Mikä sinusta tulee isona?

Ensimmäisessä blogikirjoituksessa pohdin, kuinka vanhemman työttömyys voi vaikuttaa lapsen omiin urahaaveisiin. Esitän kaksi täysin erilaista näkökulmaa siitä, että vaikka lähtökohdat ovat samankaltaiset, voivat näkemykset omasta tulevaisuudesta olla hyvin erilaiset.

Lapsuudessani mietimme ystäväni kanssa mitä meistä tulisi isona. Omat haaveeni olivat hyvin epärealistisia, kun taas ystävälläni oli selkeä suunnitelma tulevaisuuttansa varten. Hän ei osannut nimetä mitään tiettyä unelma-ammattia, mutta hänellä oli suunnitelmana opiskella niin paljon kuin vain pystyy. Hänen tavoitteena oli saada hyvä työ hyvällä palkalla tulevaisuudessa. Hänelle oli tärkeää, että pystyisi tienata rahaa aikuisena niin paljon, että voisi ostaa jokaiselle mahdolliselle lapselleen oman vanukaspikarin. Heillä oli lapsuudessa harvoin vanukasta kotona ja jos oli, hän joutui jakamaan sen siskonsa kanssa.

Vuosia myöhemmin toimin vapaaehtoisena kerho-ohjaajana ala-asteikäisille lapsille. Eräällä kerralla keskustelimme lasten kanssa tulevaisuuden unelma-ammateista. Jokainen lapsi vuorollaan kertoi mikä hänestä tulisi isona ja miksi. Eräs lapsi kertoi ylpeänä, että hän ei aio koskaan tehdä töitä. Silloin saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa. Kysyin häneltä miten hän ostaisi ruokaa ja maksaisi laskut. Hän vastasi ytimekkäästi, “sossu maksaa”.

Näissä kahdessa erilaisessa näkökulmassa taustat olivat samankaltaiset. Kummatkin lapset olivat kasvaneet pitkäaikaistyöttömän vanhemman kanssa, joiden tulot koostuivat erilaisista tuista. Toinen koki vanhemman työttömyyden hyvänä vaihtoehtona myös itselleen ja toinen motivoitui näkemään vaivaa toisenlaisen tulevaisuuden eteen. Herää kysymys, mahdollistaako nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä työttömyyden yhtenä “uramahdollisuutena” vai pohjautuvatko ajatukset työttömyydestä omaan perhetaustaan?

Kuva: Pixabay

Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan työttömyyden periytymistä selittäisi vanhempien kulttuuristen resurssien puute. Vanhempien arvot ja asenteet eivät välttämättä kannusta lasta opiskelemaan.

Mistä nämä vanhempien arvot ja asenteet sitten johtuvat? Voisiko taustalla olla esimerkiksi tunnistamattomia oppimisvaikeuksia? Esimerkiksi, jos vanhemmalla koulumenestys oli heikkoa tunnistamattoman oppimisvaikeuden vuoksi, on hänelle saattanut jäädä negatiivinen kokemus opiskelusta. Hänelle koulunkäyminen on voinut tuottaa jopa trauman toistuvien epäonnistumisien ja mahdollisten negatiivisten palautteiden vuoksi. Tämä taas voi vaikuttaa vanhemman kykyyn kannustaa lastaan opiskelemaan. Oppimisvaikeudet usein myös periytyvät. Ne tulisi tunnistaa ajoissa ja niihin tulisi saada oikeanlaista tukea, muuten riskinä on jatkuvan turhautumisen aiheuttama luovuttaminen. Tämä pohdinta pohjautuu omiin kokemuksiini oppimisvaikeuksista.

https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1322665

Jätä kommentti

Vastaa