Paska mutsi – äitiys ja lähisuhdeväkivalta lapsen näkökulmasta

En itse ole äiti, enkä edes asiantuntija aiheesta. Olen lapsi, joka on ollut äitinsä tukena, kun hän on kokenut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämä blogiteksi tulee käsittelemään väkivallan eri muotoja ja tulen pohtimaan äitiyttä väkivaltaisessa parisuhteessa. Perhesuhdeväkivalta on helvettiä sekä uhrille että lapsille. Kotona tapahtuva väkivalta jättää pitkäkestoiset arvet ihmisen luottamukseen. Lähisuhdeväkivaltaa kokeva lapsi ei osaa tunnistaa luottamusongelmia, mutta tulee aikuisena kompastumaan niihin varmasti ilman terapiaa. Itseeni ei ole kohdistettu väkivaltaa lapsuudessani, mutta olen ollut todistamassa vastaavaa. Olen kasvattanut lapsuudestani asti niin sanotusti emotionaalisia tuntosarvia, jotka ovat auttaneet minua pärjäämään, mutta samalla ne ovat aiheuttaneet myös paljon vaivaa. Aistin ihmisten tunteita herkästi ja liian usein pelkään tilanteiden eskaloituvan pahaksi. Näin ei kuitenkaan onneksi ole tapahtunut myöhemmällä iällä. Aikuisena olen joutunut opettelemaan luottamaan ihmisiin ja ajattelemaan, etteivät kaikki ihmiset ole pahoja. Prosessi on kuitenkin pitkä ja joudun kamppailemaan haasteideni kanssa varmasti vielä pitkään.

Parisuhdeväkivallalla tarkoitetaan sitä, kun toinen puolisoista kohdistaa joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa kumppaniinsa. Usein uhri ja tekijä ovat yhä suhteessa tai ovat olleet läheisessä suhteessa. Parisuhdeväkivalta muuttuu usein rajummaksi, jonka myötä myös uhrin on vaikeampaa lähteä suhteesta. Parisuhdeväkivalta on erityisen haavoittavaa, koska tekijä ja uhri ovat intiimissä ja luottamuksellisessa suhteessa. Häpeä ja syyllisyys ovat usein esteenä avun hakemiselle tai parisuhteesta lähtemiselle. (Lähisuhdeväkivalta 2022.)

Väkivalta sanana herättää usein ajatuksen fyysisestä pahoinpitelystä. Väkivalta voi näyttäytyä monenlaisessa muodossa, eikä sitä ole aina helppoa tunnistaa suoranaiseksi väkivallaksi. Näitä eri muotoja ovat fyysinen väkivalta, henkinen väkivalta, seksuaaliväkivalta, taloudellinen väkivalta, sosiaalinen väkivalta, uskonnollinen väkivalta sekä vainoaminen. (Väkivallan monet kasvot 2022.) Avaan seuraavissa kappaleissa hieman käsitteitä, jotta ne tulisivat tutuiksi myös lukijalle.

