Kuinka asunnottomuus näyttäytyy työssäsi?

Seuraava tieto pohjautuu poliisissa, ensihoidossa sekä päivystyksessä toimineiden tai parhaillaan työskentelevien tuttujeni kokemuksiin. Juttelimme siitä, kuinka asunnottomuus on heidän työssään mahdollisesti näkynyt ja minkälaisia tunteita se on heissä herättänyt.

Poliisissa pitkän uran tehneet haastateltavani kertoivat, että erityisesti 80- sekä 90-luvulla kodittomia näkyi katukuvassa erityisen paljon. Tuolloin paljoltikin käytetty kutsumanimi ”puliukko” viittaa siihen, että tavatut asunnottomat käyttivät usein runsaasti alkoholia. Telttakylät tai muut vastaavat kyhäelmät olivat asunnottomille tavallisia majoituspaikkoja yleisten tilojen ja rappukäytävien lisäksi. Kysyin, hankkiutuivatko kodittomat tarkoituksella hankaluuksiin, jotta pääsisivät putkan lämpöön kylmillä keleillä. Vastaukseksi sain, että näin saattoi toisinaan käydä, mutta onneksi harvemmin. Työllistävänä tekijänä toimivat usein sivulliset, jotka ottivat yhteyttä poliisiin ja ilmoittivat, että esimerkiksi rappukäytävässä majailee asunnoton henkilö, jolloin poliisin tehtäväksi tuli häätää tämä muualle.

Tiedustelin hieman, millaisia tuntemuksia tai ajatuksia asunnottomien kohtaaminen töissä herätti. Suurimmiksi tuntemuksiksi nousivat sääli ja huoli asunnottomista ihmisistä. Erityisesti huoletti se, kuinka he elämässään kodittomina pärjäävät. Kuuleman mukaan monen kanssa tuli puheeksi asunnottomien yömajat, mutta usein esteeksi muodostui juuri näiden paikkojen säännökset päihteettömyydestä, johon kodittomat kokivat haastavaksi sitoutua.

Ensihoidon osalta asunnottomia kohdataan tuttavani kokemuspohjan mukaan useamman kerran kuukaudessa. Tähän toki vaikuttaa olennaisesti se alue, jolla työskentelee. Esimerkiksi Helsingin keskustassa kodittomiin luonnollisesti törmää useammin, kun alueilla, joilla heitä ei juurikaan ole. Yleisimmäksi syyksi ensihoidon ja asunnottoman kohtaamiseen ilmeni sivullisen herännyt huoli esimerkiksi nukkuvasta asunnottomasta tai asunnottoman halu oman terveydentilan tarkastamiseen. Toisinaan asunnottomat ovat saattaneet jopa esittää sairaskohtausta saadakseen apua tai sitten saaneet esimerkiksi huumeiden käytöstä uudenlaisia oireita, jotka ovat huolestuttaneet ja he ovat päätyneet soittamaan apua.

Kuva: Pixabay

Useimmiten tuttavani kohtaamissa tilanteissa kyseessä on ollut päihteiden käyttäjiä tai mielenterveyspotilaita, joilla ei juurikaan ole olemassa läheisverkostoa. Asiakas harvoin on suoraan ilmaissut olevansa asunnoton, vaan tilanne on selkeytynyt asiakkaan jatkosijoitusta pohtiessa, mikäli sairaalahoidolle ei katsota olevan tarvetta. Tyypillisesti asiakkaan vastauksena on ollut, että menee ”tuttavien” luokse. Mikäli asiakkaan tila ei täytä sairaalahoidon vaateita, mutta myös kadulle tai tuttavien luokse jättäminen huolettaa, on ensihoito soittanut poliisille, jolloin asunnoton on viety putkaan yöksi. Tällöin taataan terveydentilan tarkkailu. Henkilöistä, esimerkiksi vanhuksista, jotka eivät vaikuta päihteidenkäyttäjiltä, mutta joiden pärjääminen erityisesti huolettaa, tehdään huoli-ilmoitus sosiaaliviranomaisille.

Ensihoitajana työskentelevän tuttavani päällimmäiset ajatukset asunnottomuudesta olivat huoli ja ilmiöstä paistava elämän raakuus sekä kyseisten asiakkaiden rankka tausta. Pyrkimyksenä on, ettei ketään tarvitsisi jättää kadulle. Asunnottomuus on surullinen asia, mutta ensihoidon näkökulmasta sen yhteydessä näkyvä raju päihteiden käyttö aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita; päihteet näyttelevät valitettavan suuta roolia ja jollain tasolla ongelmat voivat näyttäytyä itseaiheutettuina. Suomessa on mahdollisuus saada apua, jos sitä todella tarvitsee ja haluaa.

Viimeiseksi vaihdoin aiheesta muutaman sanan päivystyksessä työskentelevän ensihoitajan kanssa. Hänen mukaansa asunnottomia kohtaa päivystyksessä harvakseltaan. Asunnottomuus nousee esille erityisesti kotiuttamisen aikana. Minne toipuva potilas voidaan lähettää, jos tämä ei kuitenkaan tarvitse jatkohoitoa sairaalassa? Potilaasta tehdään ilmoitus sosiaalihuollolle, mutta muuten keinot jäävät vähiin. Lähes poikkeuksetta alkoholi ja muut päihteet näyttelevät näissäkin tapauksissa suurta osaa. Kodittomien kohtalon ajatteleminen tekee pahaa ja aiheuttaa niin ikään huolta. Erityisesti seuraava lausahdus jäi mieleeni ystäväni kuvaillessa asunnottomuutta päivystyksessä: Sitten on näitä, jotka eivät pyydä mitään, mut naamasta näkee, kuinka he ovat hiljaa kiitollisia ja tyytyväisiä siitä, kun pääsevät edes pesulle. Tai että jotain kiinnostaa niiden asiat.

Lähteet:

Kuva Pixabay

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

Kommentoi