Työttömyyden aiheuttama köyhyys

Tänään blogipostaukseni aiheena on pitkäaikaistyttömyyden aiheuttama köyhyys ja sen vaikutukset yksilön sosiaalisiin suhteisiin ja rahallisesti perusarkeen. Päällisin mietteeni on, että kuinka yksilön osallisuuden tunnetta ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä voidaan lisätä työttömyydestä huolimatta? Entä mikä auttaisi pärjäämään normiarjessa yksilön saamien tukien lisäksi?

Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa usein taloudellisia hankaluuksia ja huono-osaisuuden tunnetta ihmisille. Rahaa ei paljoa ylimäärästä ole ja tuillakaan ei paljoa hienouksia elämään osteta. Yleisimmät rahalliset tuet työttömille ovat työttömyysetuus, työmarkkinatuki, peruspäiväraha ja toimeentulotuki. Nämä tuet eivät kummoisia ole ja rahatilanne tulojen jälkeen jää useimmiten köyhyysrajan alapuolelle. Luin Laura Huhtaniskan vuoden 2012 opinnäytetyötä nimeltään Pitkäaikaistyöttömien taloudellinen selviytyminen, ja tämä opinnäytetyö oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

Työttömyys aiheuttaa usein sosiaalisen aseman ja sosiaalisten suhteiden heikentymistä, taloudellisia ongelmia ja yleisesti elämänlaadun heikentymistä. Tämä työttömyys voi olla tahatonta ja yksilön tahdosta riippumatonta, joten tämä luo yksilölle hyvinkin negatiivisen elämäntilanteen. Opinnäytetyössä puhutaankin tämän köyhyyden vaikutuksesta sosiaalisin suhteisiin ja tätä minä jäin itsekin pohtimaan.

Ei Rahaa, Huono, Raha, Ei, Kriisi, Köyhyys, Velkaa

Mitä voisi tehdä, jotta yksilön sosiaaliset suhteet eivät kariutuisi tämän pitkäaikaistyöttömyyden ja siitä aiheutuvan köyhyyden vuoksi?

Työttömyys ja köyhyys voivat aiheuttaa suurta häpeää yksilölle. Sosiaaliset tapahtumat voivat vähävaraisuuden takia jäädä vähälle tai jopa kokonaan pois. Mitä sanot ystäville, jotka ovat menossa esimerkiksi maksulliseen konserttiin ja pyytävät sinua mukaan, mutta et rahatilanteesi takia voi lähteä mukaan? Tämä varmasti aiheuttaa häpeää ja sosiaaliset suhteet voivat kariutua entisestään, koska taas joutuu jäädä oman ystäväporukan tapaamisesta pois, kun kaikki muut ovat paikalla. Tällaiset tilanteet voivat aiheuttaa myös ulkopuolisuudentunnetta yksilölle.

Työttömyyttä ja huonoa rahatilannetta ei missään tapauksessa pitäisi hävetä, varsinkaan kun se ei aina ole itseaiheutettua. Hyviltä ystäviltä ja perheeltä tulisi saada tukea ja ymmärrystä elämäntilanteeseen ja näin varmasti yksilö tuntisi myös tilanteensa paremmaksi. Mielestäni olisi tärkeää, jotta jokainen tukisi ja osaisi asettua kyseisessä tilanteessa olevan henkilön kenkiin eikä tuomitsisi ketään vaikka tuntisikin olevan muita paremmassa elämäntilanteessa. Jos minulla olisi ystävä, joka kärsii niukasta rahatilanteesta ehdottaisin mielummin maksuttomia tapahtumia tai tekemistä ylipäätään, mikä ei vaadi rahaa. Näin tämä henkilö ei joutuisi jäämään paitsi näistä tapaamisista rahan vähäisyyden vuoksi.

Työttömänä tulot eivät ole kummoiset ja stressi voi olla siitä, että riittääkö rahat vuokran jälkeen edes muihin perustarpeisiin. Ostoslistat mietitään tarkkaan ja rahaa ei välttämättä mihinkään ylimääräiseen jää. Uusien vaatteiden hankinta jää vähäiseksi ja niitä ei välttämättä voi silloinkaan ostaa, kun vaikka uuden talvitakin oikeasti tarvitsisi.

Minä itse ohjaisin huonossa rahatilanteessa olevan erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen piiriin. Esimerkiksi ruoka-apu on tärkeä lisä joidenkin ihmisten elämässä. Ruoka-avun hakemisen yksilö voi kokea hyvinkin häpeälliseksi, mutta on silti välttämätön hänelle. Vähävaraisille jaetaan myös ilmaisia vaatteita ja tämäkin voi olla suuri apu joillekin. Esimerkkinä Espoon Tuomarilassa on Manna Apu Ry, jossa jaetaan ruokakasseja ja vaatteita niitä tarvitseville. Mielestäni tämänkaltaiset järjestöt ovat todella tärkeitä ja olisi ihanteellista jos tällaiset avut normalisoitaisiin, ja ketään ei kokisi häpeää tällaisen avun vastaanottamisesta.

Lähteet: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/39845/Huhtaniska_Laura.pdf?sequence=1

https://www.manna-apu.fi/ruokaapu-1

Yksi kommentti artikkeliin ”Työttömyyden aiheuttama köyhyys

  1. Emilia Laakso

    Moikka! Tosi hyvä- ja ajankohtainen aihe 🙂

    Itse olen nähnyt todella läheltä, miten jatkuva erilaisten tukien varassa olo tekee ihmisen psyykelle. Samoin näen työssäni, mitä se tekee pienille lapsille, kun perheessä ei ole koskaan rahaa mihinkään ylimääräiseen. Rahattomuus luo eriarvoisuutta pitkällä tähtäimellä. Myös pienet lapset oppivat ja mieltävät rahapulan osaksi arkeaan.

    Koen, että meidän yhteiskunta pyörii aika paljon erilaisten maksullisten asioiden ympäröimänä, kuten ravintoloiden, kahviloiden, kauppojen ja niin edespäin. Ei ole helppoa olla vähävarainen.

    Suomen ilmasto aiheuttaa paljon yksilölle erinäisiä kuluja kuten, meillä tulee olla sään mukainen vaatetus, kuten talvivaatteet ja esimerkiksi erilliset syys- ja kevät vaatteet. Olen myös sitä mieltä, että myös vähävaraisilla on oikeus saada uusia vaatteita kaupasta. Ihmisen ei tarvitse aina joutua tyytymään lahjoitettuihin- tai käytettyihin vaatteisiin.

    Sosiaalinen media luo myös monelle nuorelle painetta erilaisista vaatteista ja tavaroista. Olen huolissaan ihmisten ylivelkaantumisesta ja luottotietojen menettämisestä.

Vastaa