Fyysinen väkivalta: Kyseessä on helpoiten tunnistettavissa oleva väkivallan muoto. Fyysisestä väkivallasta jää usein fyysisiä ruhjeita. Fyysistä väkivaltaa voivat olla muun muassa töniminen, hiusten repiminen, kuristaminen, potkiminen tai hakkaaminen. Fyysinen väkivalta voi pahimmillaan johtaa kuolemaan. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Henkinen väkivalta: Henkisen väkivallan tunnistaminen voi olla haastavaa. Väkivalta tapahtuu useimmiten omassa kodissa. On tyypillistä, että väkivallan uhri turtuu tilanteeseen ja alkaa pitää tilannetta normaalina. Uhri voi pahimmillaan joutua kokemaan yhtäaikaa jopa useampia väkivallan muotoja kuten esimerkiksi henkistä että fyysistä väkivaltaa samaan aikaan. Henkistä väkivaltaa voivat olla esimerkiksi alistaminen, nimittely ja haukkuminen. Henkiselle väkivallalle tyypillistä on myös uhrin rajoittaminen ja eristäminen. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Seksuaaliväkivalta: Seksuaaliväkivalta on fyysistä sekä henkistä väkivaltaa. Seksuaaliväkivallalla tarkoitetaan tilannetta, kun toinen ihminen rikkoo toisen ihmisen itsemäärämisoikeutta. Seksuaaliväkivaltaa ovat muun muassa raiskaus, seksiin pakottaminen ja painostaminen, pakottaminen nöyryyttäviin seksuaalisiin tekoihin, seksuaalisen teon kuvaaminen ilman lupaa, nukkuvan tai sammuneen hyväksikäyttö sekä seksuaalinen ahdistelu. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Taloudellinen väkivalta: Taloudellisessa väkivallassa tekijä pyrkii kontrolloimaan ja vaikuttamaan aikuisen ihmisen rahankäyttöön tai tienaamiseen. Taloudellista väkivaltaa ovat muun muassa toisen rahankäytön estäminen, rahattomana pitäminen, taloudellisen päätäntävallan rajoittaminen, työssäkäynnin estäminen ja toisen omaisuuden tai rahan luvaton käyttö. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Sosiaalinen väkivalta: Sosiaalisessa väkivallassa on paljon samoja tunnusmerkkejä kuin henkisessä väkivallassa. Sosiaalista väkivaltaa käyttävä henkilö pyrkii kontrolloimaan tai kieltämään puolisonsa liikkumisen, yhteydenpidon ystäviin ja sukulaisiin sekä eristämään uhrinsa sosiaalisesti. Sosiaalista väkivaltaa on myös olla antamatta toiselle ihmiselle omaa tilaa. Sosiaalisessa väkivallassa tekijä pyrkii osallistumaan jopa puolison menoihin, jotka on yleisesti luokiteltu yksityisiksi. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi lääkärikäynnit. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Uskonnollinen väkivalta: Uskonnollinen väkivalta on uskontoon liittyvää fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Väkivaltaan liittyy yleensä uskonnollisten tarpeiden pilkkaamista, halveksumista tai jopa kieltämistä. Väkivalta voi näyttäytyä myös pakottamisena noudattamaan toisen uskonnon mukaisia normeja ja sääntöjä. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Vainoaminen: Väkivaltaisesta parisuhteesta erotessa jätetty osapuoli saattaa aloittaa jättäjän vainoamisen. Vainoaminen määritellään toistuvana, ei toivottuna yhteydenottona, seuraamisena, tarkkailuna ja uhkailuna, jonka tarkoituksena on aiheuttaa uhrille pelkoa ja ahdistusta. Erityisesti sosiaalinen media on yleinen alusta kyseiselle toiminnalle. Vainoaminen on kuitenkin rikos ja siitä voidaan tuomita sakkoja tai jopa vankeutta. (Väkivallan monet kasvot 2022.)

Lapsen ei tulisi kokea tai todistaa väkivaltaa.

Väkivaltaisessa parisuhteessa oleminen on henkisesti raskasta ja kuormittavaa. Lisäksi äitiyteen liittyy paljon paineita, jotka ovat usein lähtöisin henkilöstä itsestään, mutta toisinaan taustalla on myös ulkoisia tekijöitä. Mikäli äiti kokee parisuhteessaan väkivaltaa, tuo myös lapsien olemassaolo tilanteeseen lisää painetta. Äideillä on usein ymmärrys siitä, ettei lapsien tule joutua todistamaan aikuisten väkivaltaisia riitoja. Tämä tieto on kuitenkin ristiriidassa äidin tunteiden kanssa. Vaikka lapsi ei olisi paikalla, lapsi tietää ja lapsi vaistoaa perheessä vallitsevan ilmapiirin. Lapsi on vanhemmilleen lojaali ja lohduttaa omaa vanhempaansa, kun huomaa sen olevan tarpeen. Usein kuulee puhuttavan siitä, että lapsien kanssa tulisi keskustella perheen asioista, mutta usein haasteeksi nousevat keskustelun mitoittaminen lapsen kehitysvaiheelle sopivaksi. Usein edes aikuisella ei löydy tilanteeseen kuvaavia sanoja.

Väkivaltaa kokeva henkilö pysyy usein parisuhteessa, koska on henkisesti koukussa puolisoonsa ja hänen toimintamalleihinsa. Tilanne on uhrille (tässä tapauksessa äidille) ristiriitainen, sillä luonnollisesti lapset ansaitsevat parasta. Sen sijaan heille saattaa kehittyä traumoja, jotka voivat aiheuttaa runsaasti haasteita ja vaikeuksia jo nuoresta iästä lähtien. Parisuhde on ihmissuhteena kuitenkin niin koukuttava ja rakkauden määrä kumppania kohtaan tuntuu loputtomalta, vaikka todellisuudessa taustalla vallitsevat pelko ja riippuvuus toisesta ihmisestä.

