Resurssien vaikutukset työntekoon

kuva: Pixabay

Varhaiskasvatuslain (540/2018) luku 6 koskee henkilöstöä ja sen kelpoisuusvaatimuksia, määritellen myös henkilöstön riittävyyden. Saman lain luku 7 koskee henkilöstön mitoitusta, rakennetta ja täydennyskoulutusta. Laki siis määrittää, että henkilöstön tulisi olla koulutettua ja heitä pitäisi olla riittävästi takaamassa kaikille lapsille edellytykset hyvään kasvuun ja kehitykseen heidän omien tarpeidensa mukaisesti. Mutta onko todellisuudessa näin, mahdollistavatko nykyiset resurssit erityistä tukea tarvitsevan lapsen tukemisen ja ohjaamisen parhaalla mahdollisella tavalla? Onko henkilökunta ammattitaitoista ja onko heitä riittävästä? Seuraavassa asiasta kertoo oman näkemyksensä eräs varhaiskasvatuksen ammattilainen. 

”Työntekijänä olen kokenut suurimmat haasteet varhaiskasvatuksen vähäisten resurssien vuoksi. Päiväkodin henkilökunnan resurssit ovat säästötoimista johtuen tiukassa ja siksi tuen/avun saaminen on hankalaa. Tästä johtuen lasten yksilöllinen kohtaaminen on päivittäin huolestuttavalla tasolla. Mielestäni aikaa ja henkilökuntaa on liian vähän lapsiryhmien kokoon nähden mahdollistamaan jokaiselle lapselle yksilöllisen ohjaamisen ja jotta päiväkodin henkilökunta voisi tehdä laadukasta varhaiskasvatustyötä kaikkine kriteereineen. Nämä puutteet aiheuttavatkin henkilökunnassa väsymystä sekä turhautumista ja lisäävät sairaslomia. Tämä puolestaan näkyy lapsille vaihtuvina aikuisina, mikäli sijaisia edes saadaan. 

Yhtenä resurssipulan aiheuttajana/lisääjänä on lakimuutos, jonka mukaan ryhmissä tulisi olla 2 varhaiskasvatuksenopettajaa ja 1 varhaiskasvatuksenlastenhoitaja. Samaan aikaan opettajien suunnitteluaikaa nostettiin 3 tunnista 5 viikossa ja tämän ajan he ovat poissa lapsiryhmästä. Opettajien määrän lisääminen on myös kasvattanut epäpätevien opettajien osuutta ja tämä puolestaan vaikuttaa annettavan varhaiskasvatuksen laatuun. Lasten kanssa läsnä on siis päivittäin liian vähän ammattitaitoista henkilökuntaa.  

Mielestäni varhaiskasvatuksessa ei ole tänä päivänä tarpeeksi tukiresursseja erityistä tukea tarvitsevia lapsia varten. Haastavat lapsiryhmät ja henkilökunnan vähyys suhteessa lapsimäärään ei anna hyviä mahdollisuuksia lasten auttamiseen henkilökunnan halusta huolimatta, etenkin kun ryhmässä voi olla monta erityislasta samaan aikaan. Ryhmäkokoja voidaan pienentää tarvittaessa erityislapsen takia, mutta erilaisten hoitoaikojen vuoksi tästä ei välttämättä ole paljoa hyötyä.  Ryhmiin palkatut avustajat eivät välttämättä ole koulutettuja tai he voivat olla määräaikaisia, eikä avustajia välttämättä ole ollenkaan saatavilla erityislapselle tai edes koko ryhmälle.  

Erityislastentarhanopettajien vähäinen määrä ja vaihteleva ammattiosaaminen vaikeuttaa moniammatillista työskentelyä, jolloin tiedon kulku ja tuen saaminen hankaloituvat. Tukiverkostoa nähdään vain kerran tai kaksi kertaa vuodessa ja näiden käyntien perusteella erityislapselle tehdään päätöksiä, jotka eivät välttämättä toimi, koska päätöksentekijät eivät ole ollenkaan seuranneet erityislasta arjen askareissa. Kuitenkin arjen toimien seuraaminen olisi oleellista oikeiden tukitoimien pohtimisessa. Pitkän uran varhaiskasvatuksen ammattilaisena tehneenä mielipiteeni onkin että, erityislapsia ei ehditä varhaiskasvatuksessa tukemaan ja auttamaan niin paljon kuin pitäisi.” 

Näin asiaa siis pohtii eräs pitkän uran varhaiskasvatuksessa tehnyt ammattilainen. Tähän aiheeseen on varmasti näkemyksiä, ajatuksia, mielipiteitä ja tuntemuksia yhtä paljon kuin on erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisiakin. Mediassa olleet kirjoitukset puhuvat karua kieltä varhaiskasvatuksen nykytilasta, henkilökunnan epäammatillisesta toiminnasta sekä ammattitaitoisten työntekijöiden löytämisen vaikeudesta. Palkatun henkilökunnan jaksamisen huomioiminen tai heidän tukemisensa työssä ei kuitenkaan tunnu olevan missään esillä. Päivittäin varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät kuitenkin parhaansa tarjolla olevilla resursseilla tavoitteena tarjota lapsille parasta mahdollista tukea ja ohjausta. Jäinkin pohtimaan henkilökunnan hyvinvoinnin huomioimisen tilannetta varhaiskasvatuksen haastavalla työkentällä. 

Mielestäni varhaiskasvatuksen laadun ja samalla lasten yksilöllisemmän huomioimisen takaamiseksi tarvittaisiin lisää resursseja, pienempiä lapsiryhmiä sekä ammattitaitoista henkilökuntaa, joiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta työnantaja huolehtisi. 

Tiikeri 

Lähteet: 

Varhaiskasvatuslaki. Viitattu 21.11.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540 

Varhaiskasvatuksen ammattilaisen haastattelu marraskuussa 2021. 

Kommentoi