Kannustinloukkujen ja sanktioiden pelikentällä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi helmikuun alussa selvityksen kannustinloukuista Suomessa (https://www.etla.fi/julkaisut/kannustinloukut-suomessa/).

ETLA:n tutkimia kannustinloukkuja on kahta tyyppiä: työttömyysloukussa olevan käteen jäävä tulo kasvaisi korkeintaan 20 %, mikäli hän vastaanottaisi työtä. Tuloloukussa olevan ei kannata ottaa vastaan lisätyötä, koska siitä jäisi käteen kovin vähän. Tuloloukussa arvioitiin olevan yli puoli miljoonaa suomalaista. Työttömyysloukussa arvioitiin olevan yli 136 000 suomalaista. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien taloudellinen motivaatio työllistyä on keskimäärin alhaisempi kuin Kelan työttömyysetuuksia saavien. (ETLA 2022).

Helsingin Sanomat kiirehti ottamaan kantaa kannustinloukkuihin pääkirjoituksessaan ”Työmarkkinoita riivaa kannustimien puute”. Se sai välittömästi mielipideosastolla vastineita, jotka käsittelivät, ei niinkään pääkirjoituksen piikittelyä hallituksen joutumisesta ”työllisyyspäätösloukkuun”, vaan kannustamisen ongelmia ja laajempaa näkökulmaa inhimilliseen päätöksentekoon. Vastineet ilmaisivat sekä tutkijan näkökulmaa että kansalaisnäkökulmaa.

Kannustinloukkuja ja tuloloukkuja laskevat ekonomistit nojaavat vahvasti oletukseen ihmisestä rationaalisena oman edun tavoittelijana. Onko tällainen ”Homo Economicus” totta vai tarua? Onko työn ainoa arvo ja motivaatiotekijä siitä saatava rahallinen korvaus? Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan taloudessa ja politiikassa päädytään helposti yksinkertaistuksiin, kun ajatellaan että ihmistä voidaan ohjailla rangaistuksin ja palkkioin. Kyse on kuitenkin paljon monimutkaisemmasta asiasta ja taloustieteidenkin ihmiskuva laventuu neurotieteen kehityksen myötä (Semkina 2017).

Kuva: Pixabay

Mielipidekirjoittajista ”kansalaisnäkökulmaa” edustava kirjoittaja piti tuloista käteen jäävää osuutta vain kolikon toisena puolena. Työtä tekemällä ylläpidetään hyvinvointiyhteiskuntaa, joka tuottaa arvokkaita palveluja myös työn tekijälle itselleen. Töitä tekemällä avautuu väyliä urakehitykseen ja työn tekeminen antaa merkitystä elämään. Siksi kirjoittaja uskoo rationaalisen ihmisen näkevän kannustinloukkuja pidemmälle ja valitsevan työnteon, pienelläkin marginaalilla. (Kuusisto 2022).

”Tutkijanäkökulmaa” edustavan sosiologi Sari Näreen mukaan kannustinloukkurummutus välittää arjelle vierasta ihmiskuvaa, jossa taloudellista hyötyä pidetään ainoana työntekoon motivoivana asiana. Näre näkeekin kannustinloukkurummutuksen pyrkimyksenä oikeuttaa työttömyysturvan leikkauksia. Näreen mukaan laadullisella tutkimuksella voidaan pureutua paremmin kannustamiseen liittyviin ongelmiin ja hän viittaakin tuoreeseen ”Työttömyys sattuu” -tutkimukseen (Gaudeamus 2022). (HS 2022).

Pahin loukku työttömälle on rankaiseva työllistämispolitiikka, jonka sanktio- ja karenssijärjestelmä sekoittaa työttömän arjen viemällä tuloilta ennakoitavuuden (Näre 2022).

