Tulipa mieleeni kirjoittaa hieman otsikon aihepiirissä pohdintaa. Mediassa ja muualla korostuu paljon vanhempien rooli tapaamiskiistoissa, miten eron jälkeen vieraannutetaan toista vanhempaa tai voi olla tilanne jossa toinen vanhempi ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Myös tilanteita, joissa lapsi ei halua tavata toista vanhempaansa, löytyy myös. Kaikelle näille on myös yhteistä se, että ketään ei voi pakottaa tapaamisiin ja yhteydenpitoon. Tai siis, aikuista ei voi pakottaa?
“Ketään ei voi pakottaa tapaamisiin ja yhteydenpitoon. Tai siis, aikuista ei voi pakottaa?”
Sijaishuollossa on myös tilanteita, joissa lapsi ei haluaisi tavata vanhempiaan. Yksi silmiini osunut uutisointi on esimerkiksi Iltalehden uutisesta 3.10.2021: ”Lainvalvoja ärähti pakkotapaamisista: lapsi kammosi omia vanhempiaan niin että joutui ensiapuun”. Jutun lapsi oli huostaanotettu jo vuoden ikäisenä ja sijoitettu sijaisperheeseen, johon hän kiintyi kovasti. Tapaamisia biologisiin vanhempiin lisättiin lapsen kasvaessa. Lapsen oppiessa ilmaisemaan itseään ja mielipidettään, hän kertoi toistuvasti päiväkodissa, koulussa, sijaisperheessä ja sosiaalityöntekijälleen ettei haluaisi viettää biologisten vanhempiensa kanssa aikaa tai olla pitkään yökylässä. Lopulta alkoi tulla tilanteita, jossa lapsi vastusti biologisten vanhempien luo lähtöä niin voimakkaasti että hänet jouduttiin viemään päivystykseen rajujen fyysisten oireiden takia. Sijaisperhe teki kantelun sosiaaliviranomaisen toiminnasta ja saamastaan tuen vähyydestä. Selvityksistä kävi muun muassa ilmi, että lapsen noin 7 vuoden sijoituksen ajan oli asiaa hoitanut 10–15 eri sosiaaliviranomaista. Eli vaihtuvuus ollut huomattavan suuri.
Kyllähän tämä herättää miettimään sosiaaliviranomaisen johtopäätöksiä tapaamisiin pakottamisesta. Onko kyseessä ajatus esimerkiksi siitä, että lapsen ollessa vaikkapa 5-vuotias, ajatellaan lapsen kehityksen olevan vielä sillä tasolla, ettei hän osaa ajatella omaa tilannettaan tai ihmissuhteita pitkällä tähtäimellä. Onko aina uuden sosiaalityöntekijän myötä nojattu tulkitsemaan tilannetta vain lakipykälien kautta: ”Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille.” (Lastensuojelulaki 2007/417. §20). Eettinen pohdinta voi myös monimutkaistua tai jäädä vähemmälle varsinkin, jos lapsen biologiset vanhemmat pommittavat yhteydenotoilla ja puolen vuoden välein vaihtuva sosiaalityöntekijä joutuu tekemään päätöksiä pikaisella aikataululla pystymättä perehtymään tai tutustumaan asiakkaaseen kunnolla.
Myös laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000/812. Luku 2 §10.) löytyy kohta alaikäisen asiakkaan asemasta, jossa mainitaan muun muassa: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat alaikäistä, on ensisijaisesti otettava huomioon alaikäisen etu”. Tämäkin pykälä jättää mielestäni tulkinnan varaa sille, että alaikäisen sosiaalihuollon asiakkaan etu voisi kuitenkin olla biologisiin vanhempiin yhteydenpito ja heidän kanssaan ajan viettäminen. Emme kuitenkaan voi tietää syitä ja ajatusprosesseja jutun tilanteen päätöksien takana. Joka tapauksessa, vihkoon meni.
Sijaishuollossa pyritään tilanteeseen, jossa lapsi palaa kotiin, mutta nämä tilanteet koskevat yleensä avohuollon tukitoimena tai kiireellisesti sijoitettua lasta. Toki huostaanotettu lapsikin voi palata kotiin ja huostaanotto puretaan, mutta uutisen tilanteessa tämä ei ollut edes vaihtoehto. Sijaishuollossa, tarkemmin laitosmuotoisessa huollossa on vähemmän näitä tilanteita, joissa lapsi ei haluaisi kotiin mennä. Olettaen siis, että kotona on kaikki kunnossa ja sinne on turvallista mennä. Tilanteita on toki, jossa sijoitukseen juuri muuttanut lapsi on lähdössä ensimmäiselle ”kotilomalleen” ja ilmoittaakin yhtäkkiä, ettei haluaisi mennä. Näissä tapauksissa voi olla esimerkiksi kyse lapsen ikävästä vanhempia kohtaan ja tunne on jo niin vaikea sietää, ettei tiedetä miten sietää tätä oloa -eli siinä hetkessä tuntuu turvallisemmalta olla näkemättä vanhempia, mutta tunnin päästä jännitys on jo purkautunut ja kotiin onkin kiva mennä.
Mikä sitten on biologisen vanhemman/vanhempien oikeus huostaanotettuun lapseen? Huostaanotetun lapsen hoito, huolenpito ja kasvatus tapahtuu sijaishuollossa/perheessä mutta vanhemmalla säilyy kuitenkin lapsen huoltajuus sekä tiedonsaanti oikeus lapsen asioissa (Suomen Kasper Ry. 2023.) Olisikin toivottavaa, että vanhemmille järjestyisi enemmän tukea lapsen huostaanoton jälkeen. Myös tilanteet, joissa lapsi kieltäytyy yhteydenpidosta vanhempien kanssa, voivat olla hyvin raskaita vanhemmille. Näissä tilanteissa korostuu yhteistyö sosiaalitoimen ja sijaishuollon aikuisten kanssa. Olisi toivottavaa, että biologisten vanhempien kanssa käytäisiin läpi lapsen oikeuksia ja varsinkin lapsen kanssa tekemisissä olevat sijaishuollon aikuiset jakaisivat huomioitaan mahdollisista kieltäytymisen syistä vanhemmille.
Joka tapauksessa, kuvatut tilanteet ovat hyvin monitulkintaisia. Silti mieleeni herää ajatus: miksi lapsen kieltäytymiseen, varsinkin toistuvaan kieltäytymiseen iltalehden uutisen tilanteessa ei suhtauduttu vakavammin? Sosiaalihuoltolaissa (2014/1301) on myös kohta: 1 luku §5 Kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Kenen etu on ollut ensisijainen?
Lähteet:
Iltalehti 3.10.2021. Lapsi kammosi omia vanhempiaan niin että joutui ensiapuun. Viitattu 2.1.2023. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/fb0c1cfd-19bd-4c0e-b0bb-d636f2846fe0
Lastensuojelulaki 2007/417. Viitattu 3.1.2023. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#L4P20
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812. Viitattu 3.1.2023. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812#L2P10
Suomen kasper Ry. Oikeudet ja velvollisuudet sijaishuollossa. Viitattu 3.1.2023. https://suomenkasper.fi/lastensuojelu/tietoa-lastensuojelusta/oikeudet-ja-velvollisuudet-sijaishuollossa/
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!