Läheisriippuvaisen henkinen helvetti

Läheisriippuvuus on terminä niin leimaava ja tunteita herättävä, mutta moniko tietää mitä se oikeasti pitää sisällään? Termi itsessään tarkoittaa sitä, että toinen ihminen on pakonomaisesti riippuvainen toisesta henkilöstä. Tuleeko sinulle kuitenkaan mielikuva henkilöstä, joka olisi toisen fyysisestä kosketuksesta riippuvainen tai perässä vedettävä? Läheisriippuvaiset ihmiset toimivat jokainen yksilöinä ja toimintatavat voivat vaihdella hyvinkin suuresti. Toimintatavat voivat vaihdella ääripäästä toiseen, joista toisessa henkilö on hyvin epävarma ja tahtoo miellyttää, eikä osaa rajata omaa toimintaansa. Tuolloin hän myös vähättelee itseään ja elää muiden toiveiden mukaan. Epävarma läheisriippuvainen on todella takertuva ja elää jatkuvassa epävarmuudessa. Toinen ääripää puolestaan voi ilmetä niin sanotusti vahvuuteen sairastumisena. Tällöin läheisriippuvainen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Tällainen ihminen ei salli itselleen epätäydellisyyttä, pyrkii huolehtimaan muista ihmisistä niin paljon, että unohtaa täysin oman hyvinvoinnin ja jaksamisen (Taitto 2005).

Riippuvuus-sanan ympärillä on paljon negatiivista ajattelua ja se aiheuttaa usein negatiivisen leiman kantajassaan. Terveessä parisuhteessakin voi olla riippuvuutta, mutta se ilmenee useimmiten tunteena yhteenkuuluvuudesta ja sitoutumisesta. Milloin siis voi tietää onko oma riippuvuus ja välittäminen niin sanotusti normaalia?

Usein pohditaan, mitä on läheisriippuvuuden takana. Läheisriippuvuus kehittyy useissa tapauksissa jo lapsuudenaikaisista kokemuksista, jollaisia voivat olla esimerkiksi kokemus hylkäämisestä, turvattomuudesta, tuen ja rohkaisun puutteesta, vanhempien liiallisista vaatimuksista tai ylihuolehtivuudesta. Usein taustalta löytyy myös päihdeongelmainen vanhempi tai puoliso (Taitto 2005).

Pohditko miten toipumisprosessi etenee? Prosessi on pitkäkestoinen, koska itse riippuvuuden tunnistamiseen ja hyväksymiseen menee usein kauan. Toipumisessa pyritään tunnistamaan omia rajoja ja löytämään terveellinen tapa toimia ihmissuhteissa. Oleellisinta on löytää oma identiteetti. Toipumisessa olennaista olisi pyrkiä tunnistamaan oman lapsuutensa kokemukset ja se, millaiset tarpeet ovat jääneet huomioimatta. Toisin sanoen kannustan heittäytymään lapsenomaisiin tarpeisiin ja selvittämään mitä ilman lapsi-minä on jäänyt.

Läheisriippuvainen sairastuu herkästi masennukseen, stressaantuu helposti sekä menettää elämänhalunsa.

Läheisriippuvuus ei ole persoonallisuushäiriö tai viallisuus vaan opittu selviytymiskeino, joka voi muodostua elämän mittaiseksi helvetiksi (Minkkinen 2020, 15).

Haastattelussa toipuva läheisriippuvainen Milla (nimi muutettu)

Milla kertoo sairastuneensa jo pienenä lapsena. Hänen äidillä ja isällä ollut hieman haastava parisuhde ja äiti vastuuttanut 5-vuotiasta lasta mm. kysymyksillä pitäisikö äidin erota isästä. Millan ollessa 6-vuotias perheeseen syntyi pikkuveli, joka oli synnynnäisesti sairas. Pikkuveljen terveydentilan myötä myös Millan äiti sairastui masennukseen ja oli paljon poissa kotoa. Tuolloin Millan isälle alkoi maistua alkoholi hyvin runsaasti. 6-vuotiaana Milla alkoi hoitamaan vanhempiensa roolia. Hän laittoi ruuan laitoin, pesi pyykkiä ja heräsi öisin syöttämään vauvaa. Kotona hänellä oli selkeä reippaan tytön rooli ja hän halusi olla mahdollisimman huomaamaton. Milla omaksui jo nuorena riittämättömyyden tunteen ja miellyttämisen halun. Miellyttäminen näkyi myös kouluikäisen. Millalla oli paljon ystäviä, mutta hänellä ei ollut ikinä omaa identiteettiä. Jos Millan ystävä kiusasi, myös Milla alkoi toimia samalla tavalla. Sama kaava toistui myös vaatevalinnoissa. Toisin sanoen Milla haki hyväksyntää toimimalla ystäviensä tavoin ja omistautumalla muiden identiteettien mukaan, kun hän tiennyt mikä hänen omansa oli. Miellyttäminen jatkui myös myöhemmällä iällä esimerkiksi seurustelusuhteissa. Millan entiset kumppanit kärsivät päihderiippuvuudesta ja epävakaasta persoonallisuudesta. Milla haki ympärilleen kaaosta ja draamaa, koska tunsi muutoin olonsa tyhjäksi ja yksinäiseksi. Parisuhteissa näkyi vahvasti henkinen ja fyysinen väkivalta Millaa kohtaan. Aikuisena myös työpaikoilla Milla otti kovasti vastuuta ja venyi yli omien rajojensa. Entisen kumppanin oltua vieroitushoidossa hänelle syntyi ajatus läheisriippuvuudesta. Milla haki tietoa kirjallisuudesta ja pohti asiaa paljon. Pian tapauksen jälkeen Millan isä teki itsemurhan, jonka jälkeen hän alkoi kiinnittää huomiota itsensä hoitamiseen. Milla sai lähetteen nuorten kuntouttavaan psykoterapiaan, joka oli avain toipumiselle. Terapia itsessään ei kuitenkaan ollut ainoa hoitomuoto, sillä sen ohella Milla kävi myös vertaistukiryhmissä. Milla on joutunut hoitojen myötä reflektoimaan itseään ja etsimään vastauksia siihen, kuka hän todella on. Milla on käynyt myös Minnesota-läheishoidon, joka on antanut edesauttanut häntä oman identiteettinsä löytymisessä. Hoidon jälkeen Millalla ei ole enää ollut kokonaisvaltaista tyhjyyttä sisällään. Nykyään hän myös ajattelee olevansa arvokas ja kokonainen ihminen. Läheisriippuvuudesta ei voi koskaan parantua, mutta sen voi saada hallintaan. Toisinaan haitalliset toimintamallit nostavat päätään, mutta tärkeää on osata toimia haastavissa tilanteissa oma hyvinvointi edellä. Millalle suurin motivaation lähde on ollut hänen kaksi pientä lastaan. Milla on päättänyt, ettei aio jatkaa myrkyllisiä toimintamallejaan enää sukupolvelta toiselle, vaan tahtoo lapsilleen turvallisemman lapsuuden.

Lähteet:

Milla. 2022. Anonyymi haastattelu 22.11.2022. Vantaa

Taitto, A. 2005. Läheisriippuvuus. Helsinki. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteiden-kaytto/laheisriippuvuus

Minkkinen, E. 2020. Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi. Helsinki: Tammi, 15

Kommentoi