Viive tai häiriö toimeentulossa on pienituloisen arjessa kestämätön tilanne, koska köyhällä harvemmin on säästöjä tai puskurirahastoja, joihin turvautua. Jos keikkatyön vastaanottamisesta on vaarana seurata toimeentulon katkeaminen ja mahdollisesti jopa kuukausia kestävä selvitysvyyhti, ei ole ihme, jos ihminen valitsee mieluummin pienemmän säännöllisesti maksettavan työttömyysturvan, kuin lähtee epämääräiseksi ajaksi ns. tyhjän päälle.

Näre pitää erityisen pahana kannustinloukkuna työttömälle asetettuja keskenään ristiriitaisia vaatimuksia: toisaalta pitää ”aktivoitua” mutta samaan aikaan pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä. Esimerkiksi opiskelusta tai vapaaehtoistyön tekemisestä voi seurata sanktioita, vaikka ne voivat myös edistää työllistymistä. Myös pelko tulla määritetyksi päätoimiseksi yrittäjäksi voi lisätä passiivisuutta, koska silloin putoaa kokonaan pois työttömyysturvan piiristä. Myös Pulkka (2019) toteaa, että ns. kombityöläinen, joka yhdistää palkkatyötä ja itsensä työllistämistä, voi pudota kokonaan etuusjärjestelmän ulkopuolelle. Sosiaaliturvaetuuksien syyperustaisuus, tarveharkinta ja vastikkeellisuus eivät aina toimi työttömän kannalta tarkoituksenmukaisesti, vaan syntyy ns. byrokratialoukkuja, jotka ilmenevät esimerkiksi maksatusten viivästymisenä, takaisinperintänä, työtulojen raportointivelvollisuuksina ja epätarkoituksenmukaisina viranomaiskontakteina (Pulkka 2019).

Byrokratialoukut luovat epävarmuutta elämään ja heikentävät mahdollisuutta tulla toimeen omalla aktiivisuudella (Pulkka 2019).

Työttömän kannattaa siis olla sopivasti passiivinen saadakseen jonkinlaisen toimeentulon, toteaa Näre.

Suomen työttömyysturvajärjestelmä on eri hallitusten jäljiltä ristiriitainen ja kaipaa yksinkertaistamista. Perustulokokeilusta saatiin Näreen mukaan hyviä tuloksia sekä työttömien hyvinvoinnin että työhön kannustavuuden osalta. Myös tulorekisteriä pitäisi soveltaa paremmin byrokratian taklaamiseksi. Rankaisevasta ”aktivoinnista” luopuminen vähentäisi Näreen mukaan myös työttömyydestä masentuneiden määrää ja vapauttaisi energiaa työllistymiseen.

Kuva: Pixabay

Lähteet:

ETLA 2022. Puoli miljoonaa suomalaista tuloloukussa – lisäansioista jäisi käteen alle puolet. Viitattu 17.2.2022. https://www.etla.fi/ajankohtaista/puoli-miljoonaa-suomalaisista-tuloloukussa-lisaansioista-jaisi-kateen-alle-puolet/

Helsingin Sanomat 2022. Työmarkkinoita riivaa kannustimien puute. Pääkirjoitus. Helsingin Sanomat 13.2.2022. A4-5.

Kuusisto, L. 2022. Rationaalinen ihminen valitsee työnteon. Mielipide. Helsingin Sanomat 15.2.2022. B10.

Näre, S. 2022. Rankaiseminen ei ole työhön kannustamista. Mielipide. Helsingin Sanomat 15.2.2022. B10.

Pulkka, V. 2019. Näin sosiaaliturvaa tulisi uudistaa. Alusta! Tampereen yliopiston yhteiskunnallisen tiedekunnan verkkolehti 16.5.2019. Viitattu 16.2.2022. https://www.tuni.fi/alustalehti/2019/05/16/nain-sosiaaliturvaa-tulisi-uudistaa/

Semkina, S. 2017. Homo Economicus ei ollutkaan valmis: talousjärkeilijä sai tunteet. Kauppalehti Optio 18.11.2017. Viitattu 16.2.2022. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/homo-economicus-ei-ollutkaan-valmis-talousjarkeilija-sai-tunteet/f9d18d03-471a-381c-8321-cad5a0341bd3

Kommentoi