Tässä tekstissä pureudun kulttuurieroihin. Mitä ne edes ovat? Ovatko ne positiivisia asioita, vai kuuluuko niihin negatiivinen vivahde? Koen, että kulttuurieroista voi puhua sekä positiiviseen että negatiiviseen sävyyn. Positiivisesti asiaa katsoessa kulttuurieroihin sisältyy ehkä pieni kaiho; voi olisimpa minäkin yhtä sosiaalinen ja ekstrovertti kuin nuo amerikkalaiset, voi kumpa meilläkin olisi tapana nauttia illallista myöhään läheisten seurassa punaviinin kera kuin noilla italialaisilla tai voi olisimpa minäkin yhtä perhekeskeinen, lapsistaan ja vanhemmistaan täysillä huolehtiva kotiäiti.
Negatiivisuuden vivahde kulttuurieroihin tulee, kun koemme erot liian raskaina tai tilanteen toimimattomana. “Ei meillä Suomessa tällä tavalla..” tai “Suomessa kaikki sujuisi helpommin” voivat olla tutunkuuloisia lauseita matkailijalle tai ulkomailla asuvalle. Vietin itse puoli vuotta Australiassa töitä tehden, ja vaikka aika kultaakin muistot, niin muistan kironneeni joitakin eroja – Kuka on keksinyt, ettei taloja tarvitse eristää kunnolla? Pakkaselle se saattaa syysöisin täälläkin mennä! tai Kuka työssäkäyvä kerkeää käydä ostoksilla, jos kaupat menevät 16 – 18 välillä kiinni? tai Miten tästä asioiden hoitamisesta on osattu tehdä näin hankalaa (pankkikortin hankkiminen, pankkitilin avaaminen, veroasioiden hoitaminen, you name it)?
Kulttuurierojen maailmaan pääsee sukeltamaan Suomestakin käsin. Kokemukseni mukaan ne voivat olla pääsääntöisesti positiivisia. Vaikka tilanne saattaakin olla hieman hämmentävä siinä kohtaa, kun lapsi tuo lelupäivänä päiväkotiin raa’an pizzataikinan. Hän kuulemma tykkää leikkiä sillä kotona. Kulttuurieroista on myös ainutlaatuinen mahdollisuus oppia uusia näkökulmia ja tapoja toimia. Niiden selittäminen avaa uusia mahdollisuuksia pohtia eri asioita.
Kulttuurierot rikastuttavat. Ne saattavat kuitenkin myös aiheuttaa tilanteita, joissa kulttuurit törmäävät turhan rajusti. Ongelmia syntyy, jos molemmat osapuolet suhtautuvat ehdottomalla tavalla omaan näkökulmaansa. Kulttuuriset erot katsoa asioita saattavat haitata tai hidastaa myös työelämässä. Olen ollut tilanteissa, joissa kulttuuriset seikat aiheuttavat näkökulmaeroja kasvatuskysymyksissä. Tällöin ammatilinen mielipiteeni ja näkemykseni asiasta on eronnut vanhemman näkemyksestä, joka on perustunut merkittävästi kulttuurieroihin ja erilaiseen kasvatuskulttuuriin.
Kulttuurieroista puhuminen ja joissakin tilanteissa niihin puuttuminen vaatii hurjasti sensitiivisyyttä. Tärkeintä onkin ehkä avoin keskustelu – meillä toimitaan näin, kuinkas teillä? Keskustelun ja kulttuurisen osaamisen lisääminen tulee olla molemminpuoleista. Se vaatii molemmilta toisen tapojen ja kulttuurin ymmärtämistä ja mahdollisesti myös oman toimintatavan muuttamista.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta tekstistä! Olen samaa mieltä kanssasi, että on ihanaa kun maailmassa on monia eri kulttuureja, sillä ne rikastuttavat arkea. Mutta ne myös hankaloittavat työelämässä, kuten kirjoitit. Olen kokenut myös sen, jossa vanhempien mielipiteet eroavat omista näkemyksistä juuri kulttuurin takia. Siinä auttoi avoin keskusteleminen asioista ja kertominen kuinka itse olen tottunut täällä Suomessa tekemään. Asiasta onneksi päästiin yhteisymmärrykseen. Kulttuurien kohtaaminen on uskallusta hypätä toisen tapoihin ja arvomaailmaan, jotta ymmärtää toisen kokemuksia ja arkea. Jos emme uskalla tehdä näin yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä.