ADHD-lapsi koulussa -häirikkö vai syntipukki?

ADHD-lapsen koulun aloittaminen saattaa tuntua vanhemmista jännittävältä ja haastavalta. Mielessä voi pyöriä sellaisia kysymyksiä, kuten miten lapsi pärjää isossa ryhmässä, kuinka lapsen sosiaaliset taidot riittävät luokassa toimimiseen, miten keskittyminen riittää koko pitkän koulupäivän?

Vanhempien huoli on aiheellinen, sillä kouluikäisillä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ilmennee koulussa mm. ylivilkkautena, keskittymisvaikeuksina ja huolimattomuutena, lisäksi voi ilmetä käyttäytymisen ongelmia kuten impulssikontrollin säätelyn vaikeutta (HUS 2020). Oireet voivat ilmetä lapsen vaikeutena keskittyä oppitunneilla, liikkeelle lähtemisenä, tuolilla kiemurtelemisena, häiriöherkkyytenä ja usein myös häiritsevänä käyttäytymisenä. Tämän vuoksi oppiminen vaatii lapselta kohtuuttoman suuria ponnisteluja, eikä suoriutuminen koulussa välttämättä vastaa osaamista. (Käypä hoito 2017.)

Kuva: Freepik.com

Muiden lasten kokemus ADHD-lapsen käytöksestä voivat olla näistä syistä hyvinkin negatiivisia tai ne voivat saada toiset lapset yllyttämällä lisäämään ADHD-lapsen yliaktiivista käytöstä. Oli tilanne kumpi tahansa, ADHD-lapsen saama palaute omasta käytöksestä on harvoin positiivinen. ADHDtutuksi.fi -sivuston mukaan ympäristöltä saatu negatiivinen palaute ja väärinymmärretyksi tulemisen tunne voivat aiheuttaa ADHD-lapsille itseluottamuksen puutetta ja ahdistusta, jotka voivat osaltaan vielä korostaa lapsen temperamenttista käyttäytymistä kuten turhautumista ja kiukkukohtauksia sekä tulistuvaa ja äkkipikaista käytöstä.

ADHD-lapsen kouluolosuhteet tulisikin järjestää niin, että vuorovaikutus on mahdollisimman suoraa, selkeää ja positiivista palautetta antavaa. Silloin, kun lapsen on vaikeaa säädellä omaa käyttäytymistään, on tärkeää pitää toimintaympäristö mahdollisimman selkeänä, minimoida häiriötekijät sekä luoda turvaa tutuista rutiineista. Lisäksi erilaiset ohjeet ja kuvakortit tuovat selkeyttä koulun päiväjärjestykseen. Tärkeää on myös huomioida ja hyödyntää lapsen omaa motivaatioita ja kiinnostuksen kohteita opetuksessa. Näin neuvoo ADHD-liitto ry:n Arki toimimaan opas, johon on helppo yhtyä. On meidän aikuisten vastuulla järjestää opetustilanteet niin, että ne ovat sopivia ja ennen kaikkea turvallisia myös erityislapsille. Lisäksi on myös huomioitava se, tarvitseeko lapsi tehostettua tai erityistä tukea koulunkäyntiinsä.

Lopuksi palaan otsikossa esittämääni kysymykseen onko ADHD-lapsi koulussa häirikkö vai toisten lasten yllytyksen ja mahdollisen kiusaamisen aiheuttama koko luokan syntipukki? Toivottavasti ei kumpaakaan. Vaikka ADHD-lapsen ylivilkas käytös voi aiheuttaa luokan työrauhaan ajoittaista häiriintymistä, on ehdottoman tärkeää, että opetustilanteet muokataan sopiviksi myös ADHD-lapsille. Suvaitsevalla ja ymmärtäväisellä asenteella kuin myös erilaisilla järjestelyillä sekä ennen kaikkea toistuvilla ja tutuilla rutiineilla sekä positiivisella ja kannustavalla palautteella on suuri vaikutus niin ADHD-lapsen kuin koko luokan ja opettajan hyvinvointiin. Tietämystä ja ymmärrystä voitaisiin lisätä mm. koulun henkilökuntaa kouluttamalla ja lisäämällä avustajia kouluryhmiin. Tärkeää olisi myös, että ADHD-lapsien ongelmien takaa pystyttäisiin näkemään lapsen koko valloittava persoona ja sen annettaisiin loistaa siinä missä muidenkin lapsien sekä muistettaisiin kertoa siitä myös hänelle itselleen.

