Positiivisilla huomioilla eroon lastensuojelun stigmasta

Stigma on ei-toivottu sosiaalinen leimautuminen, joka voi aiheuttaa muun muassa häpeää, itsetunto-ongelmia ja kärsimystä (Mielenterveystalo 2021). Lastensuojelun asiakkaiden yllä leijuva stigma on hyvin yleinen ja se vaikuttaa muun muassa avun hakemiseen sekä asiakkaiden elämänlaatuun. Mutta mikä aiheuttaa lastensuojelun stigmaa ja mitä sille voisi tehdä? 

Sanomattakin selvä yksi suurimmista stigman aiheuttajista tai ylläpitäjästä on tietämättömyyden lisäksi negatiivinen uutisointi lastensuojelusta. Ennen tämän tekstin kirjoittamista etsin uutisartikkeleja lastensuojelusta ja törmäsin vain negatiivisiin otsikoihin siitä, kuinka lastensuojelu kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Tällä hetkellä aiheeseen liittyvistä uutisista suurin osa koskevat Koskelan surmaa, jossa henkensä menettänyt poika oli lastensuojelun asiakas, mikä ei kuitenkaan häntä pelastanut.  

Uutisointi lastensuojelun ongelmista on hyvä asia, sillä näin saadaan keskustelua aikaiseksi ja myös muutosta ongelmakohtiin. Uutisoinnissa ongelmana on kuitenkin muun muassa se, että lastensuojelu on laaja käsite, johon liittyy kaikki lapsiin, nuoriin ja heidän perheisiinsä liittyvä työ. Näinkin laajassa työympäristössä on aina varmasti tietyissä osa-alueissa kehitettävää, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että koko lastensuojelu olisi toimimatonta tai jopa surkeaa. (Holmberg-Soto & Kotisaari, 2021) Uutisia lukiessa olisi hyvä muistaa, että ne käsittelevät useimmiten yksittäistapauksia, joilla ei pitäisi olla valtaa määritellä koko lastensuojelua mädäksi tai kriisiytyneeksi. Lisäksi työntekijöiden vaitiolovelvollisuus estää työntekijän omien näkemyksien esittämisen ja julkisen kommentoinnin, minkä takia koko kuva tilanteista jää piiloon. 

Negatiiviset uutiset voivat olla myös este avun hakemiselle, sillä avuntarpeessa olevat ihmiset voivat kokea, että muiden ongelmat ovat isompia ja vakavampia, mikä aiheuttaa vääristyneen tunteen omien ongelmien vähäpätöisyydestä tai jopa turhuudesta. Asiakkaat tiedostavat myös lastensuojelun kiireen ja resurssipulan, minkä vuoksi he saattavat pahoitella avunhakemista. Lisäksi sama kuva voi olla muilla työntekijöillä, minkä vuoksi lastensuojeluilmoituksia saatetaan jättää tekemättä tai yhteydenottoa esimerkiksi pahoitellaan. Kun palaute on suuressa mittakaavassa negatiivista, se voi vaikuttaa myös työntekijöiden jaksamiseen ja aiheuttaa jopa riittämättömyydentunnetta sekä kyynistymistä. (Holmberg-Soto & Kotisaari, 2021.) 

Olisi tärkeä saada lastensuojelusta positiivista kuvaa, jotta avun tarpeessa uskaltaisivat hakea apua ja lastensuojelun asiakkaat eivät kokisi häpeää. Lastensuojelupalveluja pyritään jatkuvasti kehittämään ja varmasti jokainen alalla toimiva toivoisi, että kaikki lapset, nuoret ja perheet voisivat hyvin. Lastensuojeluun tarvitaan lisää osaavia työntekijöitä, muttei kukaan halua alalle, jota kritisoidaan jatkuvasti. Työntekijöiden hyvinvointiin tulisi panostaa, sillä vain hyvinvoiva työntekijä voi luoda luottamuksellisen suhteen asiakkaan kanssa ja tukea lapsia ja nuoria vaikuttavasti (YleX Etusivu, 2021).  

Kuva 1

Lastensuojelun työntekijöiden tulisi tunnistaa ja puuttua stigmaan liittyviin ongelmiin, joita heidän asiakkaansa kokevat. Työntekijän tulee pitää lapsen tai nuoren puolia, lievittää tilanteen ennakkoluuloja ja kertoo asiakkaasta positiivisia asioita, jotta jokainen saisi hyvää kohtelua ja pikkuhiljaa stigma saataisiin syrjäytettyä. (Lastensuojelun asiakkaan ympärillä leijuu vahva stigma, 2018.) Lastensuojelun asiakkaat eivät ole ”joitain toisia” vaan samanlaisia nuoria kuin muutkin. Lastensuojeluun avun piiriin tullaan hyvin erilaisten ongelmien takia ja lastensuojelu on monille ollut ”hyvä ponnahduslauta elämään”. Lastensuojelun vaikuttavuutta on myös vaikea tutkia, koska tutkimusta varten tulisi ottaa joukko samalla tavalla oireilevia nuoria ja vain osalle tarjota lastensuojelun palveluita ja toisten antaa pärjätä ilman, minkä jälkeen esimerkiksi 20 vuoden kuluessa tarkasteltaisiin, millainen heidän tilanteensa on. Tämä olisi kuitenkin täysin epäeettistä toimintaa. (YleX Etusivu, 2021.)  

