Elokuva onnellisesta Mehdipourin perheestä

Luin Yle Uutisten artikkelin elokuvaohjaaja Hamy Ramezanista ja hänen kokemuksistaan, kun hän perheensä kanssa muutti pakolaisena Iranista Suomeen vuonna 1986. Artikkelissa Ramezan puhuu ihmisten hyvyydestä, perheen merkityksestä ja myös iloisista hetkistä, mikä oli mielestäni hieno näkökulma aiheeseen. Artikkelissa otetaan esille myös muutama vuosi sitten julkisuudessa herännyt keskustelu pakolaiskriisistä ja se, kuinka siitä syntyi Ramezanin idea tehdä elokuva onnellisesta Mehdipourin perheestä.

Artikkelissa mainitaan, kuinka pakolaiskriisistä uutisointi oli hyvin negatiivisesti sävyttynyttä. Siitä seurannut vihapuhe sai pelkäämään Ramezanin mukaan myös oman turvallisuuden puolesta, vaikka hän olikin asunut Suomessa jo yli 30 vuotta. Häntä kauhistutti se, että muut näkisivät hänet uhkana. Ramezan alkoi keskittymään siihen, miltä hän näyttää ulkopuolisen mielestä, ettei vaan kukaan ajattelisi, että hän olisi pakolainen. ”Pelotti, mitä nyt tapahtuu, tuleeko sota. Ai, nytkö lähdetään karkuun taas”, Ramezan muistelee artikkelissa.

Muistan itse tämän muutama vuosi sitten pinnalla olleen keskustelun Suomeen tulevista kiintiöpakolaisista ja turvapaikanhakijoista. Silloin keskustelussa äänensä kuuluviin saivat myös vastustajien ääripää, kuten “rajat kiinni” kannattajat. Itse uskon siihen, että tällainen “rajat kiinni” keskustelu viriää ihmisten tiedon puutteesta, vääristä uskomuksista ja siitä syntyneestä pelosta. Ihmisillä on esimerkiksi vääriä uskomuksia siitä, mitä huonoja seurauksia turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten ottaminen Suomeen toisi. Päällimmäisenä tulisi kuitenkin muistaa, että ihminen pakenee kotimaastaan, kun hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa taata turvallisuuttaan. Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus ja YK:n sopimuksen mukaan ihmistä ei voida käännyttää takaisin omaan kotimaahansa, jossa hänen henkensä on uhattuna.

Pakolaiskriisikeskustelu ei kuitenkaan jättänyt Ramezania tuleen makaamaan, vaan hän halusi kertoa oman tarinansa. Nyt hän kuvaa elokuvaa iranilaisista turvapaikanhakijoista. Elokuva kertoo Mehdipourien elämästä, jotka odottavat turvapaikanpäätöstä Suomessa. Samalla he viettävät suomalaista idyllistä kesää, mikä tuo esille positiivisen näkökulman. Ramezan halusi elokuvassa suunnata näkökulman onnelliseen ja iloiseen perheen elämään. Hän haluaa näyttää, ettei pakolaisen arki ole aina harmaata ja synkkää, niin kuin usein ajatellaan. Elämä ei ole pelkkää byrokratiaa, vaan oikeaa elämää.

Artikkelissa Ramezan avaa omia muistojaan kaksi vuotta kestäneestä pakomatkastaan Turkin ja Jugoslavian kautta Suomeen. Turvallisuuden tunteen Ramezan muistaa kokeneen, kun he olivat päässeet YK:n pakolaisleiriin Jugoslaviassa. Siellä he saivat virallisen pakolaisstatuksen. Myöhemmin sitten käteen annettiin Welcome to Finland- vihkonen, jossa komeili myös itse Kekkonen. Artikkelissa Ramezan muistelee, että heidän matkallaan Suomeen oli hirveästi hyviä ihmisiä, jotka auttoivat. “Sanoivat uutiset mitä tahansa, useimmat ihmiset ovat hyviä. Sen halusin näyttää elokuvassa ja se oli se totuus, jonka perässä olin”, Ramezan sanoo.

Itse sosiaalialan opinnoissa kohdataan usein ihmisryhmien ja yksilöiden vaikeita elämäntilanteita. Artikkelia lukiessani oli voimaannuttavaa huomata, että Ramezan otti esille haastavissakin tilanteissa ne kantavat ja eteenpäin vievät voimavarat. Uskon, että elokuvan näkökulmat voivat toimia myös katsojalle motivoivana asiana elämässä ja arjessa. Yksi Ramezanin perheen voimavaroista oli esimerkiksi perheen vahva side, jota hänen mukaansa kukaan ei voinut repiä kappaleiksi. Ramezan sanoo sen kertovan ihmisistä ja ihmisyydestä. Mielestäni se kertoo myös kulttuurin yhteisöllisyydestä ja perhekeskeisyydestä, mikä on suuri rikkaus. Siitä voisimme myös me länsimaalaisissa kulttuureissa ottaa mallia.

Hamy Ramezanin elokuvat ovat käsitelleet sotaa, pakolaisuutta, ymmärtämistä ja väärinymmärtämistä. Elokuva The Oasis of Now nähdään syksyllä 2020. Mielestäni on hienoa saada elokuva ohjaajalta, jolla on omakohtaisia kokemuksia. Itse en ole nähnyt vielä suomalaista elokuvaa, joka kertoisi Suomeen tulleista pakolaisista ja heidän tarinastaan. Tällaisten elokuvien avulla voidaan toivottavasti edistää ihmisten tietoa ja ymmärrystä pakolaisuudesta ja turvapaikanhakijoista, sekä heidän kokemuksistaan. Tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa, vaan auttaa ihmisiä ymmärtämään. Ymmärtäväisyys vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja sitä kautta julkiseen keskusteluun, jolloin voidaan vähentää ihmisten vastakkainasettelua, meihin ja teihin.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *