Edellisessä blogikirjoituksessani pohdin muistojen merkitystä. Totesin positiivisten kokemusten luomisen varhaiskasvatuksessa olevan tärkeää, sillä päiväkodissa vietetty aika on monille lapsille suuri osa arkea ja lapsuutta. Monenlaisten taitojen ja tiedon omaksumisen lisäksi elämässä pärjäämistä auttaa terve itsetunto, ja mielestäni hyvillä kokemuksilla on merkittävä vaikutus itsetunnon kehittymiseen. Hyvistä kokemuksista jää hyviä muistoja.
Tasaisen turvallista arkea ja arjen kohokohtia
Arjen ei tarvitse täyttyä suurista elämyksistä eikä mahtavista tapahtumista. Muutoin olisimme pian siinä tilanteessa, että mikään ei enää tuntuisi miltään, ja aina hakisimme uusia ja erikoisempia kokemuksia. Sen sijaan turvallinen arki ja siihen liittyvät hyvät kokemukset kannattelevat meitä. Joistakin arjen hetkistä voi kuitenkin muodostua kohokohtia, jotka haluamme muistaa. Pasovan projektiin liittyen halusin järjestää päiväkotiryhmässäni tavallisuudesta poikkeavan vanhempainaamun, joka toivottavasti jäisi sekä lasten että huoltajien mieliin yhteisenä iloisena ja tunnelmallisena hetkenä.
Projektitoteutukseni tavoitteena oli kannustaa huoltajia lukemaan satuja ja lastenkirjoja lapsilleen. Taustalla oli havaintomme, että useilla lapsilla on haasteita keskittyä kuuntelemaan luettua tarinaa. Lasten ja nuorten kiinnostus lukemista kohtaan on vähentynyt, ja puheen tuottamiseen ja kielen kehitykseen liittyvät ongelmat lisääntyneet. Yhtenä syynä lienee digikulttuuri ja somessa vietettävä aika, joka vähentää kasvokkaista vuorovaikutusta ja kirjojen parissa vietettävää aikaa. Projektiini kuului useita samaan tavoitteeseen tähtääviä osa-alueita toteutuksineen, ja yksi niistä oli elämyksellinen vanhempainaamu.
Lue satu!
Huoltajat olivat saaneet sähköpostitse kutsun vanhempainaamuun. Olin pyytänyt heitä mahdollisuuksiensa mukaan varaamaan aikaa yhteiseen aamutapahtumaan. Aamuhetki koostui aamukahvista, valokuvin esitettävästä ryhmän toiminnasta sekä huoltajien keskinäisistä ja meidän kasvattajien kanssa käytävistä keskusteluista. Keskustelujen tueksi olin koonnut sekä seinälle iskulauseiden muodossa että pöydille tulosteina faktatietoa siitä, miksi lapselle kannattaa lukea. Varsinainen elämyksellinen osuus sijaitsi lepohuoneessa, jonne olin lastenhoitajien avustuksella pystyttänyt retkitelttani ja sisustanut teltan ja huoneen tunnelmalliseksi viirein, tekstiilein ja ledvaloin. Korissa oli kirjoja, joista lapset vanhempineen saivat valita mieluisensa ja käydä teltassa lukemassa aamusadun ennen töihin menoa ja lasten jäämistä päiväkotiin. Tavoitteena oli viettää rauhallinen ja tunnelmallinen satuhetki perheen kesken.
Ehdimme toteuttaa vanhempainaamun juuri ennen kuin koronapandemian vuoksi yli kymmenen hengen kokoontumiset kiellettiin. Kahta perhettä lukuunottamatta kaikista ryhmämme lasten perheistä osallistui aamuun joko molemmat vanhemmat tai toinen huoltajista, ja myös sisaruksia oli mukana. Myös ne lapset, joiden vanhemmat eivät osallistuneet, pääsivät toisten perheiden mukana osallistumaan satuhetkeen teltassa. Palaute huoltajilta oli positiivista, ja monet pyysivät ottamaan valokuvan muistoksi “telttaretkestä”. Alkoipa eräs isä jo suunnitella teltan pystyttämistä kotipihalle ja yöpymistä siellä lapsensa kanssa.
Oliko projektista hyötyä?
Projektin vaikutusta perheiden lukutottumuksiin on mahdotonta arvioida, sillä jouduimme keskeyttämään osan projektista poikkeustilan ja lasten kotihoitoon jäämisen vuoksi. Kuitenkin projektista saamani palaute oli kannustavaa, joten siitä jäi joitakin työ- ja dokumentointimenetelmiä itselleni käytettäväksi jatkossa. Omassa tiimissäni kollegat olivat innokkaasti ja ennakkoluulottomasti mukana toteuttamassa toimintaa. Muissa ryhmissä sen sijaan ihmeteltiin vanhempainaamun toteutustapaa. Käsitykseni mukaan yksikössämme useimmiten vanhempainaamut ja -illat koostuvat enimmäkseen asiapitoisesta tiedottamisesta ja ajankohtaisista asioista keskustelemisesta. Oma kokemuksemme ja perheiltä saamamme palaute rohkaisevat meitä kuitenkin toteuttamaan vastaavanlaisia vanhempaintapaamisia jatkossakin, toki sen hetkiset tarpeet ja tavoitteet huomioiden.
Minua kiinnostaisi kuulla muiden mielipiteitä tämän kaltaisesta huoltajille järjestettävästä päiväkotitapaamisesta. Minkälaisia kokemuksia itsellänne on vanhempainaamuista ja -illoista, ja millaisia tapaamisia olette järjestäneet? Minkälaista palautetta mahdollisesti olette saaneet ja kuinka innokkaasti huoltajat osallistuvat tapahtumiin? Oman kokemukseni perusteella voin rohkaista muitakin keksimään perineteisestä poikkeavia vanhempaintapaamisia. Uskon, että aamusta jäi perheille hyvä mieli ja mukava yhteinen muisto ennen perheitten hajaantumista etätöihin ja lasten kotihoidon pariin.
Lähteet:
Opetushallitus. Koulutus ja tutkinnot. 2020. Viitattu 20.4.2020 https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/innostamme-lapsia-ja-nuoria-lukemaan
Marttala, K. 2015. Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö – some varastaa vanhempien ajan. Yle uutiset. 6.10.2015. Viitattu 20.4.2020. https://yle.fi/uutiset/3-8356936
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei, ihana aamun aloitus!
Järjestimme ryhmässä viimevuoden isänpäivän kunniaksi aamuhetken. Lapsen ja isän yhteisen aamiaisen jälkeen oli kirjan lukemisen aika. Olimme ilmoittautuneet mukaan “miehet lukevat lapsille”-kampanjaan. Lapset olivat askarrelleet värikkäistä piipunrasseista isälle satulukulasit, joihin oli lisätty pieni käyttöohje:” Isän satulukulasit, säännölliseen käyttöön, toimii parhaiten lapsi kainalossa.”
Olimme levittäneet ympäri ryhmää nojatuoleja, patjoja tyynyjä ym, jotta rauhallinen lukupaikka löytyi kaikille.
Käytössä oli myös tabletti, jonne olimme ladanneet ilmaisversion lukulumosta. Sen avulla kaksikieliset lapset saivat halutessaan kuulla sadun isän äidinkielellä.
Kaikki isät osallistuivat tuokioon ja heittäytyivät rohkeasti jo aamupalalle hienoissa laseissaan.
Isän aamukiireitä olimme helpoittaneet rajaamalla tapahtuman yhteen kirjaan. Lisäksi lapset askartelivat teeman mukaisesti kirjanmerkit lahjaksi, jotta yhteinen lukuharrastus jatkuisi vielä kotonakin.
Kiitos, Tea kommentistasi ja oman isänpäiväaamutoteutuksenne jakamisesta. Wau, ihan mahtavaa mielikuvituksen käyttöä ja luovuutta! Varmasti tapaaminen on jäänyt niin lasten kuin isienkin mieleen mukavana tapahtumana, jolla kuitenkin on ollut syvällisempi suunniteltu tavoite ja tarkoitus. Kiitos!
Hei, olipa hieno idea! Kuin myös tuo isänpäivän aamulukutuokio. Yleensä vanhemmat heille suunnatuissa “normi” aamukahvi hetkissä jakautavat kahteen porukkaan; niihin ketkä eivät koskaan ehdi pysähtymään ja jäämään ja toiseen pienempään porukkaan, ketkä tulevat ja jäävät kahville ja keskustelemaan toistensa ja henkilökunnan kanssa. Meidän varhaiskasvatus paikassa ei ole ollut erikseen varsinaisia teema aamuja, mutta ehdottomasti olisikin mahtavaa kokeilla tuollaisia elämyksellisiä tapoja. Kiitos paljon vinkistä, aion viedä ne työyhteisööni ja toivottavasti myös kokeiluun!
T. Minna
Hei Minna!
Kiitos kommentistasi ja oli kiva kuulla, että sait vinkkejä sekä toteuttamastani vanhempainaamusta että Tean kertomasta isänpäivästä. Perinteisesti vanhempainaamut ja -illat ovat kai asiapitoisia tiedottamistilaisuuksia kahvihetkineen, ja niillekin on paikkansa ja tarpeensa. Mielestäni kuitenkin arjen keskellä voisi olla enemmänkin virkistävää ja hyvää mieltä tuottavaa toimintaa. Omassa toteutuksessani yhdistin tärkeän asian, lukutottumuksiin vaikuttamisen, ja leikkimielisen satutelttaretken. Mukavaa kesää sinulle!