Palvelujärjestelmä: palvelua vai järjestelmää?

kuva: MeHe Pixabay

Meillä on Suomessa todella hieno himmeli ja sen nimi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä tai oikeastaan sosiaali- ja terveysalalla on kaksi palvelujärjestelmää. Molemmilla aloilla tavallaan omansa. Yhteneväisyyksiä järjestelmissä on, että kumpikin järjestelmä on portainen, mutta jo lakien mukaan ne erotetaan erillisiksi osikseen. Me sosionomi opiskelijat käytämme todella paljon aikaa palvelujärjestelmän ymmärtämiseen, jotta osaamme tehdä palveluohjaamista oikealla tavalla ja asiakas löytää oikean sosiaalipalvelun. Mutta osaammeko ohjata asiakasta terveydenhuollon palveluihin? Tai osaako terveydenhoidon ammattilainen ohjata sosiaalipalveluiden pariin?

Etenkin perheissä, jossa on erityistarpeita vaativa lapsi, on yleensä myös suuri tarve sekä terveydenhuollon- että sosiaalipuolen palveluille. Asiakas ei usein tiedä – eikä tarvitsekaan, mitä palveluita hänelle olisi saatavilla. Tämä kun ei ole mitenkään itsestään selvää edes meille (tuleville) ammattilaisille. Hoidon saaminen ei saisi myöskään riippua siitä kummalta puolelta hakee palvelua ensin. Surullisin esimerkki tästä on neuropsykologisen erityislapsen perhe, jolta kysyttiin vasta 8 vuoden hoidon jälkeen terveydenhoidon puolella ensimmäisen kerran ”kuinka teidän koko perhe voi?”.” Jaksatteko tai tarvitsetteko sosiaalipalveluita?” Tämäkin vain sen takia, että lapsi pääsi kokonaisvaltaiseen hoitoon neuropsykologiselle klinikalle. Perhe sai myös sosiaalihuollon palveluita sen jälkeen. He olisivat ehkä jaksaneet ilmankin, mutta näin ei ole kaikkien kanssa. Montako perhettä on, ketkä ovat uupuneet erityislapsen hoidon kanssa, mutta keitä olisi voinut auttaa vaikka ennaltaehkäisevällä perhetyöllä tai kotipalvelulla?

Neuvola on varmasti lähinnä sellaista kokonaisuutta, jossa sosiaali- ja terveyspalvelut yhdistyvät. Painotus on vahvasti terveydenhuollon puolella, mutta sitä kautta pääsee myös sosiaalipalveluiden piiriin. Itse lisäisin ainakin yhden käynnin sosiaaliohjaajan luona neuvolaohjelmaan ennaltaehkäisevänä toimena. Tulevat sote-uudistuksen jälkeiset isommat hyvinvointikeskukset toivottavasti tuovat muutoksen tähän. Tosin pelkästään se, että mennään saman katon alle ei poista ongelmia, vaan tarvitaan myös selkeitä prosesseja, joilla sosiaalialan palvelut ”aktivoituvat” tietyin kriteerein terveydenhuollossa ja sama myös toisin päin. Toimenpiteen ei tarvitse olla palvelutarpeen arviointia kummempi, mutta jo pelkästään siitä voi olla apua, kun asiakas huomaa, että hänestä pidetään kokonaisvaltaisesti huolta eikä vain hoideta yhtä vaivaa.

Ilman kunnon ohjausta ja järjestelmän tuntemista palvelujärjestelmästä jää liian usein sana ´palvelu´pois.

-Temppu

Lähteet

Hedman, A. 2018. Asiakas sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Pro-gradu tutkielma. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104100/gradu07454.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2021. Sosiaali- ja terveyspalvelut. https://stm.fi/sotepalvelut

Soste ry. 2021. Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa. https://www.soste.fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/sosiaali-ja-terveyspalvelut-suomessa/

Soteuudistus. 2021. Tulevaisuuden sosiaali- ja teveyskeskus-ohjelma. https://soteuudistus.fi/tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelma

Kommentoi