Lastensuojelutyön perusta ja työtä ohjaavat arvot

Heipodei kanssa suojelijat tai muuten vaan siitä kiinnostuneet!

A.L vauhdissa again! Tässä postauksessa olisi tarkoitus availla ja puhua hieman lastensuojelun arvoista ja laista, jotka ohjaavat tätä työtä, jotta työntekijät toimivat työssään eettisesti oikein ja ennen kaikkea arvojen mukaisesti. Tässä postauksessa aion käyttää samaa tietolähdettä, kuin viimeksikin eli THL:n lastensuojelun käsikirjaa tietolähteenäni, josta löytyy lastensuojelun arvoja.

Lastensuojelu työ on aina sidonnainen arvoihin, koska siinä toimitaan aina lapsen eduksi. Ollaan lapsen puolella ja häntä varten. Suomen perustuslaki (Finlex) määrittää lastensuojelun keskeisimmät arvot. Määrittämässä on mukana myös ihmisoikeussopimukset, jotka toimivat kansainvälisesti ja ihmisoikeussopimuksien taustalla olevat kansainvälisesti hyväksytyt ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia korostavat arvot. (Suomen perustuslaki Finlex) Kyseiset arvot kulkevat käsikädessä sosiaalialalla toimivien eettisten periaatteiden kanssa, sekä työn perusta. (Lastensuojelun arvot ja periaatteet 2022.) Joita ovat Talentian lehdessäkin (Arki, arvot ja etiikka 2017, 7) mainittu mm., arvostetun vuorovaikutuksen ja luottamuksen, itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden, sekä syrjinnän vastustamisen ja erilaisuuden hyväksymisen. Euroopan ihmisoikeussopimus on myös suojana ja turvaa perhe-elämän, sekä suojaa yksityiselämän, tämä on otettava myös huomioon lastensuojelun toiminnassa (Lastensuojelun arvot ja periaatteet). Sopimus sisältää mm. kohtia ihmisen oikeus elämään, kidutuksen kielto ja orjuuden ja pakkotyön kielto (Euroopan ihmisoikeussopimus Finlex).

Keskeisimpinä arvoina lastensuojelussa ovat perustuslakiin kuuluva kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu. Lapsia on kohdeltava yksilöinä tasa-arvoisesti, tämä on kirjattuna erikseen perustuslaissa. Ellei lapsen oikeuksia ole lakiin perustuvasta syystä, eli lapsen edun mukaisesti rajoitettu on hänellä samat oikeudet, kuin aikuisella. Oikeudet lapsilla keskenään ovat myös samat, eikä siihen vaikuta esim. sijoitus kodin ulkopuolelle. Tällöin julkisella vallalla eli viranomaisilla ym. on vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta. Lasta ei voida rajata ilman lakiin perustuvaa syytä. Esim. yhteydenpidossa vanhempiin tai fyysistä rajaamista. (Lastensuojelun arvot ja periaatteet 2022.) Rajoitustoimenpide… Voisin väittää, että ensimmäisenä lastensuojelun ammattilaisilla tulee hikikarpalot ohimoille ja sormet alkavat särkemään jo valmiiksi siitä maraton paperityöstä mikä odottaa, kun joudut lasta tai nuorta rajaamaan. Pidän tärkeänä, että työmme ja siinä tekemämme asiat ovat perusteltuja ja niistä on oltava perillä, sekä kannettava vastuu. Ehdottomasti. Joskus asia hieman saa pienen työntekijän turhautumaan, siitä miten nämä pitää hoitaa. Jotkin rajoitustoimenpiteet tulisi kirjata ennen rajoitusta. Eli esim. ennen kuin voin, vaikka alkometripillin tuupata nuoren suuhun tai ratsata hänen reppunsa ym. Usein ne kirjataan vasta rajoituksen jälkeen, koska ennen kirjaaminen ei olisi nuoren edun mukaista. Toisenlaisessa esimerkissä pidän rajoitustoimenpiteen kirjaamista hyvinkin tärkeänä, toki se on aina, mutta kun esim. nuorta joudutaan fyysisesti rajoittamaan eli kiinnipito. Siinä työntekijän on kirjattava perusteellisesti, miksi on joutunut näin tekemään, mikä tilannetta on edeltänyt jne. Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole normaali tilanne kenellekään, että sinua joudutaan fyysisesti ottamaan kiinni ja rauhoittamaan tai ohjaamaan huoneeseen ym. Joten toiminnan on oltava tarkoin perusteltua. Ylen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että rajoitustoimenpiteiden kirjaukset ovat puutteellisia tai virheellisiä. Näiden uskotaan johtuvan tietämättömyydestä, eikä niinkään vallankäytöstä. (Valvira: Lasten oikeudet vaarassa lastensuojelulaitoksissa, syynä puutteelliset kirjaukset rajoitustoimenpiteistä 2021) Itse uskon myös tässä olevan syynä työntekijöiden tietämättömyys, miten se tulisi tehdä. Rajoitustoimenpiteiden kirjaus on tarkkaa ja toimii myös sen tekijän ja lapsen oikeussuojana mahdollisissa tilanteissa. Ne ovat kuitenkin myös omalla tavalla haastavia ja käytännöt niissä muuttuvat, joten on oltava koko ajan tietoinen ja ajanhermoilla. Aina ei edes esihenkilöt sitä ole. Rajoitustoimenpiteet, niin kuin päivittäisraportointikin toimii aina työntekijän itsensä suojana, jolla hän voi osoittaa tekemiään. Valitettavasti lastensuojelussa on ollut tapauksia, kun nuoria rajoitetaan fyysisesti liian herkästi tai turhaan. Mm. näiden vuoksi uudistuksia ja säädöksiä tulee lisää.

Lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex) antaa myös lastensuojelun arvojen kulmakiviä. Sen sisältö on kirjattu tiivistettynä auki kolmeen keskeiseen käsitteeseen koskien lapsia.

  1. osuuden yhteiskunnan voimavaroista
  2. oikeuden erityiseen suojeluun ja huolenpitoon
  3. oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaan

Eli ensimmäisessä lapselle on varmistettava riittävä elintaso kehitykseen ja tarpeen vaatimat laadukkaat palvelut. Kuten koulu, päivähoito ym. Toisessa yhteiskunta ottaa vastuun lapsesta, silloin kuin vanhempien voimavarat huoltajuuteen ei riitä. Lapsi on tässä oikeutettu suojeluun kaikenlaiselta kaltoinkohtelulta, väkivallalta niin ruumiilliselta, kuin henkiseltäkin ja epäinhimilliseltä kohtelulta. Kaikissa oloissa oikeus turvallisuuteen ja koskemattomuuteen. Kolmannessa jo edellisessäkin postauksessa paljon puhuttu osallisuus. Eli lapsen oikeus osallistua häntä koskeviin päätöksentekoihin kehitystasonsa mukaan, sekä yhteiskuntapolitiikkaan. Kun lapsi kykenee muodostamaan omat näkemyksensä asioihin, varmistetaan hänelle oikeus ilmaista nämä häntä koskevissa päätöksissä vapaasti. (Lastensuojelun arvot ja periaatteet 2022.)

Lastensuojelulaki on erityislaki, joka säätelee toimintaa lastensuojelussa. Lapsen etu on siinä, kuin koko lastensuojelussa kaiken A ja O. Sitä onkin lainsäädännössä määritelty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun (361/1983) 1 momentissa, lastensuojelun 4 momentissa ja sosiaalihuollon asiakaslaissa (812/2000). Arviointiperusteena tulee aina olla lapsen etu ja sitä on arvioitava jatkuvasti lapsen asuessa sijaishuoltoyksikössä tai kotona. Tässä katsotaan täyttyvätkö lapsen perustarpeet, oikeudet ja saako hän koulutuksen, joka on taipumuksia vastaava.

Lasten oikeuksien polkemisesta on kirjoitettu hyvä ja todella paikkaansa pitävä artikkeli. Jossa on avattu lasten ja nuorten mielenterveysongelmien ja neuropsykiatristen häiriöiden olleen syynä huostaanotoille, koska ovat jääneet ilman psykiatrista hoitoa. Tapio Räty kertoo artikkelin haastattelussa, kuinka Suomen lakia ja kansainvälisiä sopimuksia on rikottu näillä toimin, kun huostaanotto olisi voitu välttää, kun ajoissa ja riittävät terveyspalvelut olisivat saavuttaneet avuntarvitsijan. Lasten ja nuorten mielenterveys palveluiden tilanne on ollut jo vuosia keskeisimpänä pinnalla perus- ja ihmisoikeusongelmista.

” Rädyn mukaan oikeusasiamies on pitänyt asiaa esillä jatkuvasti eduskunnan valiokuntien kuulemisissa. Eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies ovat myös kritisoineet tällaista toimintaa jo vuosina 2005 ja 2014.

Oikeusasiamiehen mukaan (2005) hoidon tarpeen huomiotta jättämistä ei voida pitää laillisena, kun hoidon tarve on ennakoitavissa ja sen tiedetään säännöllisesti toistuvan.”

