Valoa koronan aiheuttaman työttömyystunnelin päässä?

Yle uutisoi marraskuun alussa työllisyyden olevan nousussa ja saavuttavan pian pandemiaa edeltävän tason. Tilastollisesti työttömiä on toki vähemmän kuin vuoden alussa, mutta lukemat ovat kasvaneet lisääntyneiden määräaikaisuuksien ja osa-aikaisten työsuhteiden ansiosta. Korona on lisännyt epävarmuutta työmarkkinoilla ja vakituiset kokoaikaiset työsuhteet tuntuvat olevan kivenalla. Prosentuaalisesti työllisyys näyttää siis positiiviselta, mutta kuinka moni pystyy osa-aikaisella työllä itsensä ja mahdollisesti jälkikasvunsa elättämään? Myös määräaikaisuus luo aina epävarmuutta oman talouden kestävyyteen ja sitä kautta yksilön henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Mitä jos määräaikaisuuden jälkeen ei saa työsuhteelle jatkoa eikä uutta työtä heti löydy?

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan kokoaikaiset työsuhteet tulevat lisääntymään, mutta ennuste pohjautuu oletukseen, että korona ei aiheuta uusia rajoituksia ja sitä kautta vaikeuta työmarkkinoiden elpymistä. Pandemian myötä myös pitkäaikaistyöttömyys on noussut hälyttäviin lukemiin, kun koronan vuoksi työttömäksi jääneet ovat siirtyneet pitkäaikaistyöttömien tilastoihin. Kaikista työttömistä jo reilut 40 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä. Ymmärrettävää tietenkin on, ettei koronan uusia aaltoja pystytä ennustamaan. Voidaan toki ajatella, että kyllä työllisyys ja talous lähtevät kasvuun kun korona tilanne tasoittuu, mutta mitä jos siihen menee vielä useampi vuosi? Miten työtön pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, jos uusivirusmuunnos aiheuttaa jälleen maailmanlaajuisen sulkutilan eikä vapaa-ajallakaan voi vapaasti liikkua ja ylläpitää sosiaalisia suhteita? Itselleni pandemian pahimpina aikoina työyhteisön mukanaan tuomat sosiaaliset kontaktit olivat entistä tärkeämpiä, kun vapaa-ajalla tarpeetonta liikkumista ja sosiaalisia kontakteja suositeltiin vältettävän. Toki nykytekniikka mahdollistaa sosiaalisten suhteiden ylläpidon kotisohvalta, mutta mielestäni se ei korvaa livenä toisen ihmisen kohtaamista. Sama pätee mielestäni myös työelämässä. Miten siis estetään työttömien totaalinen syrjäytyminen neljän seinän sisään, jos koronatilanne ei pian parane, eikä työpaikkojenkaan määrä lähde nousuun? Onko työttömien vai “yritettävä jaksaa” ja odottaa valoisampia aikoja?

Kommentoi