Vuodenaikojen vaikutus mielenterveyteen

Monelle on varmasti tullut tavaksi käydä joka vuosi ulkomailla. Osa lähtee talvella Suomen pimeyttä ja kylmyyttä karkuun etelän lämpöön. Lomamatkojen suunnittelu, matkan lähestyminen ja vihdoin kohteeseen saapuminen saa ihmisessä aikaan innostusta, jännitystä ja hyvää mieltä. Suomen talvet ovat pimeitä ja synkkiä, sataa ja on kylmä. Näiden synkkien vuodenaikojen on tutkittu vaikuttavan myös mielenterveyteen. Olen toisinaan kuullut ulkomaalaisilta kavereiltani; ”Etkö ole masentunut, kun asut siellä kylmässä ja pimeässä Suomessa?”.

Pimeys ja kylmyys

Kaamosmasennus (‘Seasonal Affective Disorder‘, SAD) tarkoittaa masennusta, joka esiintyy ainoastaan syksyn ja talven aikana. Kaamosmasennuksesta kärsivät tuntevat olonsa väsyneeksi, ruokahalu kasvaa, energiatasot ovat alhaalla ja mitään ei huvita tehdä. Tästä voi seurata motivaation puutetta, työkyvyttömyyttä sekä painon nousua. Kehittyessään vakavaksi se voi johtaa synkkiin ajatuksiin ja pahimmillaan jopa itsetuhoisuuteen. Ulkona on synkkää ja mieli on synkkä. Kevään ja kesän lähestyessä, ja auringon tullessa esiin masennus hälvenee sekä mielentila palaa normaaliksi.

Seasonal affective disorder on sisällytetty DSM-5 viralliseen mielenterveysmanuaaliin, jossa sen katsotaan olevan yleinen mielenterveysongelma. Lievän kaamosmasennuksen esiintyvyys on suhteellisen yleistä, noin 30% Suomalaisista kärsii siitä. Talven aikaan on pimeää lähes koko päivän, kun lähtee aamulla töihin ja kun pääsee iltapäivällä kotiin. Aurinko saattaa pilkahtaa näkyviin ehkä pariksi tunniksi. Ihmisen sisäinen kello häiriintyy kokopäiväisestä pimeydestä ja tästä johtuen väsymys ja unen tarve myös lisääntyy.

Ihana aurinko

Monet lähtevät pimeyttä ja kylmyyttä karkuun joka talvi etelän lämpöön. Matka tuo helpotusta synkkyyden keskelle ja piristää mieltä, saa ikäänkuin tauon loputtomasta pimeydestä. Osa taas sinnittelee talven Suomessa ja palkitsee itsensä kesällä ulkomaanmatkalla. Lomamatkan odottaminen ja suunnittelu saa ihmisessä aikaan hyvänolon tunteen, mielen positiiviseksi ja auttaa jaksamaan. Maisemien vaihtaminen, uusien paikkojen tutkiminen ja rentoutuminen tekee hyvää. Itse ainakin rakastan sitä tunnetta kun kone vihdoin laskeutuu kohteeseen ja lämmin ilma sekä auringon paiste tulee vastaan.

Auringosta ja lämmöstä on tutkitusti hyötyä mielenterveydelle. Aurinko käynnistää D-vitamiinin tuotannon ja valo piristää mieltä sekä tasoittaa päivärytmiä ja tätä kautta parantaa unenlaatua. Kesän aikana saadut D-vitamiini varastot eivät riitä koko talveksi, joten ulkomaanmatka lämpimään maahan on todella terveydelle hyödyllistä. Viikon ulkomaanmatka auttaa tankkaamaan energiaa ja tuottaa D-vitamiinia kestämään jopa kahdeksaksi viikoksi. Matkan avulla talven pimeyttä jaksaa paremmin, mieli voi piristyä ja kaamosmasennukselta vältytään. Aurinko ja lämmin ilma tekevät myös ihmisestä vireämmän ja nostavat energiatasoja.

Kun pimeyttä ei pääse karkuun

Tämä vuosi on kuitenkin ollut erilainen. Matkustelu on kielletty koronatilanteen takia ja monelta on peruuntunut jo valmiiksi varatut matkat. Emme ole päässeet pimeyttä karkuun emmekä saaneet lisäenergiaa lomamatkasta. Uskon, että tälläkin on ollut vaikutus nousuun mielenterveysluvuissa, etenkin masennuksen kohdalla. Itse olen tottunut matkustelemaan ulkomaille vähintään kerran vuodessa, usein joka kesä. Voin myöntää, että Suomessa kykkiminen läpi vuoden on ajoittain ollut rankkaa ja olen kaivannut maisemien sekä sään vaihtelua.

Kaamosmasennusta voi kuitenkin ehkäistä muillakin konsteilla kuin vain matkustelulla. Kirkasvaloa, terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa on käytetty hoitokeinoina. Fyysinen liikunta pari kertaa viikossa kohottaa tutkitusti mielialaa pimeinä vuodenaikoina. Kirkasvalo puolestaan lievittää kaamosmasennusta huomattavasti ja sitä suositellaan käytettäväksi jo ennen, kun kaikista pimeimmät ajat alkavat. Kirkasvalolampun edessä pitäisi olla aamuisin heti heräämisen jälkeen. Kirkasvalon avulla voi huijata aivoja uskomaan, että aurinko paistaa, ja tämä saa mielen piristymään, on helpompi nousta ylös sängystä ja päivärytmi tasaantuu. Vaikeaksi edenneeseen kaamosmasennuksen hoitoon tarvitaan lisäksi lääkehoitoa sekä psykoterapiaa.

Nyt pahin pimeyden aika on onneksi väistymässä ja keväinen aurinko tulee näkyviin yhä useammin. Mieli rupeaa kirkastumaan monella ja lisäenergiaa jaksamiseen saa aamuisesta auringon paisteesta.

Lähteet

Partonen, T., Lönnqvist, J. Seasonal Affective Disorder. Mol Diag Ther 9, 203–212 (1998). https://doi.org/10.2165/00023210-199809030-00004

https://www.mehilainen.fi/auringon-terveysvaikutukset

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/kaamosmasennusta_vai_syysvasymysta

Kuvat: Pixbay.com

5 kommenttia artikkeliin ”Vuodenaikojen vaikutus mielenterveyteen

  1. Pinkki

    Olipas mielenkiintoinen kirjoitus. Olen itse pitänyt kaamosmasennusta enemmän sellaisena “juttuna”, johon voi vedota, kun ei oikein jaksa ja nappaa tehdä yhtään mitään. Uutta tietoa oli todellakin, että siihen löytyy ihan diagnoosi. D-vitamiini kuuluu “ruokavaliooni” sen yhdeksän kuukautta mitä Suomessa ei paista aurinko, samoin lapsilla.
    Uutta tietoa oli myös että viikon aurinkotankkaus keskellä ydintalvea voi ladata d-vitamiini varannot jopa kahdeksi kuukaudeksi. Itse en koe tai tunne kaamosväsymystä. Nautin syksystä ja alkutalven synkkyydestä, enemmän kuin kevään auringosta. Esimerkiksi ensimmäinen kuva, missä harmaassa ympäristössä oli lehdetön puu, herätti minussa enemmän hyvän olon tunnetta kuin paratiisisaaren palmukuva. Kai olen hieman “outo” sillä tavalla.
    Ymmärrän hyvin ihmisiä, joiden kotimaa on jossain missä aurinko paistaa läpi vuoden ja suomalainen vuodenaikojen raaka vaihtelu voi tuntua masentavalta. Olen toki monesti miettinyt miltä tuntuisi asua maassa, jossa on “aina lämmintä” tai vuodenaikojen vaihtelu ei olisi niin voimakasta. Uskoisin nauttivani ja uskon elämänlaadun mahdollisesti kohentuvan, mutta uskon myös kaipaavani pimeyttä ja synkkää säätä.
    Niinhän sitä sanotaan, että poissa hyvä mutta kotona paras.
    Jos mietin vuodenaikojen kierto ja vaihtelua niin on helppo samaistua niiden vaikutukseen mielenterveyteen. Kevät on luonnossa aikaa, jolloin luonto herää horroksestaan ja kasvavien asioiden elämä alkaa. Luonto syntyy uudestaan. Kesä on kasvun ja kukoistuksen aikaa. Syksyllä kerätään kasvukauden sato ja valmistaudutaan luonnon kuihtumiseen. Talvi on horroksen aikaa, jolloin kasvavat asiat joko kuolevat tai uinuvat. Samaa voi varmasti miettiä ja ihmisten mielenterveyden kannalta. Keväällä on “kevättä rinnassa”, kesä on huoletonta aikaa, koska valoa ja lämpöä riittää. Syksy voi ahdistaa, koska luonnon kierokulku valmistautuu levolle. Tosin syksyyn liittyy myös kauniita värejä sekä satokauden antimet. Talven kynnys on marraskuussa. Marras on vanha suomalainen sana joka tarkoittaa kuolemaa. Ei siis ihme jos, loppusyksystä ja alkutalvesta vähän ahdistaa.

