Huoltajan työttömyys lapsen huono-osaisuuden taakaksi jo lapsuudessa

Suomalainen arvostaa työtä ja suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan työntekoa. Luomamme yhteiskunta ja sosiaalipolitiikka on luotu siten, että ihmiset työllistyisivät parhaansa mukaan ja pysyisivät vielä työelämässä mahdollisimman kauan. Työttömyyden päällä leijuu vahva leima, joka toimiessaan ehkäisee työttömyyttä, mutta pahimmillaan voi johtaa päinvastaiseen vaikutukseen, jos työtön henkilö kokee leiman vahvasti, voi se olla työllistymisen esteenä. ( Torniainen, 14.) 

Sukupolvet ylittävä huono- osaisuus 

puhututtaa ajankohtaisuudellaan. 

”Tilastokeskuksen tiedot kertovat, että Suomessa oli vuoden 2020 lopussa perheitä yhteensä 1 467 653. Näistä perheistä n. 10 prosenttia elää köyhyydessä”  (Tilastokeskus

Kuva: Pixabay

Lasten köyhyys on kolminkertaistunut vuosien 1995–2017 välillä.

Riskiä köyhyyteen lapsiperheessä nostaa merkittävästi perheen huoltajan työttömyys. Riski kohoaa huomattavasti riippuen muista tekijöistä kuten yksinhuoltajuudesta tai työttömyysturvan määrästä. Myös köyhien lapsiperheiden huoltajat ovat muita useammin joko pätkätöissä tai osa-aikaisissa työsuhteissa. 

Lyhytaikainen työttömyys ei nosta ylisukupolvisen työttömyyden riskiä vaan riski kasvaa huoltajan/vanhemman työttömyyden pitkittyessä. Riski siihen, että työttömän lapset ovat jossain kohtaa elämässään itse työttömiä kaksinkertaistuu verrattuna lapsiin, joiden huoltajat eivät ole olleet työttöminä. 

Toisin sanoen työttömien perheiden lapsista tulee todennäköisemmin työttömiä. Se ei riipu siitä, onko heillä toisen asteen tutkinto. Syynä voi olla se, että työttömien perheiden lapset eivät koe työttömyyttä niin leimaavaksi eivätkä näe sitä niin suurena uhkana omalle elämänlaadulleen. (Vauhkonen, Kallio & Erola, 509.) 

Koulupudokkuuden todennäköisyyttä nostaa myös vanhempien työttömyys. Sosiaalitieteiden yliopisto-opettaja Johanna Kallio Turun yliopistosta kertoo, että jos perheessä koetaan toimeentulon ongelmia, esimerkiksi lapsen kouluttautuminen ei ole päällimmäisenä mielessä.  (Torniainen, 18-19.) 

Kuva: Pixabay

Aamulehden artikkelissa käsitellään lasten huono-osaisuutta sekä lisääntyvää täystyöttömien lapsiperheiden määrää Suomessa. Täystyöttömien lapsiperheiden määrä kasvussa.

MITEN TUKEA HUONO-OSAISUUTTA

Kaikki lapset eivät saa tasavertaisia lähtökohtia elämäänsä. Köyhyyden ei silti tulisi määrittää lapsen loppuelämän pärjäämistä. Aikuisten tulee tarttua asiaan koska lasten tehtävä se ei ole. 

Lapsiperheiden köyhyyteen vaikutetaan poliittisella päätöksenteolla. Yhteiskunnan tulisi nostaa perheiden perusturvaa sekä taata kaikille lapsille harrastusmahdollisuuksia, jotka eivät riipu vanhempien tuloista. Lisäksi ei voi tarpeeksi korostaa perheiden varhaista tukea jo ennen kuin ongelmat ovat kehittyneet. 

Kaikkien tulisi voida elämästä ilman jatkuvaa selviytymisen tunnetta. Myös koko yhteiskunnan hyvinvointia lisää se, että lapsiperheet voivat hyvin. 

OMAA KOHTALOAAN VOI MYÖS MUUTTAA 

Pitkittynyt toimeentulotuen asiakkuus on yksi selkeä ylisukupolvisen köyhyyden ennusmerkki. Pitkään toimeentulotukea saaneiden lapsista yli 40 prosenttia on itse toimeentulotuen piirissä jo nuorina aikuisina. Lapsuudessa koettu huono-osaisuus ei kuitenkaan suoraan johda aikuisuuden huono-osaisuuteen. Oman ketjunsa voi katkaista, jos omaa siihen tarvittavia keinoja. 

Huono-osaisuuden ylisukupolvisessa ehkäisyssä korostuukin varhaiskasvatuksen ja peruskoulun merkitys. Myös työttömillä tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus lastensa päivähoitoon ja tästä onkin hyvä esimerkki subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen 1.8.2016 lukien 20 tuntiin viikossa. Lakimuutos vahvistaa lasten yhdenvertaisuutta vanhempien työmarkkina-asemasta ja perheen tilanteesta riippumatta. 