Olen huomannut joutuvani usein tilanteeseen, jossa keskustelukumppanini pitää väkivaltaisuutta täysin normaalina. Kyseessä voi olla vaikka ystäväni tai sukulaiseni. Olen huomannut myös sen, että läheiseni eivät tunnista väkivallan eri muotoja. Niimpä heidän on vaikea toimia itselleen edullisella tavalla, koska esimerkiksi sosiaalisen väkivallan tekoja voi olla vaikea mieltää väkivallaksi. Tilastojen mukaan vuonna 2020 noin 15 prosenttia suomalaista joutuu väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi vuosittain. (Sukupuolistuneen väkivallan yleisyys 2022.) 15 prosenttia on todella suuri määrä, mutta itseäni kauhistuttaa pelkkä ajatus siitä kuinka suuri prosentuaalinen osuus todellisuudessa on. Lähisuhdeväkivallan tapauksista valtaosa jää pimentoon, koska uhrit haluavat suojella tekijää, koska tämä on heidän läheisensä. Vastaavat tapaukset eivät juurikaan päädy tilastoihin, mutta ovat lukuisien perheiden karua arkea.

Lähteet:

Lähisuhdeväkivalta 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 21.12.2022. https://thl.fi/fi/web/vakivalta/vakivallan-muodot/lahisuhdevakivalta

Sukupuolistuneen väkivallan yleisyys 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 21.12.2022 https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/vakivalta-ja-hairinta/sukupuolistuneen-vakivallan-yleisyys#tietolahteet

Väkivallan monet muodot 2022. Nettiturvakoti. Viitattu 19.12.2022. https://nettiturvakoti.fi/tunnista-vakivalta/vakivallan-monet-kasvot/#fyysinen-vakivalta

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

2 ajatusta aiheesta “Paska mutsi – äitiys ja lähisuhdeväkivalta lapsen näkökulmasta”

  1. Moi Sofia,

    Kiitos mielenkiintoisesta ja erittäin tärkeästä tekstistä! Olen kanssasi samaa mieltä, että ihmiset eivät aina tunnista kaikkia väkivallan muotoja ja pitävät tietämättömyytensä takia väkivaltaa usein jopa normaalina. Tämä on erittäin surullista! Siksi aiheesta pitäisi keskustella enemmän ja nimenomaan nostaa eri väkivallan muotoja esille yhteiskunnassamme ja oman mielipiteeni mukaan nuorten tietoisuutta seurustelu/parisuhdeväkivallasta tulisi lisätä merkittävästi!

    Asia on juuri niin kuin kirjoitit, parisuhde on koukuttava ja tästä syystä uhri usein kärsii väkivallasta vuosia (oli sitten kyseessä nuori tai vanhempi ihminen). Kierre tulisi kuitenkin katkaista ajoissa, että ei mainitsemaasi riippuvuutta toisesta ihmisestä synny ja väkivalta hyväksytään tästä riippuvuuden syystä. Pelko on kuitenkin asia erikseen ja ihmisten kokemaan väkivaltaan on nykyään onneksi paljon tarjolla tukipalveluita, kunhan peloltaan uskaltaa apua hakea. Toivottavasti tietoisuus lähisuhdeväkivallan yleisyydestä ja muodoista lisääntyy tulevaisuudessa, ja näin myös ne vuosia pelänneet ihmiset uskaltautuisivat vihdoin hakeutua avun piiriin.

  2. Rankka, mutta tärkeä aihe nostaa keskusteltavaksi!
    Itse tulen perheestä, jossa väkivaltaa oli useampaa laatua meitä kaikkia perheenjäseniä kohtaan. Oma kokemukseni on, että vaikka asiasta tiedettiin perheemme ulkopuolella, sille ei kuitenkaan tehty mitään, koska aiheesta keskusteleminen on vaikeaa ja häpeällistä. Edes lastensuojelu minut huostaanottaessaan (omasta vaatimuksestani huostaanotettiin) ei puuttunut asiaan ja vanhempani toiminta sai jatkua muita sisaruksiani kohtaan. Minua ei ohjattu avun piiriin, eikä neuvottu esimerkiksi rikosilmoituksen tekoon. Myöskään läheiseni eivät ottaneet asiaa omakseen, vaikka tiesivät perheemme taustan. Selät käännettiin asialle ja minulle lapsena jäi vääristynyt, sairas käsitys, että normaaliahan se on katsoa, kun äitiä hakataan ja yritetään tappaa. Itse olen aikuisena tämän seurauksena hakeutunut suhteeseen, jossa minua kohtaan käytettiin henkistä, että fyysistä väkivaltaa. Koska sitä sen parisuhteen vaan kuuluu olla. Siitä suhteesta irtautuessani aloin opiskelemaan lähisuhdeväkivallasta ja sen seurauksista varsinkin henkiselle terveydelle. Olen yhä henkisellä matkalla toipumiseen väkivallan uhrin ja sivustaseuraajan roolista ja toivon, että yhteiskunta lopettaa lähisuhdeväkivallan hiljaisen hyväksyminen. Itse en käännä selkää, jos näen väkivaltaa missään muodossa ketään kohtaan, tuttua tai tuntematonta.

Kommentoi