön hyödyt. Eräs ystäväni jopa totesi tulevansa ’töihin’ vain pakosta, koska kotoa käsin työhommat hoituvat sujuvammin.

Etätyö myös auttaa sovittamaan työ- ja perhe-elämää yhteen. Pomodoro –tekniikka (25 min. töitä, 5 min. tauko) mahdollistaa esimerkiksi kotityöt päivän aikana. Asiantuntijatehtävässä olevan ystäväni mukaan etäpäivänä tulee esimerkiksi pestyä pyykkiä, joka edistää kotitöiden hoitamista, mutta sitä tehdessä voi myös miettiä työpulmia. Koneelta välillä nouseminen ja käsillä jotain tekeminen voi nimittäin aukaista luovuushanat.

Hoituvatko työt? Jos aamulla kirjaa ylös päivän tärkeimmän tavoitteen, auttaa se fokusoinnissa etätöissä. Jos joskus on tunne, että muut paheksuvat etätöitä ja ajattelevat sen olevan laiskottelua, siihen auttaa kalenterimerkinnät tehdyistä töistä. Näin voit hyvällä omallatunnolla mennä illalla nukkumaan.

On työntekijöitä, jotka voivat hoitaa työnsä missä tahansa. Heille riittää sopiva taso, jolle läppärin voi laskea. Keskittyminen on loistavalla tasolla vaikkapa maauimalan aurinkoisen pöydän äärellä. Osa ihmisistä kuitenkin tarvitsee ’rutiinin’ työntekoa varten.

Monet valitsevat tulla työpaikalle joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja eritoten samaan paikkaan. Nykyaikaisilla kampuksilla he valitsevat usein saman pöydän ja tuolin samasta tilasta, vaikka valinnanvaraa tilojen suhteen voi olla usean rakennuksen verran. Tämä voi toki luoda myös kismaa, jos joku vähemmän työpaikalla viihtyvä sattuu aamulla paikalle ja ottaa päivän ajaksi omakseen paikan, joka on jo jonkun toisen ’henkinen’ työkoti. Tällaista ongelmaa ei toki ole yhteisöissä, joissa vielä on työhuoneet ovineen, ja joissa ei pelkän lokerikon, lainapöydän ja –tuolin turvin työpäiviä tarvitse hoitaa.

Itse pidän siitä, että käytettävissä on monitoimitiloja. Välillä niskoillekin tekee hyvää ottaa läppärityyny syliin koneineen, heittäytyä sohvalle ja nostaa jalat rahille työpaikalla. Tai vaikka istua pari tuntia ideoimassa Fatboyssa ja verrytellä ajatuksia jumppapallon päällä työpöydän ääressä istumisen tai seisomisen sijaan.

Mikä työssä muuttuu?

Valtioneuvoston kanslian (33/2017) raportissa ’Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta’ esitetään, että työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan nykyisestä moneen erilaiseen tapaan. Yksi vahva tapa eri muotoineen on juuri etätyö.

Osaamisen jatkuva päivittäminen on avainasemassa erityisesti hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Etätyössä et aina pääse heti kollegoiden kanssa jakamaan ideoita ja osaamista samalla tavalla kuin toimistoympäristössä.

Sopivat ratkaisut työn muotojen suhteen löytyvätkin kokeiluiden sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Oleellista on linkittää tulevaisuuden visiot ja nykyhetken toimenpiteet ja keskustella toimijoiden muuttuvista rooleista ja vastuista. Vastuukysymys koskien etätöitä onkin hyvin oleellinen. Työn laatu ei voi kärsiä kotona hengailusta työpäivänä.

Luterilainen virkamoraali yleensä varmistaa, että työt hoidetaan Suomessa etänäkin, vaikka niiden hoitamattomuus ei heti muille näkyisikään. Monella työluuri ja sähköposti ovat avoinna melkein 24/7, ja suurempi ongelma taitaakin olla, ettei firmojen kompensaatiopolitiikka ole ajassa mukana. Täytyisi ymmärtää, että työ liikkuu, ja se ei ole kellosta kiinni. Nämä asiat tulisivat olla selvästi esillä työsopimuksessakin. Tässä ’töitä tehdään tarvittaessa’ –ajassa voit usein tehdä muutaman tunnin aamulla ja loput vaikka illalla.

Etätyö tuskin tulee vähenemään. Päinvastoin se toivon mukaan luo työpaikoille yhä enemmän yrittäjämäistä henkeä. On tärkeää pitää toimenkuvastaan ja hyvästä työn jäljestä huoli yrittäjän tavoin, vaikka pomo on hyvin harvoin niskaan hengittämässä tai edes samassa rakennuksessa.

Työyhteisö pysyy tärkeänä

Etätyön yksi vaara on yhteisöllisyyden puuttuminen, varsinkin jos tiimipalaveritkin pidetään vaikka Skypessä.

Valtioneuvoston kanslian (33/2017) raportissa todetaan, että väliaikaisten ja itseorganisoituvien yhteisöiden rooli tulee korostumaan työn tekemisessä tulevaisuudessa. Työtä ei tehdä enää yksinomaan yritysten ja organisaatioiden kautta, vaan lisäksi erilaisten alustojen, asioiden ja projektien ympärille muodostuneiden joustavien ja avoimien yhteisöiden kautta. Tällainen uudenlainen yhteisöllisyys esitetään usein melko mutkattomana asiana, joka vaatii vain hieman lisää vuorovaikutustaitoja, mutta siinä piilee myös poissulkevuuden vaara, jos aina ei muisteta, että siellä ’langan päässäkin’ tehdään töitä.

Itse kokeilin kerran edellisessä työssäni kauniina hellepäivänä talon terassia, jossa silmiä pystyy välillä lepuuttamaan järveä tuijotellen. Työt sujuivat hyvin, mutta parin tunnin yli 10 hengen Skype-tapaaminen tuotti kieltämättä välillä hieman ongelmia. En aina saanut selvää muiden puheesta, suunvuoroa tai minut unohdettiin linjalle.

Valtioneuvoston raportissa todetaankin, että lähtökohtaisesti kenenkään ei tulisi olla irrallinen ympäröivästä yhteisöstään ja ratkaisuiden tulisi olla hyödyllisiä sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. Yksilö ei ole vain korvattavissa oleva osa konetta, vaan elimellinen osa elävää yhteisöä. Vaikka pitää etätyöstä, tulee työntekijän itsekin huolehtia siitä, että on kiinni työyhteisössään myös konkreettisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että jo ajatuksena se, että työnteko olisi paikkaan sidottua nykyaikana kaikilla aloilla, on suorastaan älytön, koska ihmistä ei voi pakottaa keksimään. Vanhan kyttäävän pomon aika on ohi, ja tämä itseasiassa lie huojennus pomoillekin! Etätyön johtaminen on sitten aihe, joka tarvitsee oman kirjoitelmansa.

Anne Turunen

Lehtori, Laurea AMK

Lähteet: Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto., R., Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja: 33/2017

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *