Diagnoosien viidakko

Autismikirjon häiriöt ovat jo varhain lapsuudessa alkavia kehityksen häiriöitä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja ilmenee eri vaikeusasteisina. Autisminkirjon häiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä ja sitä esiintyy noin 1 % väestöstä. Autisminkirjon häiriön aikainen tunnistaminen on tärkeää ja yleensä autismikirjon diagnoosi saadaankin lapsuus- tai nuoruusiässä. (Terveyskirjasto, 2020.)

Diagnoosin saaminen on prosessi.  Se lähtee liikkeelle siitä, että jos lapsen kehityksessä ja käytöksessä huomataan autisminkirjoon viittaavia piirteitä, kuten poikkeavuuksia vuorovaikutuksessa, käyttäytymismalleissa ja kiinnostuksen kohteissa niin silloin on syytä hakeutua neuvolaan. Vanhemmat voivat täyttää etukäteen netistä löytyvän Autismikirjon häiriön seulontakyselyn, joka on tarkoitettu 1 v 4kk- 2 v 6kk ikäisille lapsille. Lastenneuvolasta tehdään tarvittaessa lähete erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Tutkimukset tehdään lastenneurologisella tai lastenpsykiatrisella poliklinikalla tai osastolla. Erikoisairaanhoidosta lapselle myös tehdään kuntoutussuunnitelmaa. (Helsingin yliopistollinen sairaala.) Diagnoosiprosessin aikana ja sen jälkeen lapsen lisäksi vanhempien tukeminen on tärkeää, koska kyseessä iso käsiteltävä asia myös heille. Lisäksi se, että miten lapselle kerrotaan hänen saamastaan diagnoosista, on varmasti myös monelle melko haastava tilanne ja siinä olisi hyvä olla ammattilaisen tuki.

 

Kuva: Pixabay

Joskus lievät autismikirjon häiriöt jäävät kuitenkin diagnosoimatta tai niille annetaan väärä diagnoosi. Esimerkiksi Ylen artikkelissa kerrotaan, että Reetta Tourunen sai diagnoosin vasta alle nelikymppisenä. Artikkelissa tuodaan esille, että tyttöjen ja naisten autismikirjon häiriötä ei niin usein tunnisteta. Autisminkirjon diagnoosissa olevat kriteerit pohjatuvat enemmälti miesten kokemuksiin. Naisilla oireita ei tunnisteta välttämättä samalla tavalla, koska naiset usein pärjäävät paremmin sosiaalisissa tilanteissa kopioimalla jonkun muun toimintaa ja mielenkiinnon kohteet voivat olla tavallisempia kuin miehillä. Naisille myös usein saatetaan antaa muita diagnooseja, kuten esimerkiksi ahdistus, masennus tai syömishäiriö. Tällöin autismikirjon diagnoosi saattaa jäädä tekemättä. (Yle, 2018.) 

Mielestäni on harmillista, että naisilla autisminkirjon häiriöitä ei niin usein tunnisteta kuin miehillä. Diagnosoimaton autismikirjon häiriö vaikuttaa yhtä lailla elämään ja saattaa tuoda tietynlaista ulkopuolisuuden tunnetta, kun on erilainen muttei tiedä minkä takia ja elämän laatu on huonompaa, koska oikeanlaista tukea ei osata tarjota. Haluan kuitenkin nostaa esille myös sen, että varmasti pojilta ja miehiltäkin jää diagnooseja tekemättä, joten kyseessä ei pelkästään ole naisiin kohdistuva ongelma. Muutenkin näin jyrkkä sukupuolten välinen asettelu tuntuu hieman vanhanaikaiselta, koska mitään piirteitä ei voi kuitenkaan liittää mihinkään tiettyyn sukupuoleen. Pääpointtina nostaisin esiin siis sen, että autismikirjon häiriö voi olla haastava tunnistaa, koska sitä ei aina osata etsiä. Olisi siis tärkeää, että tietoisuus aiheesta lisääntyisi ja sitä ajateltaisiin useammin yhtenä mahdollisena vaihtoehtona esimerkiksi mielenterveyspuolella. 

Lähteet: 

https://www.hus.fi/hoidot-ja-tutkimukset/autismikirjon-hairiot Viitattu 28.9.2021. 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00355 Viitattu 28.9.2021. 

Karppi T. 2018, Yle.fi. Käynti kampaajalla uuvutti nuoren naisen, syy löytyi 20 vuotta myöhemmin – moni tyttö saa vasta aikuisena diagnoosin, joka pitäisi löytää jo lapsena. https://yle.fi/uutiset/3-10546926 Viitattu 28.9.2021. 

Kommentoi