Ensimmäinen avunhuuto

“Ensimmäinen avunhuuto”- blogia kirjoittelee kolme sosionomin polkuopiskelijaa. Tässä blogissa käsittelemme nuorten tilannetta, sekä lastensuojeluun liittyviä asioita nyky-yhteiskunnassa. Pohdimme koronapandemian vaikutuksia nuorten elämään. Kirjoitamme muun muassa siitä, miten koulujen etäopetus ja harrastusmahdollisuuksien kaventuminen voivat vaikuttaa nuorten elämään ja miten eri tavoin vaikutukset näkyvät hyvinvoivilla ja huonommin voivilla nuorilla. Kerromme osaltaan omien kokemustemme myötä siitä, minkälaiset tapahtumaketjut voivat johtaa ensimmäiseen avunhuutoon lastensuojelun suuntaan. Osalla blogin kirjoittajista on kokemusta lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskentelystä. 

Ensimmäinen avunhuuto blogin tekijät:  

Olen 45-vuotias Mari ja viiden lapsen äiti. Toimin musiikkialalla ja koronapandemian myötä sen alan työt ovat merkittävästi vähentyneet. Haluan laajentaa omaa työnkuvaani ja jatkossa minua kiinnostaisi myös työskentely esimerkiksi perheiden parissa. Minulla ei ole aiempaa kokemusta sosiaalialan töistä, mutta ala kiinnostaa kovasti, koska tällä alalla ollaan hyvin perimmäisten kysymysten äärellä. Koen, että ihmisten hyvinvointi lähtee hyvinvoivista perheistä ja odotan mielenkiinnolla minkälaisia oppeja ja oivalluksia sosionomin koulutus antaa esimerkiksi huonosti voivien perheiden auttamiseksi. 

Täällä kirjoittelee myös Nora 30-vuotta. Olen aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja ja olin 10 vuotta mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumisyksiöissä töissä. Päätin lähteä kokeilemaan lastensuojelua vuonna 2019 ja nyt olen toiminut ohjaajana yksityisessä lastensuojelulaitoksessa siitä asti. Koen olevani selkeästi omalla alallani ja haluan kehittyä ja lisätä osaamistani sosionomiopintojen myötä. Lause “nuorissa on tulevaisuus” on mielestäni totta ja uskon, että nuorten kanssa työskennellessä on mahdollisuus vaikuttaa heidän elämän suuntaansa ja valintoihin, jotka kantavat tulevaisuudessakin.  

Kolmantena Anne ja koulutukseltani lapsi ja perhetyönohjaaja. Iältäni olen 38-vuotias ja minulla on yksi lapsi, täysi-ikäinen. Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen parissa 10 vuotta tehden lastenhoitajana ja opettajana töitä. Puolitoista vuotta sitten lähdin kotihoidolliseen perhetyön pariin missä erityisentuen lapsia, ja se on ollut erittäin mielenkiintoista sekä antanut paljon. Tähän hetkeen missä maailma mennee, uskon että perhetyö kokonaisuudessaan tulee olemaan tärkeää työtä niin lasten, nuorten ja koko perheen hyvinvoinnin tukena. Innolla ja mielenkiinnolla odotan uuden oppimista.   

Tervetuloa meidän matkaan, toivottavasti lukukokemukset ovat antoisia!

Jätä kommentti

Vastaa