Charles Bronson kalastamassa

Charles Bronson lähestyi minua sähköpostitse. Tai ainakin hän oli allekirjoittanut kyseisen viestin. Bronson kertoi minun voittaneen 12 miljoonaa dollaria. Hänen edesmenneen tätinsä omaisuus oli säätiöity, ja vuosittain arvottiin isompia ja pienempiä voittoja maailman laajuisesti. Bronson ylitse vuotavasti onnitteli minua huonolla suomellaan. Pahoitteli, että joitain sananparsia ei ollut käännöskone ymmärtänyt. Minun ei tarvitsisi kuin lähettää muutamia tietoja hänelle, ja he käynnistäisivät rahojen siirron suomalaiselle tililleni.

Lue lisää Charles Bronson kalastamassa

Kamahouruinen unelmavävy

”Emmä koukussa ole. Kama on vaan mulle snadi ongelma.” Kaveri kertoi viimeiset kymmenen vuotta käyttäneensä huumeita. Viimeiset neljä vuotta subua, piriä ja bentsoja. Hän oli aloittanut viattomasti kannabiksella, ja porttiteoria oli hänen mukaansa täyttä humpuukia. Ajattelin mielessäni, että siinähän se edessä seisoo täydellinen esimerkki. Aloitti viattomasti, ja nyt käyttää mitä käsiinsä saa.

Lue lisää Kamahouruinen unelmavävy

Viestintään liittyvät ongelmat ja niihin vaikuttaminen yksilötasolla

Heikko viestintä saattaa heikentää työntekijöiden keskinäisiä suhteita luoden työpaikalle huonon työilmapiirin. Huonolla ilmapiirillä taas on suora vaikutus organisaation tulokseen ja tehokkuuteen. Organisaation kannalta pahinta on, että pian huono ilmapiiri näkyy myös asiakastyössä.

Lue lisää Viestintään liittyvät ongelmat ja niihin vaikuttaminen yksilötasolla

Täyskäännös viestinnässä – kiitos korona

Kuinka elämä voi tehdäkään täyskäännöksen ihan hetkessä? Pari kuukautta sitten, jos minulle olisi kerrottu nykyisestä elämästäni, en olisi uskonut sitä. Sosiaalinen, ihmisten kanssa päivittäin toimiva minäni joutui uuteen tilanteeseen, ja oppi vihdoin nauttimaan siitä!

Elämä ennen koronaa

Vielä reilu kuukausi sitten elämäni oli kiireistä perusarkea. Päivät täyttyivät kohtaamisista koulussa, töissä, lasten harrastuksissa ja koripallo-otteluissa. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä. Seuraavan kerran kerkesin pysähtyä miettimään omia ajatuksiani myöhään illalla, jos siis energiaa vielä riitti ennen nukahtamista. Päivissä oli tietty rutiini. Menin paikasta toiseen tiukasti aikataulutettuna. Lapset ja mies elivät samaa kiireistä arkea. Kommunikoin kasvotusten opettajien, opiskelijakavereiden, valmentajan, joukkuekavereiden ja päiväkodin ohjaajien kanssa päivittäin.

Juoksujalkaa töihin, kouluun ja harrastuksiin

Olen koripalloammattilainen. Asun Helsingissä, mutta pelasin Forssan Alussa naisten korisliigaa. Ajoin 3-4 iltaa viikossa Forssaan harjoituksiin. Olen myös kahden lapsen äiti. Päivät vietin Laureassa koulussa. Kuulostaa hullulta koko yhtälö, mutta se toimi. Perhe tuki minua tässä, koska tavoitteena oli voittaa vielä yksi Suomenmestaruus. Forssassa oli joukkue, jossa siihen oli mahdollisuus. Helppoa ei kausi ollut tähän mennessä ollut. Koko ajan kuitenkin ajattelin, että palkinto ajamisesta tulee keväällä, kun kulta ripustetaan kaulaan. Päivittäin teimme joukkueeni kanssa töitä sen eteen. Kävimme tuhansia keskusteluja parantaaksemme joukkuehenkeä ja peliä playoffeja varten.

Käännekohta

Olin 12.3.2020 kotona valmistautumassa Forssaan lähtöön, kun koripalloliitto julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin, että koko sarja on pysäytetty ja peruttu tältä kaudelta. Shokki ja tyhjyys oli päällimmäinen tunne. Koko kausi oli mennyt hukkaan. Seuraavina päivinä loppui myös oma sekä lasteni kouluunmeno ja alkoi etäopetus. Mitään totuttelujaksoa ei ollut, vaan kaikki loppui kuin seinään. Yhtäkkiä aamusta iltaan kellotettu elämä ja kymmenet kohtaamiset päivittäin olivat poissa.

Ensimmäinen viikko oli tuskien taivalta. Ajattelin, ettei tästä tulee mitään. Päivittäinen live viestintä muuttui kokonaan tietokoneen välityksellä tapahtuvaan viestintään. Wilma-viestit täyttivät päivän. Zoom-kutsuja sateli, Teams-palavereita kouluun ja päiväkotiin. Yritin saada omia opiskeluja suoritettua, mutta minulla oli nyt monta uutta roolia. Koripalloilijasta ja äidistä piti nyt tulla ala-asteen opettaja ja kokki. Kumpikaan näistä rooleista ei ole minulle ominainen eikä mieleinen. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, johon panostin päivittäin, oli nyt ohi. Tämä on katastrofi, ajattelin.

Koronan jälkeinen elämä

Jo viikon jälkeen kuitenkin kaikki tasaantui. Viestintä koulun suuntaan parani, kun hekin oppivat toimimaan uudessa tilanteessa paremmin. Opin nauttimaan rauhallisemmasta elämänrytmistä. Näin kuinka lapseni nauttivat, kun olin koko ajan kotona. Koko ajan mielessä pyörivä koripallo unohtui, ja laatuaika perheen kanssa täytti ajatukset. Zoom- ja Teams-palaverit olivat mukavaa vaihtelua kotielämään. Puhelimen välityksellä sai kuulla muiden tärkeiden ihmisten kuulumisia rauhallisella kävelylenkillä. Täysi katastrofi muuttui mielessä seesteiseksi elämästä nauttimiseksi. Tähän tottui, eikä minulla enää ole edes kiire saada hektistä elämääni takaisin. Nyt on aika ottaa kaikki irti näistä olosuhteista!