“Ei” ei ole kirosana

Noin vuosi sitten jouduin pysähtymään, katsomaan taaksepäin elettyä elämää ja miettimään mihin suuntaan jatkan tulevaisuudessa. Kysyin itseltäni: ”Kuka minä olen? Mitä minä haluan?”.

Olin aivan liian kauan miettinyt mitä muut minusta ajattelevat tai mitä läheiset ja ystävät minulta odottavat. Minulla oli vakituinen hyvä työ, josta tunsin jatkuvaa syyllisyyttä, koska se ei tehnyt minua onnelliseksi tai tyytyväiseksi. Halusin miellyttää ja pitää muut tyytyväisenä. Minä olin se, joka jaksoi aina hymyillä ja jonka seurassa ihmiset yleensä viihtyivät. Loppujen lopuksi, jos aina sanoo kyllä vaikka haluaisi sanoa ei, ei voi välttyä uupumiselta.

Mutta mikä sitten muuttui? Aivan ensimmäiseksi minun piti opetella sanomaan ei. Piti myös muuttaa omaa ajattelua: Olen aikuinen, eurooppalainen nainen. Minä voin itse päättää, miten elän tämän yhden elämän. Vähitellen olen opetellut tuntemaan omia rajojani ja tarpeitani. Muiden pyynnöistä kieltäytyminen tuntuu edelleen haastavalta ja tunnen siitä syyllisyyttä. Olen kuitenkin huomannut, että kieltäytyminen on tärkeää ja jopa terveellistä.

Myös Anna Taipale käsittelee aihetta kirjassaan Sydänjuttu – löydä itsesi lempeästi (Hidasta elämää 2017). Hän toteaa, että pohjimmiltaan kieltäytymisessä on kyse omien rajojen asettamisesta ja näin ollen itsestä huolehtimisesta.

”Kun arvostaa itseään, ei haittaa, etteivät kaikki tykkää minusta tai valinnoistani. En voi olla kaikkea kaikille, jos haluan voida hyvin itseni kanssa” Taipale kirjoittaa kirjassaan.

Aihetta on käsitelty paljon julkisessa keskustelussa. Toisten miellyttäminen, ylisuorittaminen, kiltteys ja huono itsetunto tuntuvat usein olevan nimenomaan naisten uupumisen syynä.

Jos siis haluaa välttyä ylikuormittumiselta ja uupumiselta, kannattaa opetella sanomaan ei, koska silloin:

-> oppii tunnistamaan omat rajansa ja oman arvonsa. Minun tarpeeni ovat yhtä tärkeitä kuin sinun.

-> voi paremmin ja on energisempi. On vähemmän stressaantunut, ärtynyt ja katkera.

-> voi tehdä sitä, mitä todella haluaa tehdä.

Kun ymmärsin tämän, sain vihdoin sellaisen arjen joka on pitkästä aikaa minun näköiseni. Kun opettelee sanomaan ei, sanoo itselleen kyllä.

Lähteet: Duunitori, Me Naiset

Yksi kommentti artikkeliin ”“Ei” ei ole kirosana

  1. Hirmuisen tärkeä aihe.
    Nykyaikana tuntuu, että ihmiset pysähtyvät turhan harvoin miettimään mitä elämältään haluavat. Elämää suoritetaan läpi. Pitää jaksaa, pitää olla sosiaalinen ja pitää osallistua jne.
    Kuka sitten määrittelee mitä pitää tehdä? On hyvä huomata, että meillä jokaisella on oikeus määritellä itse mitä meidän pitää tehdä. On hyvä opetella tuntemaan itseään ja omia valintojaan sekä niiden merkitystä omaan hyvinvointiin. Eli kanna huolta omasta hyvinvoinnista ja sano”Ei” silloin kun se on tarpeen välittämättä muiden mielipiteistä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *