Kuka auttaa aikuista?

Helsingin sanomien artikkelissa 34-vuotias ”Ville” kertoo elämästään alkoholikoukussa. Ville kertoo olevansa neljännen polven alkoholisti, mutta kuitenkin tunnistaa vastuunsa omasta juomisestaan. Hän reflektoi selkeästi juomisensa syitä: hän kertoo, että selvänä ollessa ahdistaa niin paljon ”ettei meinaa kestää mitään”, jolloin hän myös välttelee sosiaalisia tilanteita. Hän kertoo juovansa ensisijaisesti siksi, että voisi tuntea olonsa normaaliksi – ei siis itse humaltumisen vuoksi. Ville haaveilee työpaikasta ja toivoo onnistuvansa juomisen lopettamisessa.

Artikkeli sai minut ajattelemaan oman elämäni juoma tottumuksia, kaveripiiriäni ja kavereiden kanssa vuosien aikana käytyjä keskusteluja juomisen syistä. Erityisesti nuorempana, n. 20-vuotiaana alkoholin käyttöön liittyi vahvasti hauskan pito ja irrottelu kavereiden kanssa. Pohdimme tuolloin kaveripiirissä myös sitä, miksi kännissä oli hauskempaa. Usein keskusteluissa korostuivatkin sosiaaliset syyt. Juomisella helpotettiin jännitystä, oli helpompi olla puolituttujen kanssa pienessä kännissä, oli helpompi tutustua uusiin ihmisiin kännissä. Alkoholi helpotti hyvällä tavalla kontrollista irti päästämistä, hutikassa oli helpompi olla vapaasti oma itsensä.

Sekä Ville että minä ja kaverini olemme käyttäneet alkoholia samaan tarkoitukseen. Alkoholilla on säädelty tunteita ja helpotettu sosiaalista kanssakäymistä. 

Kuva: Pixabay

Vaikka 2010-luvulla nuorten humalajuominen ja alkoholinkäyttö on kääntynyt laskuun, on viime aikoina erityisesti juuri nuorten päihteiden käyttö huolestuttanut ja puhuttanut mediassa. Kuinka suojata nuorta joutumasta väärille raiteille päihteiden maailmaan? 

Tiedetään, että hyvät kaverisuhteet, mielekäs vapaa-ajan tekeminen ja kyky käsitellä tunteita ja hallita stressiä ovat päihteiden käytöltä suojaavia tekijöitä. Riskitekijöitä taas ovat muun muassa vanhempien päihteiden käyttö ja mielenterveysongelmat. Mitä enemmän nuoren elämässä on riskitekijöitä, sitä enemmän tarvittaisiin suojaavia tekijöitä tilannetta tasapainottamaan. Jos kotona vallitsevat olosuhteet eivät tue suojaavien tekijöiden kertymistä, kuinka auttaa lasta sukupolvien vaikutusten alta pois?   

Vastikään uutisoitiin Helsingin kaupungin kokeilusta järjestää koulussa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetusta. Tulokset ovat olleet positiivisia. Oppilaiden keskinäinen yhdessä viihtyminen kasvoi, rasismi ja kiusaaminen vähenivät ja lapset oppivat säätelemään tunteitaan. Pidänkin todella tärkeänä, että tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetus otettaisiin laajemminkin opetusohjelmaan kautta maan. Se mahdollistaisi lapsille ja nuorille tasa-arvoisemmat lähtökohdat elämään, sillä hyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat olennainen osa muun muassa hyvien kaverisuhteiden muodostumista ja stressin hallintaa. Mikäli kotona ei osattaisi tukea tärkeiden taitojen harjoittelua, tulisivat ne automaattisesti kaikille oppivelvollisuuden mukana. 

Ajattelenkin, että alkoholinkäytön ja alkoholismiksi muuttuvan alkoholinkäytön juurisyyt menevät jo varhaiseen lapsuuteen. Huolimatta lapsuuden olosuhteista, aikuisena vastuu omasta juomisestaan on kuitenkin aikuisella itsellään, kuten Villekin sen toteaa. 

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen koulussa toimii mielenterveys- ja päihdeongelmia ennaltaehkäisevänä tekijänä. Kuitenkin näen paljon puutteita myös jo alkoholisoituneiden nuorten aikuisten kuntoutumisen tukemisessa. Kuinka saada oikeanlaista ja oikea-aikaista apua kohdennetusti juuri sinne missä sitä tarvitaan, kun mukana matkassa ei enää ole koululaitosta tai vaikkapa lastensuojelua prosessia eteenpäin viemässä? Esimerkiksi Villen tapauksessa: kuka kulkee kuntoutumisessa rinnalla, kuka auttaa työpaikan hankkimisessa ja kuka tukee tunteiden säätelyn harjoittelussa? Vielä, kun tahtotila muutokseen on päällä ja toivoa ei ole vielä menetetty.

Kuva: Pixabay

Lähteet:

https://ehyt.fi/paihde-peli-info/tukea-eri-elamantilanteisiin/nuoret-ja-alkoholi-mita-kasvattajan-on-syyta-tietaa/

Yksi kommentti artikkeliin ”Kuka auttaa aikuista?

  1. Saija Päkkilä

    Varmaankin monella nuorella aikuisella on samat kokemukset alkoholin käytöstä kun blogin kirjoittajalla. Sosiaaliset syyt ja ihan vain nuoruus nähdään usein jopa pakollisena syynä alkoholin humalahakuiseen käyttöön.

    Nuorten alkoholin käyttö on vähentynyt, mutta samalla huumaavien aineiden käyttö kasvanut merkittävästi. Tekstissä käsitellään tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetusta. Se kuulostaa realistiselta työkalulta tilanteeseen. Asettaako se ihmiset kuitenkin eriarvoiseen asemaan, kun kokeilu on käynnissä vain Helsingin kaupungilla. Jostain syystä ajattelen, että alkoholisoitumisen riski olisi suurempi pienemmissä kaupungeissa tai maaseudulla, jossa ei ehkä ole samalla tavalla tarjolla aktiviteetteja tai sosiaalisia kontakteja.

    Niin kuin tekstissä on kirjoitettu, hyvät sosiaaliset suhteet, kaverit, turvalliset kotiolot ja taito käsitellä tunteita ja hallita stressiä ovat päihteiden käytöltä suojaavia tekijöitä. Mikä olisi se keino, jolla edellä mainittuja pystyttäisi automaationa tarjoaman mahdollisimman monelle?

Vastaa