Ei ole helppoa rikkoa lasikatot

Tässä blogikirjoituksessa puhun avioliiton ja kotoutumisprosessin kautta muuttaneiden naisten kohtaamisista vaikeuksista. Tämä on sellainen asia, josta olen halunnut kirjoittaa pitkään. Koska itse olen asunut vuosia maassa, jossa oli ulkomaille pakenemisen olosuhteita. Monet lähipiirini naiset menivät naimisiin ja muuttivat Eurooppaan sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät olleet koskaan tavanneet tai nähneet, haaveena avioliitosta ja suuresta Euroopasta tai haaveena kävellä Champs-Elyseesillä. Nyt olen vastaanottajan puolella ja todistan tarkalleen, mitä nuo naiset kävivät läpi. Kirjallisuuskatsauksesta en kuitenkaan päässyt mihinkään johtopäätökseen tästä aiheesta, enkä löytänyt aiheesta tutkimusartikkelia. Siksi jaan vain omat havaintoni kanssasi.

Kun ajattelee maahanmuuttoa avioliiton perusteella, mieleen saattaa tulla rakkaustarina, mutta en kerto teille paljon rakkaudesta.

Muuttoliikkeelle on monia syitä ja se on monikerroksinen. Naisten näkymättömyys ja alisteisuus kaikilla elämänalueilla näkyy myös muuttoliikekirjallisuudessa. Merkittävä osa avioliiton kautta muuttavista naisista on ne, jotka ovat yleensä kotoisin maaseudulta, joilla on riittämätön taloudellinen asema ja alhaisempi koulutustaso. Tämä on tietysti yleistys, mutta tämä on suunta, jonka olen havainnut. Ainakin tässä blogipostauksessa omassa lähipiirissäni havaitsemieni naisten tarinat ja elämä tukevat tätä. Nämä maastaan ​​lähteneet naiset muuttavat Eurooppaan etsimään vaihtoehtoista elämää. He valitsevat myös muuttoreitin paetakseen etnisen ryhmänsä sortoa. Ne naiset, jotka luulevat pääsevänsä eroon perinteisestä perhepaineesta ja köyhyydestä, on mentävä naimisiin heitä paljon vanhempien miesten kanssa. Joskus nämä naiset huijataan suurilla lupauksilla. Jotkut näistä Eurooppaan muuttavista naisista ajattelevat, että heidän miehensä asuvat palatsissa taloissa keskellä kaupunkia, ylellisten valojen alla.

Onko siis todella hieno elämä odottamassa naisia, jotka muuttivat Eurooppaan avioliiton kautta?

Päinvastoin! Ne naiset, jotka muuttivat maistaan ​​suurilla unelmilla, kokevat suuren shokin ja pettymyksen maassaan, josta he tulivat. Yksi näistä pettymyksistä on tietysti se, että heillä ei ole valoisaa elämää odottamassa. Tietenkin yksinkertaiset ja pienet talon olosuhteet Euroopassa eivät ole ollenkaan sellaisia ​​palatseja, joita he odottavat. Monien naisten puolisoiden välinpitämättömyys tai se, että puolisot ovat koko päivän töissä, aiheuttavat epäonnistumisen ja pettymyksen rakkaudessa. Lisäksi se, että jotkut heidän puolisoistaan ​​ovat ahdistavia ja pitävät heidät kurissa, puristaa nämä naiset neljän seinän väliin. Mikä vielä pahempaa, nämä naiset voivat joskus joutua miehensä väkivallan kohteeksi. Ja valitettavasti näiden naisten, joilla ei ole oikeutta oleskella loputtomiin, on jatkettava avioliittoaan ja alistuttava tälle miehensä painostukselle ja väkivallalle, jotta he eivät palaisi kotimaahansa (koska elämä voi olla huonompi siellä). Tämä tilanne johtaa monet naiset, jotka muuttavat avioliiton kautta ristiriitaisuuksiin. Heillä on kaksi vaihtoehtoa: joko säilyttävät oleskeluoikeutensa maassa seksuaalisen sorron ja väkivallan uhrina tai he ottavat maasta karkotuksena riskin ja päättävät paeta sortoa ja väkivaltaa. Valitettavasti yleensä he suosivat jälkimmäiseen.

On välttämätöntä aloittaa uusi alku, mutta se ei ole helppoa.