Lastensuojelun stigman vähentämiseen auttavat siis tiedon lisääminen, avoin keskustelu ja ongelmakohtiin puuttuminen, mutta myös positiivisten asioiden jakaminen. Lisäksi resurssien lisääminen lastensuojeluun ja työntekijöiden hyvinvointiin ja jaksamiseen panostaminen auttaisivat lisäämään vaikuttavuutta, jotta myös onnistumiset lastensuojelussa kasvaisivat entisestään. Jokaisen ihmisen tulisi myös pysähtyä tarkastelemaan omia ennakkoluulojaan ja miettiä, miten ne vaikuttavat omaan käytökseen.  

Lähteet: 

Holmberg-Soto, H. & Kotisaari, T. 2021. Pari sanaa lastensuojelusta -podcast. Jakso 1: Onko lastensuojelu rikki? Spotify. Viitattu 20.10.2021. 

Lastensuojelun asiakkaan ympärillä leijuu vahva stigma. 2018. Kuka lasta suojelee? -blogi. Viitattu 20.10.2021. 

https://kukalastasuojelee.blogspot.com/2018/06/leima-otsassa.html

Mielenterveystalo. 2021. Stigma eli häpeäleima. Viitattu 20.10.2021. 

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/Stigma.aspx

YleX Etusivu. 2021. Näyttelijä Saimi Kahri & THL:n Marko Manninen: Lastensuojelun asiakkaat eivät ole ”niitä toisia”. YLE Areena Audio. Viitattu 22.10.2021. 

https://areena.yle.fi/audio/1-50799233

Kuva 1: https://pixabay.com/fi/photos/muutoksen-aika-uusia-tapoja-3842467/

2 kommenttia artikkeliin ”Positiivisilla huomioilla eroon lastensuojelun stigmasta

  1. Teho Team

    Hei, postauksesi oli asian ytimessä ja lastensuojelun stigma on selkeä ja siihen pitäisi puuttua. Ihmisillä on tietynlaisia, vääristyneitä käsityksiä lastensuojelusta ja kaikki lastensuojelu luokitellaan samaan laatikkoon, vaikka kuten sanoit, lastensuojelukin on laaja käsite. Puhuit mediasta ja sen negatiivissävyitteisestä lastensuojelu uutisoinnista ja tottahan se on – harvemmin lastensuojelun onnistumiset päätyvät mediaan ja kiinnostavat ihmisiä.
    Pohdin itse myös sitä ajatusta, joka tuntuu monella vieläkin olevan – jos joutuu lastensuojelun asiakkaaksi, lapset sijoitetaan pois kotoa. Sen vuoksi aina edes uskalleta pyytää apua, koska pelätään, että lapset viedään. Tämäkin voi johtua täysin siitä, ettei käsitetä sitä, kuinka laaja kenttä lastensuojelu on ja kuinka pääsääntöisesti pyritään kuitenkin siihen, että lapsi pysyisi kotona ja vain vaikeammissa tilanteissa sijoitus on välttämätön. On kuitenkin niin paljon ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä ja palveluja, jotka auttavat siinä, että tilanne ei kehity niin pahaksi, että lapsi jouduttaisiin sijoittamaan. Jos ihmiset uskaltaisivat pyytää apua heti, voitaisiin välttyä monissa tapauksissa tilanteen pahentumisilta. Tähänkin auttaisi se, että lastensuojelun negatiivinen stigma saataisiin poistettua.

  2. Lari Halmesmäki

    Hei, kiitos hyvästä pohdinnasta. Mielestäni suurin vastuu vaikuttamisen osalta, jolla tavoitetaan mahdollisimman moni ihminen on medialla. Olen miettinyt uutisointia viime aikoina ihan yleisellä tasolla. Positiivinen uutisointi on hyvin vähäistä ja uutisointi mediassa painottuu negatiivisiin uutisiin – etenkin sellaisiin, joilla saadaan paljon klikkauksia. Näkisin, että positiiviset tarinat niin eri levikeissä, kuin dokumentin muodossa olisivat hyvä väline, jolla lastensuojelun mielikuvaa ihmisten keskuudessa voitaisiin parantaa. Toki positiivisen uutisoinnin tulisi olla jatkuvaa, ei vain kertaluontoista. Uskon, että monelle ensimmäisenä mieleen tuleva ajatus lastensuojelusta vastaa lasten pois vientiä kotoa. Lastensuojelua kokonaisuudessaan tulisi avata paremmin ihmisten tietoisuuteen, jolloin myös kynnys pyytää apua lastensuojelusta varmasti laskisi.

Vastaa