Lapsi ja nuori diagnoosin takana

Ihmisillä voi olla hyvin erilaisia sairauksia ja diagnooseja. Kuitenkin tietyillä diagnooseilla on suurempi stigma ja laajempi vaikutus elämään. Harvemmin puhutaan kenestäkään verenpaine- ja sydäntautien kirjoon kuuluvana henkilönä vaan esimerkiksi ihan vaan naapurin Pekkana. Kuitenkin autismikirjo on hyvin usein henkilön yhteydessä käytetty termi. Toisaalta autismikirjoja on eri vaikeustasoisia ja se saattaa vaikuttaa hyvinkin laajasti sitä sairastavan elämään ja tuen tarpeeseen. Siitä huolimatta lapsi, nuori tai aikuinen, jolla on autismikirjon häiriön diagnoosi, on yhtälailla oikeutettu tulemaan kohdatuksi yksilönä. Hän voi olla Nelli, joka on täynnä elämäniloa, tietää hurjan paljon maantiedosta, tykkää käydä ulkoilemassa ja piirtää kauniita muotokuvia. Tai hän voi olla Ville, joka tykkää kuunnella rapmusiikkia, kertoo hauskoja vitsejä, käy osa-aikatöissä ja omistaa kissan.  

Nuorilta oli anonyyminä kysytty omia toiveita ja ajatuksia siirtymävaiheiden tukeen liittyen Sonja Lehmosen AUTISMIKIRJON NUORTEN SIIRTYMÄVAIHEIDEN TUKI: Kooste autismikirjon nuorille ja heidän vanhemmilleen suunnatuista kyselyistä. Tässä nuorten vastauksista muutama lainaus: 

“Autisminkirjon ihmisiä tulisi kohdella kuin ihmistä diagnoosista huolimatta. Monia AS- yms. henkilöitä aliarvioidaan sekä kohdellaan kuin viisivuotiasta diagnoosin takia, vaikka suuri osa heistä pärjää itsenäisesti kotona ja kodin ulkopuolella oikein ohjattuna” 

“On tärkeää huomioida, että samassa elämäntilanteessa olevatkin autismin kirjon nuoret ovat yksilöitä ja haasteet erilaisia. Lisäksi olisi hyvä korostaa, että valtaosin ongelmat ovat samoja kuin muillakin, vaikka tuottaisivat vielä isompia haasteita; työkokemuksen saamisen vaikeus, opinto-ohjauksen ja opiskelun tuen puute jatko-opinnoissa, asumisen kalleus, vähäiset tukiverkostot” 

”Suomessa pitäisi olla enemmän autismiin liittyviä tapahtumia, nettisivuja sekä vapaaehtoistoimintaa laajemmalla skaalalla myös Lapissa, suurin osa toiminnasta kun on etelässä. Näin ollen autismi olisi enemmän persoonallisuutta massojen joukossa kuin tabu. Erilaisuus, oli se sitten vaikka autismi, homoseksuaalisuus, ihonväri, ylipaino, absolutismi tai vaikka mustat kengät valkoisten kenkien joukossa on aarre, ei ole kirosana.” 

Minusta näistä vastauksista tulee esiin se, että usein ehkä aliarvioidaan autisminkirjon nuorten ymmärrystä, mielipidettä ja kypsyyttä käsitellä asioita. Tässäkin taas korostuu juuri se yksilöllisyys, mistä toisessa lainauksessa puhutaan. Jokainen tulisi ottaa vastaan yksilönä, lapsena ja nuorena, joilla on omat haasteensa ja niihin mietitään sitten ratkaisuja yhdessä. Lisäksi tietoisuutta autisminkirjosta pitäisi saada edelleen lisättyä.

Kuva: Pixabay

Paljon tukea tarvitsevien lasten ja nuorten vahvuuksiin ja mielenmaailmaan olisi tärkeää keskittyä ja luoda heille tätä kautta mieluisaa arkea. Lisäksi etenkin nuorten mielenterveyteen ja itsetuntoon olisi tärkeää kiinnittää huomiota. Itsetunnon vahvistaminen lähtee itsetuntemuksen parantamisesta. Asiakkaan itsetuntoa voi kohentaa esimerkiksi siten, että ohjataan miettimään omia vahvuuksia, ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, tarpeita ja sitä, että millaiset asiat lisäävät hyvinvointia arjessa. Omat kehittämiskohteet on myös tärkeää tunnistaa. Nuorena ollaan hyvin monenlaisen myrskyn keskellä, niin tunteiden kuin muutostenkin. Henkisen hyvinvoinnin tukeminen diagnoosin kanssa tai ilman olisi siis äärimmäisen tärkeää.

Lähteet: Lehmonen S. AUTISMIKIRJON NUORTEN SIIRTYMÄVAIHEIDEN TUKI: Kooste autismikirjon nuorille ja heidän vanhemmilleen suunnatuista kyselyistä. Viitattu 11.10.2021. https://www.autismiliitto.fi/files/2522/Raportti_Nuorten_Siirtymavaiheet.pdf 

Mieli ry 2021. Tutustu itseesi. Viitattu 12.10.2021. https://mieli.fi/vahvista-mielenterveyttasi/itsetuntemus-ja-itsetunto/tutustu-itseesi/  

2 kommenttia artikkeliin ”Lapsi ja nuori diagnoosin takana

  1. Kettu Repolainen

    Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. On totta, että fyysinen sairaus ei määritä ihmistä ajatuksissamme samalla tavalla kuin autismikirjo. Miksi näin on? Se liittynee siihen leimaan, jonka autismikirjon diagnoosi mielissämme ihmiseen lyö: autismikirjon ihmiset ovat silmissämme jotain tavallisesta poikkeavaa, joten näemme heissä vain sen yhden ominaisuuden – kaikki tulee määritellyksi diagnoosin kautta. Tämä on itse kullekin peiliin katsomisen paikka, sillä sosiaalialan (tulevina) ammattilaisina meidän pitäisi olla kohtaamisen ammattilaisia. Miten voimme kohdata ihmisen edessämme yhdenvertaisesti ja aidosti, jos silmissämme vilkkuu vain liuta diagnooseja?
    Maaret/Repolainen

  2. Neea Karjalainen

    Postauksessa on nostettu esille todella tärkeä aihe! Monet diagnoosin saanneet haluavat ja toivovat, että heitä kohdeltaisiin ihan samalla tavalla, kuin muitakin ihmisiä ja mielestäni se onkin todella imhimillinen toive, jonka pitäisi toteutua ilman erillistä mainintaa. On kurjaa, miten meidän maamme kaltaisessa hyvinvointi valtiossa koetaan edelleen syrjäytymistä ja eri arvoisuutta diagnoosien takia. Se mitä tulee autisminkirjoon niin luulen, että moni ihminen ei oikeastaan edes tarkalleen tiedä, mitä se tarkoittaa. On ehkä kuullut joskus jotain ja sitten on omia ajatuksia asiasta, mutta ei mitään fakta tietoa. Monet ihmiset saattavat ajatella autistisesta ihmisestä aina sitä “pahinta”, mutta kuinka moni ymmärttää, että autistisesta sairas ihminen voi esimerkiksi olla ihan yhtä työkykyinen, kuin kuka muukin meistä. Toivon, että autisminkirjosta saataisiin jaettua tietoutta kaikkien ihmisten kesken. Toivon myös, että alan ammattilaiset, sekä me, tulevat alan ammattilaiset kiinnittäisimme erityistä huomiota siihen, että tutustumme tuleviin asiakkaisiimme ihmisinä, eikä diagnoosien määritteleminä asiakkaina.

Vastaa