Sain idean tähän postaukseen lukiessani Ylen artikkelia, jossa oli haastateltu näkövammaista henkilöä, jolla oli vaikeuksia harjoittelupaikkojen ja töiden saamisessa. Haastatellun mukaan ongelmat tulivat aina haastattelu vaiheessa, kun haastattelija ei tietänyt miten näkövammainen pitäisi kohdata. (Yle 2017.) Tämä ei toki ole ainut tapaus, jossa tällaista olisi sattunut. Muita tämänkaltaisia esimerkkejä löytyy myös yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemästä selvityksestä vammaisten kokemasta syrjinnästä arjessa, johon on myös poimittu joitain kyselyihin osallistuneiden vastauksia asiaan liittyen (Oikeusministeriö 2016).
Jotta ymmärtäisimme ongelmia vammaisten henkilöiden työllistymisessä, voimme esittää asiaa numeraalisesti. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tekemän selvityksen mukaan vammaisten osallistuminen työmarkkinoilla on huonoa, ja 45,4 % vammaisista onkin eläkkeellä. Tämä on tilanne, vaikka verrattain vammaisten koulutustaso onkin hyvä. 89,7 % selvitykseen vastanneista kokevat olevan heikommassa asemassa työnhaussa kuin samalla tasolla oleva toinen henkilö. Yli puolet vastanneista kokee myös työpaikoilla olevan huono tai erittäin huono asenneilmapiiri vammaisia kohtaan. (Oikeusministeriö 2016, 64–68.) Syrjäytyminen työmarkkinoilta tapahtuu yleensä jo työtä haettaessa (Näkövammaisten liitto 2019a).
Vaikka yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on ollut voimassa jo seitsemisen vuotta, eivät silti siinä mainitut vammaisten tasa-arvoisuus, osallisuus ja syrjinnän estäminen toimi vielä todellisuudessa. Vammaisten ihmisten syrjäytyminen työssäkäynnistä aiheuttaakin köyhyyttä. (Näkövammaisten liitto 2019a.)
Näkövammaisuus voi olla synnynnäistä, mutta se voi tulla myös tapaturman tai sairauden kautta. (Näkövammaisten liitto 2019b.) Ihminen voi menettää näköään vähitellen, mikä vaikuttaa myös hänen kykyynsä tehdä hänen työtään. Työ vie päivästä normaalisti kolmasosan, miksi se onkin yksi päivän suurimmista ajan kuluttajista. Se tuo merkitystä ja tekemistä elämään. Mutta entä jos vähitellen et enää pystykään tekemään työtäsi eikä työpaikka ole valmis tekemään muutoksia, jotta voisit tehdä työtä vielä jonkin aikaa esimerkiksi apuvälineiden käytön, muutostöiden tai työtehtävien muuttamisen avulla?
Voisin kuvitella, että monet työnantajat kuvittelevat joutuvansa maksamaan apuvälineistä ja muutoksista, joita vammainen ihminen tarvitsisi työpaikalla. Näin ei kuitenkaan ole, sillä työhön tarvittavia apuvälineitä haetaan Kelalta. Joskus maksajana voi olla myös keskussairaala, vakuutusyhtiö tai TE-toimisto. Työnantajan vaaditaan hankkivan vammaiselle henkilölle vain samat välineet kuin näkeville työntekijöille. Jos vammasta johtuen nämä välineet eivät sovi vammaiselle henkilölle, työpaikkaa ei ole velvoitettu kustantamaan erilaisia välineitä. (Näkövammaisten liitto 2020.)
Jos vammaisen henkilön taidot ja koulutus vastaavat toisen, ei vammaisen henkilön taitoja ja koulutusta, ei heidän välillään pitäisi olla eroa katsottaessa sitä, kumpi työhön soveltuisi paremmin. Vammaisuus ei saa olla syy sille, miksi häntä ei oteta työhön. Joskus vammaisuudesta voi olla myös enemmän hyötyä, sillä esimerkiksi esteettömiä sovelluksia kehittäessä näkövammainen työntekijä osaa paremmin sanoa mitä kehittämisessä tulisi ottaa huomioon. (Yle 2019.)
Rekrytoinnissa tapahtuvaan syrjintään on haastavaa puuttua, sillä moni ei jaksa lähteä tekemään kokemastaan syrjinnästä oikeusjuttua. Tämän takia oikeuteen päätyykin yleensä vain vakavimmat syrjintä tapaukset, esimerkiksi paikan päällä vammaisen työntekijän haastatteluun pääsyn epääminen tilanteessa, jossa hänet oli jo aiemmin haastatteluun kutsuttu. (Näkövammaisten liitto 2019a.)
Lähteet:
Näkövammaisten liitto 2019a. Vammaiset ihmiset syrjäytyvät työmarkkinoilta jo työnhakuvaiheessa. Viitattu 24.1.2023. https://www.nkl.fi/fi/artikkeli/vammaiset-ihmiset-syrjaytyvat-tyomarkkinoilta-jo-tyonhakuvaiheessa
Näkövammaisten liitto 2019b. Näkövammaisuus. Viitattu 25.1.2023. https://www.nkl.fi/fi/nakovammaisuus
Oikeusministeriö 2016. ”Vammaisena olen toisen luokan kansalainen” Selvitys vammaisten syrjintäkokemuksista arjessa. Viitattu 24.1.2023. https://syrjinta.fi/documents/25249352/34268331/%E2%80%9DVammaisena+olen+toisen+luokan+kansalainen%E2%80%9D+%E2%80%93+Selvitys+vammaisten+kokemasta+syrjinn%C3%A4st%C3%A4+arjessa.pdf/655200f8-6eff-42a0-9c60-766f1002244c/%E2%80%9DVammaisena+olen+toisen+luokan+kansalainen%E2%80%9D+%E2%80%93+Selvitys+vammaisten+kokemasta+syrjinn%C3%A4st%C3%A4+arjessa.pdf/%E2%80%9DVammaisena+olen+toisen+luokan+kansalainen%E2%80%9D+%E2%80%93+Selvitys+vammaisten+kokemasta+syrjinn%C3%A4st%C3%A4+arjessa.pdf?version=1.1&t=1638427568533
Yle 2017. “Näkö meni liikuntatunnilla kertaheitosta” – Sallan tarina. Viitattu 28.1.2023. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/01/25/nako-meni-liikuntatunnilla-kertaheitosta-sallan-tarina
Yle 2019. Sokea Markku Yli-Pentilä havaitsee sen, mitä näkevä ei voi – näkövammainen on digi-yrityksessä tärkeä asiantuntija. Viitattu 28.1.2023. https://yle.fi/a/3-10771678
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tärkeä aihe joka herätti ajatuksia, kiitos kirjoituksesta! Työelämä nykypäivänä on niin kilpailuhenkistä, että työnantaja voi helposti nähdä vammaisen henkilön kohdalla vain lisävaivan, mikä vammasta mahdollisesti aiheutuu (esimerkiksi niiden apuvälineiden hankkiminen), mutta olisipa mahtavaa kääntää kilpailu siihen suuntaan, kuka on työnantajana edistyksellisin, yhdenvertaisin ja inklusiivisin! Moni työnantaja ei tosiaan varmaan myöskään tiedä, että joku muu taho kustantaa apuvälineet, joten hienoa ottaa se esille, en itsekään ollut ajatellut asiaa aiemmin. Tavoittaisipa tämä postaus myös työnantajia!
Valitettavasti tuntuu, että työelämässä on edelleen jatkuvasti eriasteista syrjintää. Edelleen vammaisuuden lisäksi esimerkiksi ikä, sukupuoli, (ulkomaalaistaustainen) nimi tai vakaumus voivat olla pohjimmaisena syynä, miksi jotakuta ei palkata, mutta tällaista on niin vaikea valvoa ja todentaa, varsinkin kun niin harva jaksaa lähteä tekemään oikeusjuttua lievemmissä tapauksissa, kuten tekstissäsi mainitsitkin. Tällainen syrjintä on myös helppo vain yksinkertaisesti kiistää. Työelämään hakeutuminen voi tuntua myös todella pelottavalta tai kaukaiselta, jos on kohdannut aiemmin syrjintää tai epäreilua kohtelua. Olen ollut nuorempana pitkäaikaistyötön, ja se yksistäänkin sai työelämän tuntumaan saavuttamattomalta. Työttömyys ja toistuva torjutuksi tuleminen työnhaussa vaikuttaa myös itsetuntoon ja identiteettiin.
Aloin myös miettimään ihmisten työelämän mahdollista kehitystä. Etätyöskentely on viime aikoina lisääntynyt valtavasti, mutta seuraavaksi toivoisin että myös kevyemmästä työviikosta tulisi normi: jos jokainen täyttä viikkoa tekevä hieman vähentäisi, vapautuisi kokonaisuudessaan varmaan aika paljon lisää työpaikkoja. Siinä olisi teoriassa “helppo” ratkaisu sekä työttömyysongelmaan että työuupumukseen, mutta tällainen vaatisi tietysti tulorakenteiden ravistelua. Vähän ehkä karkasi aiheesta, mutta toivoisin koko työelämäkulttuurimme muuttuvan hyvin monella tasolla!