Nämä naiset, jotka tulivat uusiin maihinsa suurilla unelmilla ja toiveilla, ymmärtävät nyt, että todellisuus on täysin erilainen ja päättävät löytää oman polkunsa. Kielitaito on suuri ongelma. Tämä estää ystävien solmimisen, vuorovaikutuksen ympäristön kanssa tai edes osallistumisen mihinkään sen ympärillä olevaan toimintaan. Nämä naiset, joiden kielitaito on erittäin heikko, eivät osaa selittää kohtaamiaan ongelmia eivätkä edes tiedä oikeuksiaan. Tämä prosessi on vaikea ja uuvuttava. Tästä tilanteesta, jossa he ovat loukussa, ei ole helppoa päästä eroon. Yhteiskunnalliset paineet. Monet asiat estävät heitä tekemästä helppoja päätöksiä, kuten pelko syrjäytymisestä yhteiskunnasta, johon he kuuluvat, jos he lähtevät.

Seinien murtaminen ei ole helppoa, mutta ei myöskään mahdotonta.

Jotkut naiset kyllästyvät taistelemaan ja alkavat hyväksyä, vaikka he ovat kokeneet paljon pahempaa kuin kotimaansa, josta he tulivat. Mutta jotkut naiset murtavat kahleensa ja aloittavat uuden elämän. Nämä ajan myötä muuttaneet naiset alkavat osallistua yhä tehokkaammin omaa elämäänsä koskeviin päätöksentekoprosesseihin. Jotkut naiset eroavat ajan myötä. Alkavat käydä läheisissä yhdistyksissä, keskittyvät kielen oppimiseen, yrittävät saada työtä. Hän alkaa itse rakentaa uutta elämäänsä. He eivät enää kulje toisten valaistuja polkuja, vaan omia polkujaan, joita he valaisevat askel askeleelta. Kaikista näistä syistä minun on sanottava, että maahanmuuttajanaisia ​​tukevat yhdistykset, laitokset ja järjestöt ovat erittäin tärkeitä. Suomi näyttää tässä loistavaa esimerkkiä. Monet yhdistykset tässä maassa ovat naisten puolella tässä suhteessa. Nicehearts ry. se on yksi tärkeimmistä yhdistyksistä. Henkilökohtaisesti osallistuvana ja hänen toimintaansa tarkkailevana hän auttaa naisia ​​löytämään oman suunta ja polkunsa ä tasa-arvoisemmassa ja oikeudenmukaisemmassa ympäristössä vertaistuen sekä maahanmuuttajanaisten koulutus- ja kotoutumisprosessin avulla.

Monika-Naiset liitto ry – Tehdään naisten oikeuksista totta! (monikanaiset.fi)

Tervetuloa – Nicehearts ry

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

1 ajatus aiheesta “Ei ole helppoa rikkoa lasikatot”

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta! Kirjoituksen aihe on tärkeä ja sai miettimään.
    Tekstisi herätti omat muistoni työvuosieni aikana, kun kiinnitin huomiota maahanmuuttaja perheiden kanssa työskennellessäni, kuinka perheiden lapset ja isät usein osasivat suomen kielen ja olivat omalta osaltaan integroituneet hyvin ja näkyivät erilaisissa toiminnoissa mukana. Perheiden äidit eivät useinkaan puhuneet suomea ja olivat kotona. Tuolloin mietin usein, kuinka saisi äidit mukaan.
    Toinen muistoni on nuorisotilalta, jossa oli paljon maahanmuuttaja lapsia. Kiinnitin huomiota, että tyttölapsia ei koskaan ollut paikalla. Kun kysyin asiasta, sanottiin minulle, että tytöt ovat usein kotona. Heitä haluttiin suojella ja nuorisotiloja ja muita nuorten toimintoja pidettiin heille haitallisina. Tuolloin lähdin myös pohtimaan tyttöjen oikeuksia ja mitä mahdollisuuksia heille voisi tarjota, jotta hekin pääsisivät osallisiksi nuorten toimintoihin.
    Nämä naiset ja tytöt ovat usein piilossa. Tarvitaan ulkopuolelta tietoa ja apua, jotta asioihin voidaan puuttua ja heidän oikeutensa tulisi toteen. Vastaan tulee myös opittu kulttuuri, kasvatus, pelko ja kontrolli.
    Onneksi näihin asioihin on kiinnitetty huomiota ja suunta tässäkin on eteenpäin.
    Näen, että tekstisi on ajankohtainen. Tämän hetken maailman tilanne ja monessa paikassa olevat epävakaat oltavat vaikuttavat pahimmin heikoimmissa asemissa oleviin. Mitä tapahtuu kun mahdollisuudet ja vaihtoehdot selviytymiselle ovat rajalliset?

Kommentoi