Maailma muuttuu, muutunko minä.

Ihminen pääpiirteittän vastustaa muutosta.
Työpaikalla on narinaa uusista muutoksista ja totta, joskus ne uudet muutokset voi olla toimimattomia, mutta ne on hyvä todeta toimimattomaksi käytännössä. Silloin on antaa hyvät perustelut sille miksi jokin asia ei toimikaan halutulla tavalla.
Uskon että muutokselle on usein hyvä syy, esimiehet tuskin tekisivät muutoksia sen johdosta, että kiusaavat työntekijöitä, vaikka se siltä voi monesta tuntua.  Työn määrä saattaa lisääntyä ja totutuista tavoista on haastava päästä eroon ja se palkka, eihän se nouse vaikka työnkuvaan tulee muutoksia.

Mikä siinä muutoksessa sitten on hankalaa? Onko muutoksen tekemistä perusteltu tarpeeksi ja syvällisesti työntekijöille, vai onko se ollut lähinnä ilmoitusluontoinen asia. Onko informaatio toimitettu henkilökohtaisesti, sähköisessä muodossa tai ehkä jopa lappuna omalla työpisteellä tai lokerossa. Onko muutoksen takana tutkimusta, että asiat toimisivat paremmin sen johdosta vai onko kyseessä kokeilu? Vai onko se laiskuutta ettei viitsittäisi opetella uusia tapoja, joihin joutuu panostamaan enemmän, sillä vanhat tavat toimivat jo autopilotilla.


Toisia ei kiinnosta pätkänvertaa syyt muutosten takana ja toisia taas kiinnostaisi enemmän. Mielestäni (ja tutkimusten mukaan) hyvät perustelut ja henkilökohtaisesti toimitettu informaatio antaa paremmat mahdollisuudet muutoksen toteutumiselle. Ei nimittäin ole millään tavalla selvää, vaikka jotain asiaa pitäisi tehdä toisella tavalla, että sitä oikeasti tehtäisiin. Vaihtoehtona voi myös olla, että alussa toimitaan ehdotetun mukaisesti ja sitten se uusi tapa hiipuu pois eikä kukaan ei enää tee niin… se vaan jää ja kun muutkaan ei toimi niin.

Esimerkiksi:
Uudesta potilaasta tulisi ottaa tullessa verenpaine, lämpö, happisaturaatio ja pulssi. Vaikka nämä arvot olisikin otettu esimerkiksi päivystyksessä. Tuntuuko turhalta?
Mitä jos potilaalle tulee oireita, eikä vertailupohjaa tullessa oleviin arvoihin ei olekaan? Mihin vertaat? Et sitten yhtään mihinkään.
Syy miksi et ota niitä? Seuraava vuoro saa ottaa, ne on juuri otettu, potilas näyttää voivan ihan hyvin, sinulla on kiire tai pääset kohta kotiin.  Vaikka potilas näyttää voivan hyvin ei se kelpaa syyksi olla ottamatta mittauksia. Hän on kuitenkin tullut sairaalaan ja jos vointi olisi hyvä, ei varmasti edes sairaalahoitoa tarvittaisi. Kunto voi kuitenkin romahtaa hyvinkin pian varsinkin jos kyseessä on monisairas henkilö.

Toinen esimerkki muutoksesta:
Olet kampaaja ja menet koulutukseen, jossa kerrotaan kuumista trendeistä ja jos muotia olisi vaikka polkkatukka. Mutta tämä polkkatukka onkin erilainen, kuin mihin olemme tottuneet. Leikkaustekniikat on sellaisia, että saksilla, veitsellä tai jollain muulla terävällä välineellä leikataan eri asennoissa ja sekaan jätetään trendikkäästi hapsuja sinne tänne. Tekniikka on moniosainen ja monimutkainen. Lopputulos on ehkä trendikäs, mutta ei millään tavalla käytännöllinen tai että se vetoaisi isompaan ihmisryhmään. Joissakin asioissa on ehkä hyvä pitäytyä niissä vanhoissa tekniikoissa, kuin alkaa väkisin keksimään polkupyörää uudelleen. (Oma mielipiteeni)

Muutos on kyllä usein tarpeessa ja varmasti ajatuksella suunniteltu.

Maailma muuttuu ja muokkaantuu sekä palvelujen tarpeet ovat erilaisia ja terveydenhuollossa siihen vaikuttavat esimerkiksi ihmisten ikääntyminen ja kansansairaudet. Palveluiden lisääminen tiettyihin terveydenhuollon aloihin on väistämätöntä sairauksien lisääntyessä. Esimerkiksi mielenterveyspalveluiden tuottamiseen on jo tehty jonkin verran muutoksia, mutta paikat ei silti riitä. Vanhusten palveluita tulisi lisätä reilusti, sillä olemme muuten kaulaa myöten ihan siinä itsessään.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *