Voisiko masentunutta nuorta auttaa jo koulussa?

Kuva Free-Photos Pixabaystä

Kukapa meistä ei muistaisi omaa nuoruuttaan tai lähipiirissä olevan murrosikäisen mielialanvaihteluita. Ajoittainen alakuloisuus ja ärtyneisyys ovat osa normaaleita tunnetiloja ja kuuluvat nuoren kehitykseen. Jos alakulon, masennuksen ja toivottomuuden tunteet kestävät yli 2 viikkoa ja nuoren yleinen toimintakyky heikkenee, tarvitaan ammattiapua. Voisiko olla mahdollista, että apua voitaisiin tarjota jo koulussa, lähellä nuoren arkea?

Kun nuoren masennuksen oireisiin voidaan tarttua ajoissa, on jo lyhyelläkin keskusteluavulla mahdollista saada positiivisia tuloksia.  Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan, kuinka Espoon yläkouluissa tarjotaan masennusoireisille nuorille keskusteluapua nimenomaan koulussa. Osalle nuorista on riittänyt kuuden kerran keskusteluapu. Joillekin tiiviit käynnit ovat tärkeitä kannatteluvaiheessa, kun nuori on ollut erikoissairaanhoidon jonossa odottamassa järeämpää hoitoa. Monissa nuorten lievissä mielenterveysongelmissa erikoissairaanhoito ei kuitenkaan ole oikea hoito vaan nuori hyötyisi enemminkin koulussa annettavasta koordinoidusta ammattiavusta.

”Kun nuoren ongelmat, haasteet ja pulmat eivät ole vielä kasvaneet isoiksi, lyhyellä kuuden kerran interventiolla pystymme heitä auttamaan. Näyttäisi siltä, että suurin osa on saanut tukea, ja silloinhan se on heidän opintopolkunsa ja ylipäätään heidän elämänsä etu.”

Espoon opiskeluhuollon vastuualuepäällikkö Merja von Schantz

Mielestäni koulukuraattoreilla on tärkeä tehtävä tunnistaa ajoissa nuoren mahdolliset masennuksen oireet. Kuraattori tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä ja järjestää niille oppilaille apua ja tukea, joilla on psyykkisiä ongelmia. Koulukuraattori ei kuitenkaan voi tarjota ammattiapua mielenterveysongelmissa. Tärkeää olisikin lisätä koulutusta koko oppilashuollon sisällä (lääkärit, terveydenhoitajat, koulukuraattorit, psykologit), jotta he osaavat tunnistaa masennuksen oireet ja erottaa ne murrosiän tunnekuohuista sekä myös hoitaa lieviä mielenterveyden häiriöitä moniammatillisena tiiminä.

”Ei se kuulu nuoren elämään, ettei oikein mistään saa otetta ja että on jatkuvasti alakuloinen.”

terveydenhoitaja Anna Merenheimo

Uskon vahvasti siihen, että toimivalla oppilashuollolla voidaan hyvissä ajoin tukea ja auttaa nuorta. Kun mielenterveysongelmiin voidaan puuttua matalalla kynnyksellä jo koulussa, voi se mahdollisesti ehkäistä vakavampien oireiden ja ongelmien syntymistä myöhemmin elämässä.

4 kommenttia artikkeliin ”Voisiko masentunutta nuorta auttaa jo koulussa?

  1. Jenna Myrsky

    Olen samaa mieltä kanssasi; toimivalla oppilashuollolla voitaisiin tosiaan hyvissä ajoin puuttua jo alkaviin mielenterveysongelmiin. Uskon, että monella nuorella on matalampi kynnys hakea apua koulusta, kuin esimerkiksi julkisesta terveydenhuollosta, sillä koulu on kuitenkin nuorelle tutumpi paikka ja siellä ollaan muutenkin lähes päivittäin.

    Mielestäni kouluissa tarjottava keskusteluapu on todella hieno idea ja selkeästi se on jo todettu toimivaksi! Kiitos, kun otit aiheen esille.

    Vastaa

  2. Sanja Karlsson

    Olen ehdottomasti samaa sitä mieltä, että koulussa tulisi tarjota keskusteluapua nuorille herkemmin. Palvelu tulisi tehdä tutuksi oppilaille niin, että kynnys hakeutua juttelemaan olisi mahdollisimman matala. Uskon, että mitä aikaisemmin puututtaisiin esimerkiksi masennukseen nuorena olisi sillä todella iso merkitys myöhemmässä vaiheessa. Kuitenkin monella nuorella aikuisella saattaa puhjeta masennus myöhemmällä iällä juuri siksi, että asioita ei ole käsitelty ikinä nuorempana vaan ne on pidetty sisällä.

    Vastaa

  3. Iris Laine

    Hyvä teksti! Mielestäni olisi todella tärkeää, että nuorten masennusoireet huomattaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin masennus ehtii kehittyä vaikeammaksi. On hienoa, että joissakin kouluissa on jo järjestettynä keskusteluapua nuorille, joilla on masennusoireita. Olen samaa mieltä siitä, että osaamista ja moniammatillisuutta tarvittaisiin enemmän oppilashuoltoon, sillä siitä olisi varmasti paljon apua ja hyötyä monelle nuorelle.

    Vastaa

  4. H H

    Kiitos tärkeästä ja tänä päivänä paljon medioissa esillä olevasta aiheesta. Nuorten mielenterveysongelmat on vakava ongelma yhteiskunnassamme. Luin vasta ministeri Katja Kiurun artikkelin 11/2019 näistä ongelmista ja nyt on viimein valmisteilla ratkaisuja ongelmiin, jotka sijoittuvat juuri nuorten arkeen koulumaailmaan. Ilmeisesti kouluterveydenhuoltoa pyritään laajentamaan ja kynnystä madaltamaan. Mietin vain itse, kuinka se tavoittaa kaikki tarpeessa olevat lapset ja nuoret? Ehkä resursseja lisäämällä terveydenhoitajan olisi mahdollisuus jalkautua nuorten keskuuteen tai sitten kirjoituksessa nostamasi kuraattori voisi kenties olla tärkeässä roolissa tässä asiassa.

    Olen paljon miettinyt asiaa ja mielenterveysongelmien rajua kasvusuuntaa. Mietin omaa nuoruuttani 90-luvulla. Ainakin henkilökohtaisesti koin välillä suurta ahdistusta ja ehkä masennustakin, mutta eihän siihen aikaan asioista keskusteltu, saatika päästy kouluterveydenhoitajalle juttelemaan. Oliko siihen aikaan edes terveydenhoitajia, ei ainakaan koulun yhteydessä. Pointtini onkin se, että onko nuorten mielenterveysongelmia aina ollut, mutta nyt niistä on vasta alettu puhua ääneen ja tunnistamaan asioita? Toisaalta tänä päivänä on paljon enemmän riskitekijöitä, esimerkiksi some, ukonäköpaineet ja perheen yhteisen ajan väheneminen.

    Pääasia on, että asiaan puututaan ja kaikki saavat apua ongelmiinsa. Tärkeintä on tulevaisuus ja terve sellainen!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *