Kiusaaminen

Moni tunnistaa kiusaamisen, kun kyseessä on lapset, mutta entä aikuiset? Fiksut ihmiset, joiden tulisi paremmin ymmärtää toisiaan parisuhteessa kuin työpaikoillakin. Kiusaaminen on subjektiivista ja aina ei voida tietää mitä kukin kokee kiusaamiseksi. Parisuhteessa taas kiusaaminen on usein tarkoituksen mukaista ja pariskunta tuntee toisensa hyvin ja tietää mistä naruista vedellä.

Työpaikoilla voi vallita hyvinkin tiukka ilmapiiri ja huumoria on monenlaista. Kaikkiin ei samanlainen huumori kolahda ja täytyy olla varovainen mitä suustaan päästelee kollegoiden kesken. On muistettava, että toinen loukkaantuu tai kokee kiusaamiseksi erilaisia asioita. Huumoriin ei voi tosin kaikkea käyttäytymistään verhota.

Selkeää kiusaamista on toisen huomiotta jättäminen, ei tervehditä vastaantullessa tai auttamatta jättäminen pyydettäessä. Kiusaamista on myös se, että kollegan apu ei kelpaa vaan pyydetään apua toiselta.

Parisuhteessa mm. nimittely, rajoittaminen ja erolla uhkaaminen on kiusaamista. Lapsien kautta kiusaaminen on hyvin yleistä varsinkin erotilanteissa. Henkinen kiusaaminen ja henkinen väkivalta voi muuttua myös fyysiseksi väkivallaksi. Parisuhteessa seksistä tai sen puutteesta kiusataan myös, aihe koetaan sellaiseksi, että siitä voidaan mainita ja useinkaan ei rakentavalla tavalla. Parisuhteessa se joka ei anna, saa kyllä kuulla siitä.

Kuva Mariah Kari

Syy kiusaamiselle voi olla heikko itsetunto, kateus, mustasukkaisuus, omat mielenterveysongelmat, hallitsemisen tarve ja kyvyttömyys empatiaan.

Pyysin erilaisia kokemuksia kiusaamisesta ihmisiltä. Aihe on mielestäni sellainen, josta tulisi puhua ja varsinkin aikuisten kohdalla. Voiko olla myös niin että joku ei ymmärrä kiusaavansa?

Tapaus 1:

Aloitin töissä uudessa paikassa ja olin vielä opiskelija. Ensimmäisessä yövuorossa vanhempi kollega sanoi toiselle kollegalle kahvihuoneessa, jossa kaikki olimme, että kiva tehdä töitä epäpätevien kanssa. Samalle henkilölle ei kelvannut tarjoamani apu potilaan asennon vaihtamiseen, vaan hän olisi halunnut kokeneemman henkilön siihen. Kun tämä toinen ei ollut käytettävissä ja seison käytävällä odottamassa vastausta oli se no tuu nyt sitten…

Tapaus 2.

Asuimme eri paikkakunnilla väliaikaisesti poikaystäväni kanssa. Joudun jatkuvasti todistelemaan hänelle, että olen siellä missä kerroin olevani. Aina piti antaa jokin todiste siitä, että puhun varmasti totta. Jos olin kotona, minun täytyi laittaa mikro päälle, että hän kuulee sen. Kiusaaminen äityi väkivallaksi ja myös lemmikin tapon uhkaamiseen jos asiat eivät menneet kuten hän halusi.

Tapaus 3.

Koulussa mua kutsuttiin alkoholistiksi ja huoraksi. Vanhempani joivat paljon ja automaattisesti minun ajateltiin olevan samanlainen. Kärsin jo siitä että vanhemmat joivat, joka oli asia mihin en voinut itse vaikuttaa. Monenlaista asiaa luultiin ja oletettiin minusta, minua sanottiin myös köyhäksi. Varakkuutta pidettiin tärkeänä ja se että onko vanhemmilla rahaa vai ei antoi perustan sille millainen sinäkin olit. Köyhä oli synonyymi tyhmälle.

Tapaus 4.

Koulussa yläasteella oli eräs tyttö jota kiusattiin nimittelemällä. Häntä nimiteltiin ulkonäön perusteella. Nauroin myös itse niille jutuille, vaikken ollut suoranaisesti häntä haukkumassa. Tyttö lopetti yläasteen kesken tämän johdosta. Nykyisin törmään häneen välillä kadulla ja joka kerta minua hävettää, todella paljon.

Kuva Mariah Kari.

Kiusaamisen muotoja on monia, kaikki ihmiset eivät koe samalla tavalla, toiset ovat herkempiä tulkitsemaan erilaisia sanomisia tai tekoja. Olemme kaikki erilaisia ja kokemuksemme sekä tunteemme muokkaavat meitä. Kiusaamisen jälkeen on vaikea luottaa ihmisiin, ajatella itsestään positiivisella tavalla ja arvostaa itseään. Luottamusta rikkoo varsinkin itselle läheisen ihmisen ikävä käyttäytyminen. Kaikille ei jää jälkiä kiusaamisesta, mutta monelle jää ja se voi vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti elämään jatkossa. Sitä ei voi edes ymmärtää välttämättä että on tullut kiusatuksi, koska itsetunto on hiljalleen nakerrettu alas ja ei osaa edes ajatella, että minua voisi kohdella jotenkin muutenkin.

Asioista voi olla eri mieltä ja jos kaksi ihmistä ei ole samaa mieltä, ei se ole kiusaamista. Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla, mutta jos asiasta ei päästä yli ja se jatkuu toisen nolaamisena jatkuvasti, menee se jo kiusaamisen puolelle. Aikuisten kesken kiusaaminen on erilaista, korostetaan usein, että tämä on minun oma mielipide ja se tuodaan esiin jatkuvasti. On tietysti hyvä että on mielipiteitä, mutta onko niiden sanominen aina relevanttia. Omia tunteitaan tuodaan hyvinkin herkästi esiin. Tunteiden kohdalla olisi suotavaa tunnistaa ja havainnoida niitä, sekä ehkäpä odottaa niiden laantumista, ennen kuin reagoi. Tunteita ja tuntemuksia koemme jatkuvasti ja suurin osa niistä on ohi meneviä. Tunteitaan on hyvä oppia tunnistamaan ja käsittelemään, ennen kuin reagoi tai ylireagoi.

Jos kokee kiusaamista ei välttämättä uskalla ottaa edes asiaa puheeksi kiusaajan kanssa, sillä tilanne voi eskaloitua vielä pahemmaksi. Sitä vain kärsii hiljaa. Uskaltaisitko puuttua kiusaamiseen? Osaatko ajatella asioita muiden kannalta, kiusatun tai kiusaajan.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *