Yksinäinen vai yksin?

Kuinka suuri osa Suomen ikäihmisistä kokee olevansa yksinäisiä? Minkälainen ajatus sinulla on tästä luvusta? Miten se vaikuttaa heidän toimintakykyynsä tai yleiseen jaksamiseen?

Finsoten tutkimuksen mukaan yksinäiseksi itsensä yli 65-vuotiaista miehistä tunsi 6% ja naisista 8%. Itse ajattelin prosenttilukujen olevan hieman tätä suurempia. Miesten ja naisten välillä ei ole suurta eroa, joka on jokseenkin aivan loogista.

Yksinäisyys vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta toimintakykyyn ja esimerkiksi masennukseen. Ylen julkaiseman artikkelin mukaan ikäihmisten mielenterveysongelmia voi olla haastavaa löytää, sillä terveyskeskukseen saapuvalla henkilöllä on lääkärin kanssa varattu vain tietty aika ja tänä lyhyenä aikana, ei välttämättä ehditä mennä syvälle ikäihmisen elämään ja mieleen. Yleensä keskitytään enemmän fyysisiin ongelmiin, kuin henkisiin. Saattaa toki olla, että vastaanotolle saapunut henkilö ei halua puhua mielen asioista, vaan käydä vain fyysiset kipua tuottavat ongelmat läpi. Yksinäisen vanhuksen läheiset ihmiset eivät myöskään huomaa välttämättä oireita, sillä he voivat vierailla hänen luonaan niin harvoin, jos ollenkaan. Yleensä läheisimmät ihmiset huomaavat toisissaan muuttuneen käytöksen ja osaavat epäillä mielenterveysongelmia, mutta näiltä yksinäisiltä ikäihmisiltä saattaa puuttua kokonaan ne läheiset ihmiset, jotka tuntisivat hänet läpikotaisin.

Yksinäisyys, joka voi johtaa masennukseen tai alakuloisuuteen heikentää myös toimintakykyä, oli kyse sitten minkäikäisestä ihmisestä tahansa. Arkiset asiat voivat alkaa tuntua haasteelliselta ja elämältä voi kadota merkitys. Arkiaskareet, kuten ruoanlaitto, pyykinpesu, ulkoilu jne. tuovat elämään tarkoitusta ja ylläpitävät toimintakykyä ja terveyttä.

Vaikka ikäihmisille on paljon palvelutaloja, missä asutaan lähellä toista ja ikään kuin yhteisön jäsenenä, voi siellä asuva silti tuntea olonsa hyvinkin yksinäiseksi. Yksinäisyys on tunne, eikä sitä voi verrata siihen, minkä verran ihminen viettää aikaa yksin. Muistetaan siis kohdata jokainen ihminen yksilönä ja ottaa juuri hänen tarpeensa huomioon, vaikuttipa elinolosuhteet sitten millaisilta tahansa. Ikinä emme voi tietää, mitä pinnan alla tapahtuu.

Lähteet:

https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/hyvinvointia-vanhuuteen/toimintakyvyn-yllapitaminen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/02/yksinaisyys-voi-masentaa-vanhuksen

Seuraavassa blogikirjoituksessa mietitään keinoja ikäihmisten yksinäisyyden vähentämiseksi.

2 kommenttia artikkeliin ”Yksinäinen vai yksin?

  1. Tiia Tuominen

    Minäkin olin kuvitellut vanhusten yksinäisyyden olevan suurempi ongelma. Onneksi luku ei vastannut kuvitelmiani! Siltikin on surullista, miten noinkin usealla ihmisellä on yksinäinen olo. Tämä kirjoitus sai minut haluamaan mennä heti kylään omille isovanhemmilleni!

    Vastaa

  2. Pohdin paljonko yksin olo ja yksinäisyys lisääntyvät kun vanhuksien kotona asumista viimeiseen asti turvataan. Ymmärrän, että vanhus haluaa asua tutussa ja turvallisessa kodissa mahdollisimman pitkään. Ja muutto vanhusten palvelutaloon tuntuu ahdistavalta ja pelottavalta. Mutta palveluiden pitäisi sisältää muutakin kuin aterioiden tuonti, turva ranneke ja kolme kertaa päivässä pikainen lääkkeiden tuonti vanhukselle kotiin.

    Asun itse tällä hetkellä taloyhtiössä missä on paljon ikäihmisiä ja meillä naapureilla on suuri huoli näiden vanhusten kunnosta viikoittain. Kun vanhusten lähiomaiset eivät asua lähellä tai eivät muusta syystä käy katsomassa heitä. On heidän päivittäinen kanssa käyminen ihmisten kanssa hyvin vähäistä. Ja monesti huonoa omaa tuntoa kokien, joutuu sanomaan ikkunasta tai posti luukusta huutelevalle ikääntyvälle naapurille en kerkeä keskustelemaan. Eli olisi mukavaa kun vanhuksille kohdistettuihin palveluihin ruuan, lääkehuollon lisäksi olisi resursoitu lehden luku ja keskustelu seura. Teknologiset apuvälineet ovat käteviä mutta eivät korvaa minun mielestä toisen ihmisen seuraa.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *