(Eskari)Elämää etänä

Muutamassa päivässä eskariryhmän kalenteri tyhjeni. Futishulabaloo, luisteluvuorot jäähallissa, koulun luokka- ja salivierailut, koko talon yhteiset lauluhetket, pääsiäistapahtuma… kaikki peruttu. Esikoululaiset jäivät pikkuhiljaa kotona etätöitä tekevien ja etäkoulussa opiskelevien isompien sisarusten seuraan.

Osa vanhemmista ilmoitti heti lapsensa jäävän esiopetuksesta niin pitkäksi aikaa, kuin poikkeustoimet sitä suosittelevat. Toiset vanhemmat järjestivät epätoivoisesti vuosilomiaan limittäin voidakseen pitää lapsensa kotona. Jonain päivinä 27 esikoululaisesta paikalla saattoi olla vain yksi. Tämä kaikki tapahtui, vaikka varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen oli koko ajan mahdollista osallistua myös paikan päällä.

Esikoululaisten Whatsapp-ryhmä on toiminut aktiivisena viestintäväylänä koko toimintakauden ajan. Nyt se alkoi piipata miltei yhtenään. Vanhemmat ilmoittivat poissaoloista ja olivat hämmentyneitä koronapandemian aiheuttamista poikkeustoimista. He kyselivät myös, mitä esikoulutehtäviä he voisivat kotona lastensa kanssa tehdä. Ehdimmekin lähettää sähköpostitse kattavan ideapankin ennen Vantaan kaupungin virallista ohjeistusta.  Ideapankin lisäksi lupasimme olla päivittäin yhteydessä whatsapp-ryhmämme kautta.

Panostimme ideapankissamme monipuoliseen ulkona ja metsäluonnossa liikkumiseen. Esikoululainen ei vielä juurikaan liiku kodin ulkopuolella ilman aikuista tai vanhempaa sisarusta. Ajattelimme, että se ”pakottaisi” vanhemmatkin nousemaan etäpisteiltään ja liikkumaan lastensa kanssa yhdessä. Ulkoilu saattaisi myös olla hyvää vastapainoa varmasti toisinaan neljän seinän sisällä tiivistyvälle ilmapiirille.

Koulumatkaan tutustuminen kävellen ja polkupyörällä sekä kevätseurantalomakkeet olivat myös mieluisia vinkkejä perheille. Emme kuitenkaan osanneet arvata, että leikkipuistoihin, tulevan koulun pihaan, lintutorniin ja lapsille tuttuihin metsäpaikkoihin piilotetut oranssit puuvillalangan pätkät saisivat aikaan suoranaisen rynnäkön etsinnästä innostuneista perheistä. Puhelimemme on täyttynyt hauskoista kuvista lankojen löytöpaikoilta. Kuvissa on esiintynyt perheenjäseniä, lemmikkejä, unikavereita (erityisesti nalleja), uusia polkupyöriä ja muita lapsille tärkeitä asioita. Ja mikä parasta, ryhmä on ollut esikoululaisille tärkeä ja ainut väylä olla yhteydessä toisiinsa. Puhelimen välityksellä lapset huomaavat, etteivät kaverit ole kadonneet tältä planeetalta. He ovat samanlaisessa tilanteessa omassa kodissaan. 

Vantaan kaupungin linjauksen mukaisesti esikoululaisilla on mahdollisuus osallistua esiopetukseen etänä 25.3.2020 alkaen toistaiseksi. Tiedotteen mukaan: ”Etänä tapahtuvan esiopetuksen ensisijainen tarkoitus on esiopetusryhmän vertaissuhteiden ylläpitäminen ja yhteenkuuluvuuden tukeminen.”

Tähän tavoitteeseen katsoimmekin toistaiseksi yltäneemme.

Välineinä oranssit puuvillalangan pätkät!

Kuva Pixabay

-Martta-

4 kommenttia artikkeliin ”(Eskari)Elämää etänä

  1. Helmipollo

    Hei, Martta!

    Kirjoituksestasi välittyy upea yhteisöllisyyden ja luottamuksen tunne, jonka olette onnistuneet luomaan esiopetuksessa. Näiden pokkeuksellisten olojen vallitessa jos koskaan luottamusta tarvitaan. Perheille jakamienne tehtävien ja vinkkien avulla olette mielestäni onnistuneet pitämään yhteyttä vuorovaikutteisella tavalla eskarilaisiin ja heidän perheisiinsä. Langanpätkien etsiminen luonnosta on hirmuisen hauska idea, ja löytöpaikoilla kuvattujen hetkien jakaminen on varmasti innostanut myös muita lähtemään löytöretkille lähiluontoon ja tuonut iloa arkeen. Ihana, positiivinen kirjoitus, kiitos!

    Vastaa

    1. Hei Helmipöllö ja kiitos kommentistasi!

      Luontoliikunta, välittäminen ja yhteisöllisyys ovat nousseet arvokkaiksi arjen voimavaroiksi. Minustakin on mahtavaa, että ne toimivat tällä tavoin yhdessä perheiden tukena. Ne ovat kuitenkin niin tavallisia, arkisia asioita ja samalla kaikkien saavutettavissa.

      Aurinkoa kevääseesi!
      Martta

      Vastaa

  2. Liisa Karvonen

    Hei,
    Olipas mukava lukea, miten hienosti olitte onnistuneet saamaan perheet liikkeelle. Tuosta narujen etsimisestä juuri näkee sen, miten pienillä jutuilla on näinä aikoina merkitystä.
    Olikin hyvä, että teillä oli jo valmiina Whatsapp-ryhmä ja kaikki olivat tottuneet sitä käyttämään. Meidänkin päiväkodistamme on lähetetty kaikille videotervehdyksiä ja vanhempien toiveesta soitettu osalle lapsista.
    Olettekin hienosti saanut säilytettyä yhteyden koko ryhmän välillä ja lapsille jää hyvät muistot tästäkin erikoisesta ajasta 🙂
    Liisa

    Vastaa

    1. Hei Liisa!

      Kiitos kivasta kommentistasi! Tämä lankakätköily on liikuttanut eskariperheitä ja meitä eskariaikuisia monella tapaa. Ei ainoastaan lankojen piilottaminen ja etsiminen, vaan myös ne monella tapaa liikuttavat kuvat ja viestit, joita olemme lapsilta ja perheiltä saaneet. Niistä välittyy ikävää ja huolta, mutta myös tsemppausta ja uskoa tulevaan.

      Ilo löytyy pienistä asioista, joskus jopa langanpätkistä!
      Martta

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *