Ikääntyminen häpeätahrana?

Maa, jossa vanhenemisen tavoitteena on terve pitkäikäisyys, leimaa ikääntymisen taakaksi. Mutta miksi?

Yhteiskuntamme on tilanteessa, jossa ihmisten elinikä nousee ja vanhuus siirtyy yhä myöhemmäksi. Suomen kansan ikääntyminen on valtiollinen menestystarina, mutta samalla kasvava megatrendi yhteiskunnassamme, jota ei voi olla huomioimatta. Vaikka Suomessa pyritään väestölliseen pitkäikäisyyteen, ikääntymiseen negatiiviset piirteet nousevat edelleenkin ensimmäisenä pinnalle niin valtion, kansalaisten ja itse ikääntyvien silmissä.

(Laakso & Kononen 2022)

-“Osa iäkkäistä kokee vahvasti, että me vanhat olemme syrjään heitettyjä.”

Jari Pirhosen artikkelissa Old but not that old (Ageing & Society, 2016) välittyy huomio, kuinka yli 70-vuotiaat eivät halua identifioitua vanhaksi tai iäkkääksi. Vanhuus ja vanheneminen on saanut yhteisössämme ympärilleen osittain negatiivisen kuvan, jota halutaan kaartaa kaukaa. Suomen lainsäädännössä määritellään iäkäs henkilöksi jonka, fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt korkean iän myötä (2012/980 3§). Pelkästään jo lainsäädännön määritelmä asettaa iäkkäät mielikuvaan, jossa ikääntymisen rinnalle asetetaan kielteinen kuva. 

Kielteisen kuvan ja keskustelun rakentuminen ikääntyvien ympärille johtuu monista tekijöistä. Media on yksi suurimmista toimijoista, jolla on vaikutusta mielikuvien rakentamiseen. Tiedotusvälineillä on tapana nostaa huomioon ensimmäisenä kielteiset sisällöt. Mediassa usein puhutaan ikääntymisestä johtuvista rasitteista yhteiskunnan kestävyydelle ja rakenteille, kuten terveydenhuoltomenojen lisääntymisestä, eläkejärjestelmän organisoimisesta sekä työvoiman vähentämisestä.

(Ojala & Pietilä 2018)

-“Kyllä mää vanhenemista sillai suren et tavallaan tää on niin kun… loppua.”

Väestön keskuudessa ikääntymisen vaikutus yksilön autonomiaan ja itsenäisyyden menettäminen nähdään ensimmäisenä ja näkyvimpänä kielteisenä seikkana ikääntymisessä. Vanhuus ja vanheneminen määriellään usein sen mukaan, kuinka toimintakykyinen on. Ihmiselle itsenäisyyden menettäminen tarkoittaa oman elämänhallinnan katoamista, kun yhteiskunnalle tarkoittaa se kasvavia kuluja. Pirhonen korostaa asiaa mainitsemalla, kuinka ikääntyvät pelkäävät itsenäisyyden ja kehon itsehallinnan menettämistä (Ageing & Society, 2016). Ojalan ja Pietilän artikkelissa todetaan, kuinka ruumiillista vanhenemista pidetään yhtenä elämän kriisivaiheena. Fyysisen voiman väheneminen ja toimintakyvyn heikkeneminen lisäävät avun tarvetta arjessa. Itsenäisyyden menettäminen kuvataan riippuvaisuutena toisen apuun. Ei siis pärjätä enää yksin. Erilaiset sairaudet, liikkumisongelmat ja muistin heikkeneminen merkitsevät avun tarvetta ja siten vahvistavat ikääntymisen negatiivista kuvaa. Jari Pirhonen toteaa artikkelissaan, kuinka iäkkäät kokevat joutumisen hoivakotiin negatiivisena, sillä se merkitsee itsenäisyyden menettämistä. Pirhonen korostaa asiaa mainitsemalla, kuinka ikääntyvät eivät pelkää kuolemaa vaan itsenäisyyden ja kehon itsehallinnan menettämistä. 

(Laakso & Kononen 2022)

-“Pahimmillaan yksinäisyys on ikäihmisen sosiaalinen kuolema.”

Ikääntymiseen liitetään usein myös yksinäisyys. Joka kolmas iäkäs on yksinäinen ja ulkopuolisuuden ja yksin jäämisen tunteet piinaavat tuhansia ikäihmisiä (Laakso & Kononen 2022). Vanhuuden myötä sosiaaliset suhteet voivat muuttua lähipiirissä tai eläkkeelle jäämisen seurauksena, kun työhön liittyneet suhteet jäävät pois. Tällöin merkityksellisten ihmissuhteiden tärkeys lisääntyy.  Kaiken kielteisten ja negatiivisten puolien vastakohtana ovat positiiviset ja myönteiset puolet. Vanheneminen ja ikääntyminen on paljon muuta ja todellinen voimavara yhteiskunnalle. Esimerkiksi ikäihmisten yksinäisyys on aina subjektiivista, kaikki yksin elävä eivät ole yksinäisiä. Myös jokainen hoivaa tarvitseva iäkäs ei tarvitse institutionaalista hoivaa, kun oma puoliso toimii omaishoitajana.

On tosiasia, että ikääntyvä väestö näyttäytyy tietyissä yhteiskunnan rakenteissa huolenaiheena sen kestävyyden kannalta. Sen sijaan, että näkisimme ikääntyneet vain taakkana tulee meidän huomioida heidän panoksensa yhteiskunna pyörittämisessä. Ikääntyneet seikkailijamme ovat aktiivisia kansalaisia ja toimijoita, jotka osallisuudellaan ovat tärkeä voimavara yhteiskunnalle.

Lähteet:

H, Ojala & I, Pietilä. Vanhenevan isän ja aikuisen pojan suhde. 2018. Viitattu 3.11.2022. https://researchportal.tuni.fi/en/publications/vanhenevan-is%C3%A4n-ja-aikuisen-pojan-suhde

J, Pirhonen. Old but not that old. Finnish community-dwelling people are negotiating their autonomy. 2015. Cambridge University. Viitattu 3.11.2022. https://www.cambridge.org/core/journals/ageing-and-society/article/abs/old-but-not-that-old-finnish-communitydwelling-people-aged-90-negotiating-their-autonomy/C5B08A7E36F7742A410AFD03874F8DEB

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. 28.12.2012/980. 2012. Finlex. Viitattu 3.11.2022. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980

L, Laakso & H, Kononen. Pahimmillaan yksinäisyys on ikäihmisten sosiaalinen kuolema. Yksinäisyys. 2022. Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2022. https://yle.fi/uutiset/74-20001850

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

1 ajatus aiheesta “Ikääntyminen häpeätahrana?”

  1. Heippa Eve! Kirjoitat tärkeästä aiheesta. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten ikäihmiset esitetään usein melko negatiivisessa valossa. Se on tavallaan ristiriitaista, koska suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on saatu elinikäodote kansainvälisesti korkealle tasolle ja väestön pitkäikäisyys on selkeä tavoite. Eli ikääntyminen nähdään tavoittelemisen arvoisena asiana, ihan valtionjohtoa myöten, mutta samalla sitä pidetään rasitteena ja esimerkiksi terveydenhuoltoa kuormittavana tekijänä. Olen kanssasi samaa mieltä, että ikääntyvät seikkailijat tulisi nähdä pelkkänä taakkana olemisen sijaan voimavarana ja arvokkaina yhteiskunnan jäseninä. Kiitos tärkeää aihetta koskevasta postauksesta. 😊

Kommentoi