4 kommenttia artikkeliin ”ADHD-lapsi koulussa -häirikkö vai syntipukki?

  1. Krista Jurvelin

    Kiitos tekstistäsi Iina!

    Päädyin lukemaan blogipostauksesi, sillä otsikko herätti kiinnostukseni. ADHD on lisäksi minulle läheinen aihe, sillä nuoremmalla sisaruksellani on todettu ADHD. Lisäksi koen, että jokainen edes vähän vilkkaampi lapsi saa kuulla kommentteja, kuten “Sinulla on varmasti ADHD”. Tässä puhun henkilökohtaisesta kokemuksesta ja olen itse saanut kuulla kyseisen kommentin monta kertaa ja uskon, että moni muukin vilkkaampi lapsi on kokenut saman.

    ADHD tuottaa erilaisia vaikeuksia koulussa niin kuin jo tekstissäsi mainitsit mutta näen siinä myös paljon positiivista. ADHD lapset ovat usein hyvin tehokkaita ja luovia lapsia, joilla on heittäytymiskykyä. En tietysti tarkoita, että lapset, joilla ei ole todettua ADHD:ta eivät omaisi näitä luonteenpiirteitä. Valitettavasti ADHD lapsilla nämä piirteet usein kuitenkin unohdetaan ja keskitytään vain sen tuomiin haasteisiin.

    Isosiskona pidin huolta siitä, että sisaruksellani olisi mahdollisimman “normaali” koulunkäynti, vaikka hän olikin erityisluokalla. Siihen vaikutti mahdollisuus nähdä omia kavereita välitunnilla, motivoiva ja suvaitsevainen opettaja sekä kannustava palaute muilta. Kaikki nämä olivatkin asioita mitä sinäkin olit postauksessa maininnut.

    1. Iina

      Ihanaa kuulla miten olet pitänyt sisarestasi huolta ja ennen kaikkea siitä miten näet ja koet ADHD:n myös positiivisena asiana. Yritin tekstini kautta tuoda ilmi juurikin sen, miten hankaluuksien takaa tulisi nähdä lapsen oma persoona ja korostaa hänen hyviä puoliaan. Kiitos paljon kommentista ja omien kokemustesi esiintuomisesta! 🙂

  2. Kristina Hämäläinen

    Kiitos Iina, olet kirjoittanut tärkeästä aiheesta, jonka kokonaiskuvasta olen todella kiinnostunut. Jokaisen oppilaan potentiaalia tulisi pyrkiä valjastamaan, ja parhaiten tämä onnistuu optimoimalla oppimisympäristö kaikille sopivaksi.

    Olen ehdottomasti sillä kannalla, että jokaisen lapsen ja nuoren tulisi omista oppimisvaikeuksista tai kehityshäiriöistä huolimatta saada laadukasta ja tasavertaista opetusta. Erityisopetusta on jo pitkään järjestetty, mutta siinä on selvästi vielä kehitettävää. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen tarpeiden laiminlyöminen ei hyödytä yhtäkään osapuolta, sillä kuten kirjoituksessasi mainitsit; “ADHD-lapsen ylivilkas käytös voi aiheuttaa luokan työrauhaan ajoittaista häiriintymistä”.

    Kouluhenkilökunnan lisäkoulutuksen ja kouluavustajien lisäämisen ohella myös muita sosiaalialan ammattilaisia olisi hyvä lisätä työtiimiin!

    1. Iina

      Kiitos kommentistasi! Olen ehdottomasti samaa mieltä, että myös sosiaalialan ammattilaisia olisi hyvä lisätä koulun työtiimeihin vahvistamaan koululaisille tarjottavaa tukea. Toivottavasti näin myös tulevaisuudessa tapahtuu lisääntyvässä määrin. 🙂

Vastaa