Artikkelissa mainitaan myös, kuinka lastensuojelu ei ole näissä tilanteissa se oikea taho, vaan sen kuormitusta lisätään, sinne kuulumattomalla asiakaskunnalla. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kertoo viraston 2019 vuositutkimuksessa, että kun matalankynnyksen palvelut uupuvat niin psykiatrian, kuin päihdehoidon puolella, lapset päätyvät asiakkaiksi lastensuojeluun, joka ei ole oikea paikka vastaamaan lapsen tarpeita. (Liski & Gråsten-Lahtinen 2021.)

Mielestäni on vain käsittämätöntä, miten tälle asialle vuodesta toiseen ei saada mitään edistystä. On surullista katsoa lasten ja nuorten ongelmien kasautumista, kun oikea apu ei tavoita sen tarvitsijaa tai siis TOISINPÄIN. Omakohtainen kokemus kentältä on juuri sitä, kun nuorten on todella vaikea saada apua ongelmiin. Se on monen ”byrokraattisen” mutkan kautta haettava apu. Psykiatrian osastot ovat aivan täyteen buukattuja. Nuoren saama hoitokaan osastolla ei läheskään aina toteudu hänen etujensa mukaan, koska jaksot osastoilla jäävät aivan liian lyhyiksi. Neuropsykiatrisiin testeihin pääsy on lähes mahdotonta ja monien kuukausien odotuksen päässä. Miten voimme kuvitella, että yhteiskunnassamme elää ja tulevaisuudessa johtaa henkilöt, jotka ovat jääneet vaille tarvitsemaansa apua, ovat mahdollisesti tulevaisuudessa tästä johtuen moniongelmaisia ja yhteiskunnasta ja sen rakenteista pudonneita?

Lähteet

Liski, J & Gråsten-Lahti, H. 2021. Suomi rikkoo räikeästi laki sairaiden lasten huostaanotoilla. Iltalehti. Politiikka. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a673

Lastensuojelun arvot ja periaatteet. 2022. Lastensuojelun käsikirja. THL. Viitattu 14.2.2022. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/mita-on-lastensuojelu/lastensuojelun-arvot-ja-periaatteet

STT. 2021. Valvira: Lasten oikeudet vaarassa lastensuojelulaitoksissa, syynä puutteelliset kirjaukset rajoitustoimenpiteistä. Yle. Viitattu 20.2.2022. https://yle.fi/uutiset/3-12117675

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

3 ajatusta aiheesta “Lastensuojelutyön perusta ja työtä ohjaavat arvot”

  1. Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
    Mielestäni olikin aika, kun lastensuojelulakia uudistettiin 2020. Varsinkin selkeytettiin lapsen oikeutta ja turvallisuuttaa rajoitustoimenpiteisiin.
    Rajoitustoimenpiteiden paperityö on ilmeisesti aika “työlästä”? Voisiko tämä olla jossakin tapauksessa esteenä rajoitustoimenpiteelle? esimerkkinä vaikka, jos nuori saapuu päihtyneenä, niin jätetään puhallutus väliin, ettei tarvitse tehdä ylimääräisiä paperitöitä.

    Omassa työympäristössä olen huomannut nuorten lisääntyneen huonovointisuuden. Mielenterveyspalvelut tökkii ja pahasti. En tiedä onko pelkästään koronalla vaikutusta nuorten hyvinvointiin, mutta jos nuorisoasemalle joutuu odottamaan pahimmassa tapauksessa parikin kuukautta, niin siinä vaiheessa mennään aika pahasti huonoon suuntaan.

  2. Hei,

    Kirjoituksesi on mielenkiintoinen ja aihe herättää paljon tunteita. Meillä lastensuojelussa näkyy, kuinka lapset ja nuoret voivat koko ajan huonommin, eikä mielenterveysongelmista kärsivät lapset ja nuoret saa tarvitsemaansa apua ja hoitoa. Lastensuojelulaitokset eivät pysty tarjoamaan psykiatrianpalveluita, vaan siihen tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Valitettavasti tällä hetkellä on juurikin niin, ettei näitä palveluita ole saatavilla. Koska lastensuojelulaitoksiin on sijoitettu liian sairaita ja pahasti oireilevia lapsia ja nuoria, eikä lapsi tai nuori saa tarvittavaa hoitoa ja lääkitystä, meidän keinomme lastensuojelussa on rajoitustoimenpiteet. Esimerkkinä lapsen tai nuoren ollessa itsetuhoinen, väkivaltainen tai hän tekee rikollisia asioita vapaa-ajallaan on meillä käytössämme liikkumisvapauden rajoittaminen, jolla pystymme ehkä hetkeksi rauhoittamaan tilanteen tai väkivaltaisen lapsen ja nuoren kanssa lukuisat kiinnipitotilanteet, jotka ovat aina ikäviä sekä kiinnipidettävälle, että pitäjälle. Rajoitustoimenpiteet toimivat vain niin sanottuina tulipalon sammuttajina, mutta eivät auta lasta tai nuorta kuntoutumaan.
    Ja niin kuin kirjoitit, voin samaistua hikikarpaloihin ohimolla rajoitustoimenpiteitä kirjatessa. Kirjauksessa tulee olla tarkka ja perusteellinen, onhan se molempien oikeussuoja mahdollisissa tilanteissa. Usein vain tuntuu, että mistä löytyy se rauhallinen aika tehdä näitä kirjauksia…
    Tällä hetkellä itseäni hirvittää, kuinka paljon korona ja sodan uhka tulevat vielä lisäämään lastemme ja nuortemme pahoinvointia ja kuinka pystymme siihen vastaamaan?
    – Anu

  3. Moikka!
    Todella puhutteleva ja aina ajankohtainen kirjoitus. Esiin nostamasi rajoitustoimenpiteiden kirjaus on todella tärkeä aihe ja todellakin jaan ajatuksen näistä hikikarpaloista ohimoilla! Usein on niin, että rivityöntekijänä tulee itse pitää itsensä ajantasalla monen asian suhteen ja eritoten lain ja rajoitustoimenpiteiden kirjaamiseen liittyvien säädästen suhteen, niin oman kuin lapsen/ nuoren oikeusturvan kannalta.. Jotenkin sitä odotaisi esihenkilöiltä tiedottamista ensiarvoisen tärkeiden asioiden suhteen, mutta valitettavan usein tieto ei kulje. Huomasimme kollegan kanssa sattumalta, että rajoitustoimenpiteen kirjauspohjaan oli tullut muutos yhteen rasti ruutuun kohdan tekstiin (valitettavasti en nyt muista mitä kohdassa luki, enkä tietenkään pääse sitä nyt tarkistamaan), mutta tosiaan tekstin sisältö oli olennaisesti muuttunut, eli onneksi luettiin tekstit tarkkaan, eikä lätkäisty rastia tavanomaiseen kohtaan ulkomuistista. Lisäksi rajoitustoimenpiteistä tehtävät arviot olivat pitkän aikaa tekemättä, joten oli aikamoinen ralli alkaa näpytellä jokaista arvioita jälkikäteen, kun nuori oli vaihtamassa sijaishuoltopaikkaa.. Toki tässä voisi ajatella rivityöntekijöillä olevan vastuu niiden tekemisestä, mutta harva tiesi, että arvioita vaaditaan.. Mielestäni täytyy kuitenkin huomioida se, että kaikilla työntekijöillä ei ole pitkää kokemusta ja tarvittavaa tietoa edellä mainituista asioista, joten olisi tärkeää, että näistä asioista puhuttaisiin ja tiedotettaisiin muutoksista..

    Toinen tärkeä ja ajankohtainen nosto on tuo mainitsemasi artikkeli ja enempää en voisi olla samaa mieltä asiasta! Nuorten oireilu näkyy vahvasti arjessa ja täytyy myöntää, että mielestäni meilläkin on sijoitettuna ollut nuoria, joiden sijoitus oltaisiin todellakin voitu vältää asianmukaisilla terveydenhuollon tukitoimilla.. Ihan todella surullinen tilanne kaikkineen! Mielestäni on todella huolestuttavaa, että mielenterveys- ja päihdepalveluiden, sekä psykiatrisen hoidon tilanne on tällä tolalla ja nuoret perheineen jäävät vaille tarvittavaa tukea! Toki sama psykiatrian kuormittuneisuus näkyy sijaishuollonkin arjessa pitkinä jonoina ja kontaktien odotteluna. Pahimmassa tapauksessa nuoren siirto lastenpsykiatrilta nuorisopsykiatrialle kesti puoli vuotta, mikä tarkoittaa, että aika oli täysin kohtuuton, sekä laiton. Mainittakoon vielä se, että usein sijoitetut nuoret eivät sen vuoksi hoitoon pääsekään, koska “heillä on jo ympärivuorokautista valvontaa tarjoava paikka”, toisinsanoen ajatellaan, että sijoitetut nuoret saavat tarvitsemansa hoidon sijaishuoltopaikassaan, eikä näin todellakaan saisi olla! Osaamista toki on, mutta se ei tarkoita sitä, että itsetuhoinen tai muuten vakavasti oireileva nuori ei tarvitsisi terveydenhuollon palveluita, siinä missä kuka tahansa muukin… Kiitos vielä ajatuksia herättävästä postauksestasi!

Kommentoi