Kehitysvammaisen seksuaalisuus

Seksuaalisuus on mukana ihmisen jokaisessa elämänvaiheessa. Se koskettaa meitä kaikkia, niin terveitä, sairaita kuin vammaisiakin. Seksuaalisuus on osa ihmisen kehitystä, olennainen osa persoonallisuuttamme ja koko ihmisyyttämme. Seksuaalisuus voi muuttua ja muokkaantua elämän muutoksiemme mukana. Vamma tai sairaus ei poista henkilöstä seksuaalisuutta, mutta voi vaikuttaa sen toteuttamiseen käytännössä.  

Seksuaalioikeudet kuuluvat aivan jokaiselle. Seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus päättää omasta kehosta, omaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista sekä oikeus tietoon seksuaalisuudesta, itsensä suojelemisesta ja seksuaaliterveydestä. Seksuaalisuuteen liittyy myös vastuuta ja velvollisuuksia. Suomen valtion vastuulla on turvata jokaiselle suomalaiselle nämä oikeudet. Jokaisella yksilöllä on myös velvollisuus kunnioittaa toisten henkilöiden seksuaalioikeuksia.

Kehitysvammaisten seksuaalisuus on jo pitkään ollut tabu. Vanhanaikaisten asenteiden ja tietämättömyyden takia seksuaalisuuteen suhtaudutaan edelleen ristiriitaisesti. Kehitysvammaisen henkilön seksuaalisuuteen liittyviä tabuja onkin jonkin verran. Tällaisia tabuja ovat esimerkiksi: vammainen ihminen ei ole kiinnostunut seksistä, vammaisesta ihmisestä ei ole isäksi tai äidiksi, vammainen lapsi ei tarvitse seksuaalikasvatusta ja mikäli vammainen ihminen haluaa seurustella, tulisi hänen seurustella toisen vammaisen ihmisen kanssa. Seksuaalisuudesta puhuminen on voitu nähdä yllyttämisenä seksuaalisiin kokeiluihin tai liian varhaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Virheellisten uskomusten takia kehitysvammaisten hoitajat ja vanhemmat ovat saattaneet olla epäluuloisia kehitysvammaisen henkilön seksuaalikasvatuksesta.

Seksuaalikasvatus auttaa lasta kasvamaan ehjäksi, onnelliseksi ja pärjääväksi aikuiseksi. Seksuaalikasvatus auttaa asettamaan omat rajat, arvostamaan itseään ja toisia sellaisina kuin ovat, mahdollistaa omaan seksuaalisuuteen tutustumisen, muita loukkaamatta sekä opettaa turvataitoja. Puutteellinen tai täysin pois jätetty seksuaalikasvatus voi johtaa häiriökäytökseen tai jopa pahimmassa tapauksessa hyväksikäyttöön. Kehitysvammaisella ihmisellä on aivan yhtäläinen oikeus saada tietää, minkälaiset yhteiskunnalliset normit vaikuttavat ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen, mitkä asiat ovat yksityisiä, intiimejä asioita ja mitä asioita voi tehdä julkisesti. Kehitysvammaisen ihmisen kanssa työskentelevän ja lähipiirissä olevien ihmisten olisi myös hyvä saada seksuaalineuvontaa.

Kehitysvammaisen ihmisen ympäristön asenteet määrittävät myös paljon sitä, kokeeko hän seksuaalisuuden, seksin ja siitä puhumisen hyväksyttävänä vai kiellettynä asiana. Kehitysvammaiset ihmiset kohtaavatkin elämänsä aikana usein paljon esteitä, rajoitteita ja kieltoja heidän seksuaalisuuteensa ja seksuaalielämäänsä liittyen. Erityisen hankalaa tai jopa mahdotonta voi olla oman seksuaalisuutensa ja seksuaalielämänsä toteuttaminen hoitolaitoksessa tai valvotussa asutuksessa. Tällöin yksityisyyttä voidaan rikkoa esimerkiksi sillä, että kielletään omien ovien lukitseminen. Kehitysvammaisen parissa työskennellessä hoitosuunnitelmassa tulisi ottaa huomioon henkilön seksuaaliset tarpeet. Teemoiksi työssä nousee usein kehitysvammaisen parisuhde, sukupuoli ja itsetyydytys. Hoitohenkilökunnan on tärkeää luoda luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, jotta erilaisista henkilökohtaisemmistakin teemoista voidaan keskustella.

Avustajan apu seksuaalisissa tilanteissa voi olla joko passiivista tai aktiivista. Passiivista avustamista voi olla esimerkiksi tiedon haku netistä tai ohjeistaminen. Aktiivinen apu voi olla esimerkiksi kondomin asettaminen paikoilleen. Hoitajalla on aina oikeus kieltäytyä, jos tilanne tuntuu hänestä epämukavalta. Tilanteesta kieltäytyminen tulisi kuitenkin tehdä hienovaraisesti jättämättä esimerkiksi häpeän tunnetta. Jos tilanteeseen lähtee vastenmielisesti voi kokemus satuttaa kumpaakin osapuolta. Seksuaalisuuden kohtaaminen ja käsitteleminen töissä vaatiikin usein myös työntekijän kohtaamista omaan seksuaalisuuteensa ja asenteidensa kanssa.

Lähteet:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/178813/kehitysvammaisten%20seksuaalisuus.pdf?sequence=2&isAllowed=y

https://www.aspa.fi/tietoa-aspasta/ajankohtaista/seksuaalisuuden-kohtaaminen-avustamisen-tilanteissa/#c8909171

https://www.savas.fi/userfiles/file/tepa/Kehitysvammaisuus_ja_seksuaalisuus.pdf

2 kommenttia artikkeliin ”Kehitysvammaisen seksuaalisuus

  1. Plutonnahkapolkupyora

    Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta! Kehitysvammaisten seksuaalisuus on tabu, joka pitäisi ehdottomasti rikkoa. Tuntuu, ettei peruskoulussa ja toiseen asteen koulutuksessa annettu seksuaalikasvatus ollut riittävän hyvää, mikä saa miettimään, kuinka vaikeaa olisi, jos ei saisi seksuaalikasvatusta ollenkaan. Niin kuin totesit, puutteellisesta seksuaalikasvatuksesta voi koitua paljon haittaa, minkä lisäksi vammaiset ihmiset ovat muita alttiimpia joutumaan seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi. Jos kehitysvammaiselle on pienestä pitäen maalattu seksuaalisuudesta vääränlainen kuva, on varmasti entistä vaikeampi kertoa kaltoinkohtelusta kenellekään.

  2. Tiia Riikonen

    Hieno kirjoitus ja tärkeä aihe! Olisi mielestäni erittäin tärkeä puhua kehitysvammaisten lasten vanhemmille seksuaalikasvatuksen oleellisuudesta ja turvakasvatuksesta mahdollisimman aikaisin ja paljon. kehitysvammaiset henkilöt ovat erityisen suuressa riskissä seksuaalisen hyväksikäytön kannalta, joten jo siksi kosketuksesta ja rajoista on tärkeä puhua ja oppia. Seksuaalisuus ja sen toteuttaminen ovat myös monille iso osa itsensä toteuttamisesta ja osa hyvää elämää. Itsetyydytys on oleellista omaan kehoon tutustumista ja siihen suhtaudutaan edelleen ikävän häpeillen. Lelut ja erilaiset apuvälineet voivat kuitenkin auttaa kehitysvammaista hyvinkin tyydyttävään seksielämään niin itsensä kuin kumppanin kanssa. Mahtavaa, että tartuitte aiheeseen!

Vastaa