Villiyrttitietoudesta boostia elämyspalveluihin!

Luontomme on täynnä villejä kasveja, joita voi ilmaiseksi ja pienellä vaivalla hyödyntää kaupallisesti sekä matkailupalveluissa, ruuassa että juomassa. Villiyrtit ovat nousseet nyt suomalaisten suosioon ja niistä löytyy myös monipuolista makumaailmaa tukemaan suomalaista ruoka- ja juomakulttuuria sekä lähimatkailun maailmaa.

Hyödyntääkseen villiyrttien aromeja ja eksotiikkaa, ne täytyy tuntea. Kun puhutaan villiyrteistä, puhutaan villiruuasta, joka on suoraan luonnosta saatavaa ruokaa: marjoja ja sieniä, villiyrttejä ja -vihanneksia sekä kalaa, riistaa ja poroa. Villiyrtit ovat oikeasti siis erilaista villiä kasvista. Villiyrtit ovat kaikki luonnossa kasvavia ja niitä saa poimia vapaasti, osaa pienin rajoituksin. Suomessa on monisukupolvinen marjastus- ja sienestysperinne, jota jokamiehenoikeus tukee. Nyt osana tätä on yleistynyt villiyrttien keräily.

Ajatus käyttää erilaisia metsässä kasvavia yrttejä ruuan ja juoman maustamiseen on hyvin vanha. Muinaissuomalaiset keränneet metsästä kaikkea mitä voi syödä ja maustaneet niillä niin ruokia kuin juomiakin. Kivikaudellakin käytettiin jo yrttejä, arkeologien mukaan ainakin kumina ja väinönputki tunnettiin silloin, kuten myös suomyrtti ja katajanmarja, mausteina yleisimpiä olivat taas pujo, siankärsämö, pietaryrtti ja katajanmarja. Yrttejä käytettiin ruuan lisäksi myös säilönnässä, koska monet yrtit tuhoavat bakteereita ja estävät homeen muodostumista. Yrteillä saatettiin jopa peittää pilaantuneen ruoan tai hyvin villisti käyneen juoman makua. Villiyrttejä käytettiin myös lääkintää, ja raja maustamisen ja lääkekäytön välillä onkin liukuva, koska usein yrtit liuotettiin viinaan, viiniin tai olueen lääkennällisten ominaisuuksien vahvistamiseksi.  Varhaisilla kansanparantajilla oli yrttikasvioita, joita nämä käyttivät oppainaan.

Suomessa varsinkin katovuosien ja sotien aikaan, kun ruoasta oli pulaa, käytettiin korvaavia luonnosta saatavia tuotteita. Itä-Suomessa suosittu lisä oli nokkonen, joka taaskaan ei ollut suosittua Länsi-Suomessa ennen kuin 1800- luvun lopulla ja sota-aikana. Lapissa suosittu lisä on ollut väinönputki. Yhteiskunnan vaurastuessa ja kaupungistumisen vallatessa alaa toisen maailmansodan jälkeen villiyrttien keräys on jäänyt, koska kaikkien luonnonantimien käyttöä ei nähty niin mieluisana tai tarpeellisena.

Nyt villiyrtit kiinnostavat taas. Tietoa on paljon, mutta hajallaan. Yhdistääkseen villiyrttien keruutiedon, niiden hyödyntämisen kaupallisesti ja käytännön tasolla, täytyy koluta useampi koulutus ja paljon muuta tietoa. Tämä vaatii paljon aikaa ja harrastuneisuutta, mitä villiyrttejä elämystaloutensa boostaamiseen haluavalla ruoka-, juoma- tai matkailuyrittäjä ei välttämättä ole.

Laurea on nyt koonnut yhteen kaupallisen villiyrttitietouden yhteen tavalla joka mahdollistaa kaikille elämystaloutta ammatikseen harjoittaville helpon ja kokonaisvaltaisen lähestymisen villiyrttien maailmaan, kaupallista näkökulmaa unohtamatta.  Villiyrttien perusteet on helppo omaksua koulutuksessa, jossa oppia antavat villiyrttialan kovat ammattilaiset ja kaupallinen näkökulma on huomioitu koko koulutuksen ajan.

Kun villiyrtteihin tutustuu, niitä voi käyttää suomalaisessa ruoka-, juoma- ja lähimatkailubisneksessä hyvin laajasti; osana fine dining-ravintoloiden annoksia, oluen ja tisleiden valmistuksessa, hyvinvointiruokatuotteiden osana tai lähimatkailussa vaikka ohjatussa villiyrttikeräyksessä. Kuluttaja saa erilaisia elämyksiä suoraan suomalaisesta luonnosta, ja yrittäjä erilaistaa tarjontansa villiyrttien avulla. Kaikki voittavat.

Lue lisää Laurean villiyrttikurssista!

Jätä kommentti

Vastaa