Palveluiden äärellä Kanta-Hämeessä

Aava*, 71v. asuu Kanta-Hämeessä miehensä kanssa, ja ovat asuneet samassa kunnassa jo yli 20 vuotta. Haastattelin Aavaa heidän kotikuntansa tarjoamista ikäihmisten palveluista.

Kuntosalilla käynti maksaa kolme euroa henkilöltä kunnan avun vuoksi, ja liikuntaa ohjaa yksityinen fysioteraputti. Kunta kustantaa myös siivouspalveluita. Kansalaisopiston liikuntaa tarjotaan kunnan vanhainkodilla, ja se on kaikille avoin. Kansalaisopistolla on myös paljon erilaisia kielikursseja. Tanssia järjestävät vuoron perään kukin eläkeliitto, kahvioineen kaikkineen. Eläkeyhdistyksen kautta kerhoja on niin paljon tarjolla, ettei niitä kaikkia edes tule käytettyä.

Aava ja Eino* käyvät kuntosalilla kerran viikkoon, ja tansseissa pariskunta käy aina mielensä mukaan, usein vähintään kerran viikossa, paitsi nyt poikkeusaikana. Pariskunta kuuluu Eläkeliiton Etelä-Hämeen piiriin, ja vuosittain maksavat noin 100 euron verran jäsenyydestään, jolla pääsee osallistumaan lukemattomille erilaisille kursseille. Muun muassa laulukursseja, soittokursseja, kielikursseja ja käsityön kursseja on tarjolla. Aava itse käyttää eniten käsityön kursseja, sekä viron kielen kurssia.

Aavan mies Eino kuuluu kaupungin yksityiseen tähtitieteen kerhoon, jonka Eino sai uudelleenheräteltyä. Yhteensä pariskunta on kuulunut jo lähes 30 vuotta tähän kerhoon, jonka puheenjohtajan Eino toimi kymmenen vuotta. Kymmenen vuotta sitten kerho sai EU-rahoituksen oman tähtitornin hankintaan. Kerho sijaitsee kunnan luonnonvarojen tutkimuksen esittelypuistossa, jonka Aava sanookin olevan heidän henkireikänsä. Pariskunta rakastaa käydä siellä kesäisin useaan eri otteeseen katselemassa eri viljelyksiä ja kukkia, tarkkailemassa luontoa, tervehtimässä laiduntavia eläimiä, ja muistelemassa menneitä vanhan ajan viljelyskoneita ja traktoreita kierrellessä. Myös lapsenlapset ovat aina nauttineet puistossa kiertelemisestä.

Terveydenhuollosta Aavalla on hieman moitittavaa. Koronan aikana edelliset kolme lääkäriä ovat vaihtuneet nyt yhteen lääkäriin, jonka vastaanotolle Aava ei enää edes kaikkien vaivojen kanssa viitsi mennä. Edellisestä kerrasta on jäänyt paha maku suuhun. Aavalla oli verkkokalvon irtauma silmässä, mutta lääkäri totesi ettei silmässä ole vikaa. Onneksi Aava on sisukas, ja marssi myöhemmin viereisen kunnan päivystykseen tutkittavaksi, ja jo heti ensikättelyssä vika huomattiin, ja hän sai lähetteen leikkaukseen.

Myös julkisesta liikenteestä Aavalla on huomautettavaa. Bussit eivät liiku usein, eikä eläkeiläisille ole esimerkiksi halpoja tilatakseja joko ennalta tilattavaksi tai kiertelemässä säännöllisin väliajoin, jotka voisivat kiertää hakemaan aina mahdollisimman monta ikäihmistä esimerkiksi käymään kaupassa. Ainoa mahdollinen tapa siis liikkua vapaasti on omalla autolla, tai muulla menopelillä, joka vanhetessa jossain vaiheessa sekin hankaloituu huomattavasti.

Muuten Aava ja Eino ovat hyvin kiitollisia oman kotikuntansa tarjoamista palveluista sekä niiden laadusta ja määrästää.

*Nimi muutettu yksityisyyden vuoksi.

Jätä kommentti

Vastaa