Mitä tapahtuu, kun lopettaa täydellisyyden tavoittelun.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet ajanut vanhalla autollasi vuosikausia, hyppäät uuden auton rattiin, ei ajaminen olekaan samalla tavalla luontevaa kuin vanhalla autolla. Kaasu on herkkä ja jarrut ne vasta herkät onkin. Voi luoja miten paljon kaikkia nappuloita, miten hitossa auto edes lähtee käyntiin ja sammuu aina pysähtyessä. Hitto kun olen huono kuski, miten minusta näin surkea onkin tullut. Jonkin ajan päästä tiedät tarkalleen, miten auto kiihtyy, kuinka herkät jarrut ovat sekä minkä verran kytkintä tulee painaa.

Irti päästämällä elämästä tulee mukavampaa. En tarkoita sitä, ettei saisi olla tavoitteita, mutta miksi pitää olla täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu luo paineita ja tyytymättömyyttä elämään. Perfektionisti ei välttämättä edes etene mihinkään, hän pysyy paikallaan, sillä keskittyy liiaksi yksityiskohtiin eikä valmista ei meinaa tulla millään.

Kun tuntuu ettei mikään ei riitä, aina täytyy kyetä parempaan. Suorittaminen on silloin normi, jos puristaisi vähemmän mailasta voisi saada paljon paremman lopputuloksen. Luovuus saattaa kadota kokonaan tavoitellessa jatkuvaa täydellisyyttä. Olemme pettyneitä itseemme ja saatamme jopa hävetä epäonnistumista.  Täydellisyyden tavoittelu vie energiaa, luo paineita sekä pahimmassa tapauksessa et ole onnellinen mistään saavutuksestasi. Täytyy osata tunnistaa omat voimavaransa ja resurssinsa, silloin tavoite voi olla helpommin saavutettavissa.

Mikä on epäonnistumista, voiko se kuitenkin kasvattaa meitä ja lisätä omaa tietoisuutta tietyissä asioissa. Epäonnistumiselle voi olla usein monia syitä ja varsinkin silloin, kun olemme tekemissä toisten ihmisten kanssa asiat eivät aina ole niin yksioikoisia.

Epätäydellisenä on myös helpompi ottaa rakentavaa palautetta vastaan ja lopputulos voikin olla perempi, kun kykenee kuuntelemaan muita ihmisiä. Epätäydellisenä ei pelkää enää epäonnistumisia tai virheiden tekemistä. Täydellisyyden tavoittelijan elämä nojautuu lähes täysin tuloksiin ja omiin vaatimuksiinsa. Aina tulisi olla parempi ja tehdä enemmän, toki meitä aina kannustetaan tekemään parhaamme, mutta joskus se oma paras ei riitä ja se vasta pettymys onkin. Olisi hyvä huomata että hyvä voikin olla parempi kuin täydellinen.

Kyseessä voi olla huonoa tuuria, eikä saa kaikkea omaa potentiaalia irti tai aika ei ole vain oikea silloin. Jos luovuttaa epäonnistumisen jälkeen niin silloin olet epäonnistunut. 

Miksi sitten yritämme niin kovasti vaikuttaa niihinkin asioihin, joihin emme voi edes vaikuttaa. Miten muut käyttäytyvät, ajattelevat, miten se vaikuttaa omaan tekemiseen. Miksi asioita pitää suorittaa ja jos et pidä jonkin asian tekemisestä, miksi sitä pitää tehdä, jos siihen ei oikeasti löydy motivaatiota. Kuitenkin jos tavoitteensa asettaa johonkin ja sen eteen ei tee ollenkaan työtä, voiko silloin olla pettynyt, jos lopputulos on huono? 

Menestys on kyky liikkua epäonnistumisesta toiseen, ilman että menettää intoaan.

-Winston Churchill-

Käytkö mielessäsi kamppailua todellisuutta vastaa ja mietit että asioiden PITÄÄ olla paremmin etkä ole tyytyväinen nykyhetkeen.  Jos oma todellisuus ahdistaa on syytä pohtia tulevaisuuden muuttamista tai miten sitä suuntaa voisi hiljalleen hilata kohti sitä, jossa olisit tyytyväisempi. Tyytyväisyys koostuu monesta asiasta.  Joskus asiat ovat päin seiniä ja joskus ne ovat tosi hyvin, siinä välissä mennään sillä harmaalla alueella joka on ilmeisesti sitä ”tavallista” arkea.  

Taistelemme harmaata arkea vastaan ja pohdimme miten voisimme omaa elämäämme maustaa, jotta siitä nauttisi enemmän. Kauanko uuden viehätys kestää, kunnes siitä tulee vähemmän viehättävää. Saatamme tempaantua mukaan moneen asiaan, jotta se oma arki tai elämä ei tuntuisi niin yksitoikkoiselta. Loppujen lopuksi se arki onkin juuri sitä mitä olemme kaivanneet. Omat ratkaisumme siinä arjen harmaudessa ja uuden mausteen etsimisessä voi viedä meitä harhaan tai sitten ei. Järki ja tunne ei aina kulje samaa tietä toinen voi johdattaa enemmän kuin toinen. Kumman tien sitten valitseekaan, on myös kestettävä se mitä ne tuo tullessaan. Onko se siis täydellistä vai hybää?

Omat kokemukset elämässä aiheuttavat välillä riittämättömyyden tunteita ja tämä vaivaa usein tunnollisia ihmisiä. Pitäisi saada aikaan enemmän ja parempaa, sillä huonoon ei ole varaa. Pelkää aiheuttavansa pettymyksiä muille ja varsinkin itselleen. Sitä kokee kaikki jossain vaiheessa, olit sitten opiskelija, kumppani tai vanhempi. Mistä paineet mahtavat syntyä suorittamiselle ja täydellisyyden tavoittelulle?

Jospa sitä löytäisi tiensä näiden kysymysten äärelle, voisi olla helpompi hyväksyä epätäydellisyytensä ja huomata että riittää itselle ja muille. Voisinko löytää iloa ja tyytyväisyyttä sellaisista asioista, jotka eivät vaadikaan suorittamista tai täydellisyyttä. Joskus hyvä on parempi kuin täydellinen ja joskus huono sekä epäonnistuminen opettaa meitä enemmän.

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *