Eihän jätetä ketään yksin!

Blogia aloittaessamme päädyimme ottamaan yksinäisyyden aiheeksemme. Blogimatkamme varrella olemme tuoneet esille yksinäisyyttä laajasti eri näkökulmista. Halusimme herätellä kaikkia pohtimaan, miten yksinäisyyteen voidaan puuttua ja miten sitä pyritään vähentämään. Tuoda esille näkökulmia, mitä jokainen meistä voisi tehdä asian eteen.

Lue lisää Eihän jätetä ketään yksin!

Kohtaamispaikka poikkeustilan aikana

Poikkeustilan vuoksi monet yrittäjät ja keskukset ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Poikkeustilan rajojen purkaminen tapahtuu pikkuhiljaa ja vähitellen pääsemme takaisin uuteen normaaliin arkeen. Koulut ovat avautuneet ja yrittäjät saavat päästää asiakkaita kivijalkaliikkeisiinsä. Myös kohtaamispaikat ja asukastilat alkavat vähitellen aukaisemaan ovia kävijöille. Kuinka poikkeusaika on niihin vaikuttanut ja onko ovien avautuessa huomattavaa kävijämäärän kasvua?

Lue lisää Kohtaamispaikka poikkeustilan aikana

Tunneälystä ja kuuntelemisesta

Tunnevaikutustaidot alkavat kehittyä heti, kun tulemme tunteviksi olennoiksi, milloin se sitten tapahtuukin. Pieni vauva katselee itseään muiden ihmisten kautta. Samoin teemme lapsena ja aikuisena. Siksi on niin tärkeää nähdä hyväksyntää ja iloa muiden kasvoilla. Tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Lue lisää Tunneälystä ja kuuntelemisesta

Perhekaveritoimintaa Uudessa Lastensairaalassa

Kuva: Pixabay

Moni perhe on kohdannut lapsen kanssa lääkäri ja sairaala reissuja. Osalle Uusi lastensairaala on hyvinkin tuttu paikka ja toisille taas täysin vieras. Uuteen lastensairaalaan tullaan tutkimuksiin ja laboratoriokokeisiin, hoitoihin tai osastojaksolle. Osa perheistä on vain käymässä, kun taas toisella perheellä tilanne vaatii melkein toisen elämän perustamista sairaalaan. Jotkut saattavat joutua matkustamaan kauempaa täysin vieraaseen kaupunkiin ja sairaalaan. Joskus sairaalassa olo vaatii tunteja odottelua vieraassa paikassa.

Lue lisää Perhekaveritoimintaa Uudessa Lastensairaalassa

Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

Vauvan ja lapsen kanssa kotona oleminen on parhaimmillaan ihanaa, mutta se voi olla myös erittäin yksinäistä aikaa. Sosiaaliselle ja aktiiviseen elämään tottuneelle voi olla järkytys huomata, kuinka elämäntilanteen muuttuminen voi tuoda mukanaan yksinäisyyttä. Vauva itkee paljon ja valvottaa tai vaikka se olisikin hyvin mukautuvainen ja tyytyväinen tapaus. Kaverit jatkavat edelleen siiderinhuuruista elämää ja itse putoaa porukan ulkopuolelle, kun enää ei tuosta vaan pääsekään lähtemään kummin kaiman mökille viikonlopuksi. Saatat olla kaveriporukkasi ensimmäinen lapsen saanut. Isyysloman jälkeen mies palaa töihin ja äiti jää vauvan kanssa ihan yksin kotiin. Kotiin tultuaan isä haluaa vähän rentoutua ja pelata tietokoneella tai käydä ulkona kavereiden kanssa. Parhaimmillaan tähän liittyy vielä muutto uudelle paikkakunnalle, pois omien verkostojen läheltä. Ai mistäkö tiedän? Omasta kokemuksesta. Siihen on syynsä, miksi olen nuorempien lasten kohdalla lähtenyt mahdollisimman pian töihin, enkä ole jäänyt elämään kotiäitinä. Vasta nuorimman kohdalla löysin perhekahvilat ja muut kotona olevat äidit. Olen usein pohtinut, olisiko jotain ollut toisin, jos olisin löytänyt jo tuolloin, esikoiseni kanssa yli 13 vuotta sitten, perhekahvilat ja saanut sitä kautta vertaistukea ja jopa uusia ystäviä.

Lue lisää Perhekahvilat – matalan kynnyksen vertaistukea

Ystäväksi

Oletko ajatellut vapaaehtoistyötä vanhusten parissa? Vanhuuden yksinäisyys on yleinen ilmiö. Eläkkeelle siirryttäessä sosiaalinen verkosto saattaa kaventua ja mahdolliset sairaudet ja toiminnalliset rajoitteet voivat estää ihmisen liikkumista. Vapaaehtoistyötä tehdessä voit parhaimmillaan saada itselleen paljon enemmän kuin oli alun perin ajatellut.

Lue lisää Ystäväksi

Yksin vai yksinäinen

Viimeisen 20 vuoden aikana yksin asuvien määrä Suomessa on kaksinkertaistunut. Varsinkin alle 30 vuotiaiden joukossa se on kasvanut. Yksin elämiseen taikka asumiseen syinä voi olla, että se on itse valittua, se liittyy jonkin tiettyyn vaiheeseen elämässä tai sopivaa henkilöä yhdessä asumiseen ja olemiseen ei ole löytynyt.

Lue lisää Yksin vai yksinäinen

Perhementori tuo tukea arjen keskelle

Kun ensimmäisen kerran näin tämän videon istuin HelsinkiMission toimistolla perhementori koulutuksessa. Tässä on tiivistettynä mielestäni enemmän mitä sanoin pystyy kuvaamaan. Usein ajattelemme, että ikäihmiset ovat yksinäisiä ja perheen äidillä on sosiaalista elämää, mutta emme välttämättä huomaa, että asia voikin olla toisinpäin. Myöskin lasten kanssa touhuavat vanhemmat voivat olla yksinäisiä. Lapsiperhearki voi tuntua välillä räpiköinniltä kiireen ja suorittamisen keskellä. Kädet eivät riitä kaikkeen, eikä tunnit riitä päivässä. Elämän parasta aikaa, mutta silti tuntuu, että jotakin puuttuu. Kaipaisi jotakin tukea arjen keskelle tai ihan vaan jutella mieltä painavista asioista. Huolien kanssa ei kannata jäädä yksin sinnittelemään. Asioista puhuminen toisen tasavertaisen aikuisen kanssa voi keventää taakka ja saada uusia näkökulmia ja voimavaroja.

Lue lisää Perhementori tuo tukea arjen keskelle

Yksinäisyyden karkoitusta

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tällä viikolla äitien yksinäisyydestä ja yhdistysten, erityisesti niiden ylläpitämien perhekahviloiden, merkityksestä yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta jätänkin sen seuraavaan kertaan.

Lue lisää Yksinäisyyden karkoitusta

Kun maailma sulkeutui…

Vallitseva maailmantilanne on historiallisuudeltaan toisen maailmansodan luokkaa. Eli ei mikään pikkujuttu. Yksikään maa, tai kansalainen, ei ollut varautunut näin nopeaan ja totaaliseen eristäytymiseen, turvallisuuden tunteen menettämiseen tai epävarmuuteen. Tilanne on sama kaikkialla, ikään, kokoon tai uskontoon katsomatta. Mutta miten kansainvälinen yhteinen kriisi on vaikuttanut ihmisten perustarpeisiin? Onko yhteinen nimittäjä onnistunut yhdistämään ihmisiä niin lähiympäristössä kuin globaalistikin? Auttaako teknologia pitämään meidät yhdessä ja riittääkö se korvaamaan fyysisen läheisyyden?

Lue lisää Kun maailma sulkeutui…