  2. Elmeri

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta.
    Itse olen erityisen huolissaan ryhmistä, jotka ovat kärsineet masennusoireista jo ennen korona-aikaa ja jotka ovat sulkutoimenpiteiden ja eristyksen takia kokeneet myös vuodenaikojen vaihteluun liittyvän masennuksen normaalia raskaampana. Eristys sekä mielenterveyttä tukevien palveluiden sulkeminen tai siirtyminen verkkoon yhdistettynä pitkään pimeään kylmään talveemme on kova pala itse kullekin. Ratkaisevasta reunan yli sysäävä asia se voi olla yllättävänkin monelle, ja toivoisin näkeväni hallitukselta jo tässä vaiheessa kannanottoa siihen, miten asiaa tullaan tulevaisuudessa ratkomaan.

    On jännittävää, kuinka yksilöllisellä tavalla lopulta koemme myös vuodenajat. Tutkittuani asiaa minulle on selvisi, että on olemassa myös ihmisiä, jotka kärsivät kevätmasennuksesta. Ilmeisesti kaikille lisääntyvä auringonvalo ja lämpö ei suinkaan tee elämästä kevyempää, vaan päinvastoin. Ilmeisesti moni kevätmasennusta poteva kokee toisten vuodenaikaan liittyvän ilon ja riemun lisäävän kontrastillaan heidän ahdinkoaan. Uskoisin, että kokee vuodenajat miten tahansa, itsetuntemuksen ja hyväksynnän löytäminen juuri omalle yksilölliselle kokemukselle on hyvä pohja parantumiselle.

  3. Nora Loma

    Hei ja kiitos hyvästä postauksestasi. Tätä lukiessa koin, että pystyin samaistumaan niin moneen kohtaan. Syksy on ollut itselleni aina todella vaikeaa aikaa, juuri se pimeys tuntuu todella ylitsepääsemättömältä. Muistan, että joskus joku sanoi, että kun olen syntynyt kesällä niin syksy vaikuttaisi minuun vielä enemmän. En kuitenkaan tiedä, onko kyseessä enemmänkin jokin uskomus kuin faktaan perustuva tieto. Itse syön D-vitamiinia läpi vuoden, sillä itselläni on todettu d-vitamiinin puutos. En ole kuitenkaan huomannut merkittävää parannusta syksystä selviytymiseen, vaikka vitamiinia syönkin. Nyt kun kevät aurinko paistaa, tunnen herääväni kuin unesta. Nauroin juuri ystävälleni sitä, kuinka aurinko tuo halun heittää aurinkolasit päähän, laittaa autossa musiikit kovalle ja vain fiilistellä tulevaa kesää. Ja todella toivon, että pandemia tilanne sallisi edes jonkinlaisen kesäloman, vaikka sitten ihan kotimaassakin.

    Työskennellessäni mielenterveyskuntoutujien kanssa, huomasin että esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kohdalla kevät saa aikaan voinnissa muutosta. Useiden kohdalla huomasin, että keväällä lisääntyvä valoisuus laukaisee sairaudessa mania vaiheen. Mania alkaa unen tarpeen vähentymisellä, alkaa mennä lujaa ja ihminen voi kokea itsensä kaikkivoipaiseksi eikä hänellä välttämättä ole sairaudentuntoa, jolloin lääkitys voi tuntua turhalta ja pahimmillaan mania johtaa psykoosiin. Useiden kohdalla opimme tunnistamaan sairauden vaiheet ja tiedostimme niiden olevan osittain kytköksissä vuodenaikoihin. Tieto lisäsi ymmärrystä ja ennakointia siitä, että osasimme olla tarkkana lääkkeidenotossa (ettei lääkkeitä jemmata) ja arvioida psyykkistä vointia aktiivisesti.

    On todella mielenkiintoista, miten vuodenajoilla on vaikutusta ihmisiin, eikä näihinkään ole yksiselitteistä linjaa. Toinen nauttii toisesta vuodenajasta kuin toinen. Mielestäni on hyvä juuri opetella tiedostamaan miten itse reagoi eri vuodenaikoihin ja seurata myös miten ympärillä olevat ihmiset reagoivat.

  4. Anne Åström

    Kiitos hyvästä kirjoituksestasi… Vuodenajat ja ihmiset kyllä, niillä on mielenkiintoinen vaikutus. Tämä kun näkyy meissä aikuisissa niin näkyy myös lapsilla, ja se miten se näkyy on kiukkua, ei jaksa oikeen keskittyä pitkään yhtään hommaan, levottomuutena ja väsyneisyytenä. Miten lapsikaan jaksaa ponnistella pimeän ajan ohi, jos ei aikuinenkaan… heillä se vain ehkä näkyy toisenlaisena. Sanotaanko että lokakuun puolesta välistä ihan joukuuhun asti on itsellä ainakin huomattavissa ollut pientä väsyneisyyttä ja energiat ei ihan satasella ole käyneet, ja helposti retkahtanut valmis ruokiin…
    Kyllä aurinko meille ihmeitä tekee, nyt kun miettii tätä kevättä ja miten ihanalta on aurikoiset päivät tuoneet hyvän mielen sekä jaksamista ihan eri tavalla. Ajatuksena vain että josko nyt kesällä pääsisi tankkaamaan oikein kunnolla aurinkoa johonkin etelän kohteeseen? 🙂

  5. Aydaruus Wehliye

    Tosi hyvä kirjoitus ja sain paljon ajatuksia ja pohdintaa.

    Tiedän miten pimeys ja auringon valo voi vaikuttaa mielenterveyteen. Pimeys saa synkkyyttä ja pelkoa mieleen. Aurinko kuitenkin saa positiivisia asioita mieleen. Olen myös lukenut, että yön pimeydellä on hyviä puoli terveyteen. Kehoomme tapahtuu monia asioita pimeässä. Hormoni leptiini, joka auttaa hallitsemaan nälkää, nousee. Korkea leptiinipitoisuus tarkoittaa, että emme tunne nälkäisiä, kun taas matala taso tekee meistä nälkäisiä.

    Miksi leptiini nousee pimeässä? Koska olemme kehittyneet ilman keinovaloa yöllä, erään teorian mukaan leptiini nousee yöllä, koska olisi hyvä olla olematta nälkäinen yöllä sen sijaan, että tarvitsisi rehua pimeässä ja mahdollisesti joutua vaikeuksiin.

    Tämän paaston, jonka pitäisi tapahtua joka ilta, ja miksi kutsumme aamupalan ensimmäiseksi ateriaksi? Ihmisillä tehdyt kokeet ovat osoittaneet, että unihäiriöt ja valojen sytyttäminen alentavat leptiinipitoisuutta, mikä saa ihmiset nälkäiseksi keskellä yötä. Oli tosi mukavaa lukea ja sain paljon ajatuksia ja pohdintaa. Kiitos ja hyvää työtä

Vastaa