Päin Perhettä!

Lapsiperheiden varhaista tukea tutkii ja pohtii blogissa seuraavat opiskelijat: 

HEIDI

Olen Heidi Maria Huotari, ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Oulusta. Olen teatteritaiteen parissa aktiivisesti toimiva kulttuurivaikuttaja, sekä Anarkistimartta. Minulla on mielenterveystyön lähihoitajan tutkinto, sekä seksuaalineuvojan koulutus. Eilen laskeskelin, että olen opiskellut 17 vuotta, eli yli puolet elämästäni! Blogimme aihealueena on lapsiperheiden varhainen tuki, joka minulle on ammatillisesti äkkiseltään vierasta aluetta. Oma urani on keskittynyt mielenterveystyöhön ja nuorten kanssa työskentelemiseen.  Varhainen tuki on ennaltaehkäisevää työtä. Sieltä ajatusta hakiessa tulin myös siihen tulokseen, että nuorisotyössä ja mielenterveystyössä minulla on ollut paljon asiakkaista, jotka olisivat hyötyneet varhaisesta tuesta. Olen itse nuori äiti. Minulla on kokemusta asiakkaana, sillä olen olut nuorten äitien vertaistukiryhmässä raskausajan alusta lapseni ensimmäiseen syntymäpäivään. Olen käyttänyt aktiivisesti myös neuvolapalveluja. Näiltä kulmilta lähden siis kirjoittamaan blogia!  

ROOSA

Moi, olen Roosa. Unelmani on tutkia ja kehittää valokuva terapeuttisten menetelmien käyttöä sosiaalialalla sekä pedagogisessa työskentelyssä. Rakastan luovuutta ja vapautta. Olen loputtomasti kiinnostunut ihmisistä, heidän elämäntarinansa koskettavat ja kiehtovat minua. Se on syy, miksi opiskelen sosionomiksi. 

Lapseni on pieni, olen juuri tuoreeltaan nauttinut lapsiperheiden varhaisesta tuesta. Uskon että varhaisen ja ennalta ehkäisevän tuen oikea aikainen saaminen voi muuttaa perheen kurssia ja kannatella yli vaikean tilanteen. 

Olen sitä mieltä, että luovat menetelmät toimivat hienosti ennaltaehkäisevässä ja varhaisessa tuessa, myös lapsiperheille. Keskusteluun perustuvan vuorovaikutuksen lisäksi meillä tulisi olla  muunlaistakin tapaa kohdata asiakkaan kanssa ja tutkia hänen tilannettaan. Luovat menetelmät tarjoavat siinä vaihtoehdon. Aion omissa blogi kirjoituksissani käsitellä ja tutkia tätä. 

GEGI

Hei, olen Gegi, ensimmäisen vuoden polkuopinto opiskelija sosionomi linjalla. Tykkään pohtia ja miettiä asioita, joten aika usein mietin ihmisien käyttäytymisestä ja ymmärtää miksi x asia menee pieleen tai ihminen ei osaa olla avoin ymmärtämiseen tms.  

Oivalsin ja opin sosionomi opiskelun aikana, sekä sain paremman kuvan, että aika monet ongelmat liittyy ihmisiin lapsuuteen mm. varhaisikään.  

Muiden ryhmä jäsenien kanssa blogissamme käsitellään lapsiperheiden varhaisesta tuesta, en ikinä ollut lapsi ihminen, joten ei ole edes työkokemusta lapsien kanssa tai perheiden kanssa, mutta koen itseni avoin kehittymään ja uskon vahvasti, että tällä kurssilla, sekä blogin kirjoittamisella osaamiseni syvenee ja opin uusia taitoja, sekä uusia näkökulmia pohtimiseen lapsien kehityksestä, lapsiperheestä ja ihmisistä. 

ANTERO

Mitä saa, kun ottaa 42-vuotiaan miehen, isän ja ikuisen pikkupojan ja sekoittaa ne yhdeksi sosiaalialan viidakossa seikkailevaksi elämän opiskelijaksi. Siinä kysymys, jonka voisin esittää itselleni, vaikka joka päivä ja kuluneen yli 15 vuoden aikana olen sen kysymyksen joskus kysynytkin. Olen taivaltanut läpi myötätunto uupumusten tuiskun, katsellut vierestä tunteiden laavavirtojen valuvan pitkin ihmisyyden rinteitä, olen väistellyt loukkauksia ja huonekaluja kuin elokuvissa konsanaan. Olen pitänyt käsistä, kuunnellut sanoja ja katsonut silmiin ihmisiä, joiden kieltä en ymmärrä, mutta joiden tilanteet olen tuntenut. Olen seissyt tyhjänä ja ymmärtämättömänä itseni kaltaisten olentojen, ihmisten, vieressä luottaen, että se riittää. Mitä saa, kun on ihmisenä ihmisen rinnalla? Vastaan: jännä nähdä. Nimeni on Antero ja minusta tulee isona sosionomi. 

Kommentoi