Kuva: Pixabay

Lähteet 

Miettunen, S 2018. “Lapselle voi tulla huono-osaisen identiteetti jo pienenä” – Täystyöttömien lapsiperheiden määrä kasvaa Suomessa. Viitattu 3.2.2022. https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000007274050.html 

Tilastokeskus 2021. Perheet. Viitattu 2.2.2022. https://tilastokeskus.fi/til/perh/2020/perh_2020_2021-05-28_tie_001_fi.html

Torniainen, H 2020. Perintönä köyhyys. Koulutustason vaikutus ylisukupolviseen huono-osaisuuteen. Viitattu 2.2.2022.https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/78004/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-202110045059.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tuononen, M 2021. Varhaiskasvatukseen osallistuminen yleistyy nopeasti Suomessa ja kansainvälisesti. Viitattu 6.2.2022. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2021/varhaiskasvatukseen-osallistuminen-yleistyy-nopeasti-suomessa-ja-kansainvalisesti/

Vauhkonen, T & Kallio, J & Erola, J. Sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus Suomessa. Viitattu 4.2.2022. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135433/YP1705_Vauhkonenym.pdf?sequence= 

3 ajatusta aiheesta “Huoltajan työttömyys lapsen huono-osaisuuden taakaksi jo lapsuudessa”

  1. Erittäin mielenkiintoinen teksti tärkeästä aiheesta. Onneksi huono-osaisuuden ylisukupolvisten ketjujen katkaisemiseen voidaan vaikuttaa todennetusti toimivilla keinoilla, kuten päivähoito-oikeuden laajentamisella. Ilmiössä olisi varmasti kuitenkin vielä paljon tutkittavaa ja löydettävissä lisää keinoja ketjujen katkaisemiseen, ettei se jäisi liiaksi vain yksittäisten henkilöiden selviytymistarinoiksi.

  2. Kiitos blogitekstistä! Mielenkiinnolla luin tekstiäsi, sillä teimme viime syksynä huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta esitelmän ja nimenomaan työttömyyden, koulutuksen ja toimeentuloturvan asiakkuuden näkökulmasta. Panin itsekin merkille, että jos työttömällä on lapsi, riski lapsen tulevaan työttömyyteen kasvaa. Tai jos henkilö kuuluu toimeentuloturvan piiriin, on lapsellakin suuri riski joutua toimeentuloturvan asiakkaaksi vanhempana.

    Positiivista kuvaa loi seikka, että lapsia ei tule jättää yksin, vaan aikuisten tehtävä on tarttua köyhyyteen tai huono-osaisuuteen. Varhaiskasvatus, koulu ja jatkokoulutusmahdollisuudet ovat ensiarvoisen tärkeitä lapsen huono-osaisuuden katkaisemisessa, niin kuin tekstissä toit ilmi.

    Mainitsemasi harrastusmahdollisuus kaikille lapsille yhteiskuntaluokkiin katsomatta olisi mainio tapa katkaista ylisukupolvista huono-osaisuutta. Maksuton harrastus olisi varmasti monelle lapselle eriarvoisen tärkeää. Onneksi nyt monessa kunnassa on ollut kokeiluna maksuton harrastusmahdollisuus heti koulupäivien jälkeen. Tulisipa mahdollisimman moneen kuntaan tällainen palvelu. (https://yle.fi/uutiset/3-11739405)

    Subjektiivinen päivähoito, josta mainitsit, on ollut kyllä kuuleman mukaan todella odotettu ja tärkeä muutos, entiseen verrattuna. Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus, eikä sillä pitäisi olla mitään merkitystä käyvätkö vanhemmat/huoltajat töissä, ovatko he työttömiä tai yrittäjiä. (https://valtioneuvosto.fi/-//1410845/lapsen-oikeus-kokoaikaiseen-varhaiskasvatukseen-palautuu)

    Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen aihe ja varmasti lähellä meidänkin tulevaa työtä, missä ikinä sitten työskentelemmekin!
    -Karo

  3. Hei,
    Sinulla oli hyvä pohtiva kirjoitus. Jäin miettimään tuota harrastusmahdollisuuksien tukemista lapsille. Mielestäni olisi tärkeää, että harrastukset integroitaisiin lasten arkeen esimerkiksi tapahtuvaksi koulussa koulupäivän jälkeen. Tällä mahdollistettaisiin paremmin lapsen harrastuksen saatavuus ja eliminoitaisiin se tilanne, että jaksamaton vanhempi ei pysty huolehtimaan lapsen harrastuksiin viemisestä. Kun
    harrastusmahdollisuus toteutettaisiin koulussa, voi isompikin lapsi mennä sinne itsenäisesti, kun paikka on tuttu. Lopulta harrastustenkaan ei tarvitse olla ihmeellinen, tärkeää olisi saada lapselle juurikin virikkeitä ja
    osallisuuden tunnetta.

Kommentoi