Kannattaako hoitajaksi kouluttautua

Hoitoalalla työskentelevistä ajatellaan usein, että sitä tehdään kutsumuksesta. Mielestäni se on työtä siinä missä moni muukin ala, monesta ei siihen ole. Tarkoittaako tämä, että jos et koe kutsumusta, et tee työtäsi parhaalla mahdollisella tavalla? Hoitoala muistuttaa muita aloja siten, että jos mokaat töissä voi tulla monoa. Poikkeuksena on se, että mokaaminen voi pahimmassa tapauksessa viedä potilaalta hengen taikka olla haitaksi terveydelle. Toki hoitoala vaatii tietyntyyppistä ihmistä sitä tehdäkseen, ihmisten kanssa täytyy viihtyä ja on hyvä omata hyvät sosiaaliset taidot sekä kiinnostusta terveydestä.

Jos haluaa tehdä sellaista työtä, jossa ei ole vastuuta taikka tiukkoja tilanteita, hoitoala ei ole silloin se, johon kannattaa hakeutua. Tätä työtä ei voi tehdä sinnepäin. Välillä potilaat ovat hankalia ja kohtelevat ikävästi, mutta sitä tapahtuu muillakin aloilla. Työkaverit, työtilanteet voivat olla haastavia eikä työolot välttämättä ole paremmat muuallakaan. 

Parhaimmillaan (ja onneksi useimmiten) hoitotyö on onnistumisia ja potilaan auttamista suurella sydämellä, välittämistä. Työkaverit ovat mukavia sekä auttavaisia. Hoitotyö on potilaan kokemukseen eläytymistä ja auttamista.

Kuva: Jerita

Työnkuvia on monenlaisia, opiskelujeni aikana olen päässyt tutustumaan moneen erilaiseen yksikköön ja koskaan en ole saanut huonoa kohtelua osakseni.

-Olen nähnyt, millaista työ on sairaalassa eri osastoilla, hoitokodeissa sekä lastenkodissa.

-Olen ollut kotisairaalassa harjoittelussa, jossa ihmisiä hoidetaan kotona.

-Olen hoitanut kuolevia potilaita, kohdannut vihaisia omaisia/potilaita osastolla, mutta myös hyvin tyytyväisiä.

-Olen saanut myös hyviä ystäviä työn sekä opiskelujen kautta.

-Olen saanut hoitaa vanhuksia ja mielenterveyspotilaita, sekä kirurgian potilaita.

Ohjaajani eri harjoitteluissa ovat kaikki olleet erilaisia, mutta asiansa osaavia. Kaikissa paikoissa, jossa olen ollut harjoittelussa/ töissä olen oppinut todella paljon.  

Tänä keväänä olen hakenut myös töitä ja saanutkin töitä. Töitä on hyvin tarjolla ja vaikken vielä en olekaan valmistunut, jouduin toden teolla miettimään mihin menen töihin. Olisin halunnut mennä kaikkiin, mutta täytyi pohtia mistä koen tällä hetkellä olevan enemmän hyötyä jatkon kannalta. 

Opinnoissani olen välillä kompastellut, mutta kompastelu on johtunut oman elämän tullessa opiskelujen tielle, silti olen selvinnyt ja saanut tukea myös koulun suunnalta sitä tarvittaessa. Ihan kaikkeen ihminen ei kykene kerralla, onkin siis hyvä tunnistaa ne omat voimavaransa, jolloin asioihin voi vielä reagoida. 

Kuva Jerita

Onko hoitoalan syöksykierre alkamassa, hoitajien karatessa vaihtamaan alaa? Tarttuuko negatiivinen asenne työpaikassa tekijästä toiseen vai onko hoitajat oikeasti loppuun ajettu, etteivät enää jaksa. Työ kuormittaa ja työhaastattelussa usein kysytäänkin paineensietokykyä. Sitä on hyvä olla, mutta raja tulee vastaan kaikilla jossain vaiheessa ja se tulee kyllä kaikissa ammateissa. Hoitajat haluavat tehdä työnsä hyvin, mutta kuormitus ja kiire usein tuo usein tunteen, ettei kaikkea ehdi tehdä niin hyvin kuin sen haluaisi tehdä.

Mutta mitä ihmettä tälle asialle voi sitten tehdä sillä tilanne tuntuu välillä aivan mahdottomalta. Onko suurempi palkka tarpeeksi, että saisimme henkilökuntaa pysymään työssä? Palkattaisiinko sillä enemmän väkeä töihin, ettei työssä olevat huku töihinsä. Tekeekö työstä uudelleen brandäys sen seksikkäämmäksi ja houkuttelevammaksi?

Kiitoksen saaminen työstä voisi myös olla paikallaan, sen sijaan, että tuijotetaan aina pelkästään epäkohtiin? Arvostuksen saaminen tuntuu aina hyvältä, vaikka ehkä pelkkä kiitos ei riitä, voi se silti motivoida tekijöitään. Muutoksien johtaminen on myös tärkeää, muutosten perustelu ja myös omien työntekijöiden kuuntelu muutosehdotuksissa tulisi ottaa huomioon.

Muhiiko hoitoyön pinnan alla pommi, joka odottaa räjähtämistään? Vaikuttaako hoitoalan ihmisten tyytyväisyys suomalaisten terveyteen? Voisiko varoja käyttää viisaamminkin, ei pelkästään palkkoihin vaan muokkaamalla terveydenhuoltoa (nopeammin), palvelujen saatavuutta, rakenteita jne. viisaammin. Joskus, halvin vaihtoehto ei ole paras. 

Kuva: Jerita

Oli miten oli, aion keskittyä työni positiivisiin puoliin enemmän, jolloin saan työstäni enemmän. Potilaat ansaitsevat parasta hoitoa, olivat he sitten missä tahansa hoidossa sekä jaksavan hoitajan. 

Kouluun hakiessani moni jo alalla oleva hoitaja totesi minulle, ettei kannattaisi, mieti nyt vielä.  Hoitoalalle kouluttautuminen kannattaa, mutta muistakaa pitää myös itsestänne huolta. Oli ala mikä tahansa, itsensä voi ajaa loppuun hyvinkin nopeasti. Jos työssä ei viihdy, kannattaa kokeilla jotain muuta paikkaa, kuin että vaihtaa alaa kokonaan. Ympäristön muutos voi tehdä ihmeitä myös työmotivaatiolle.

Jätä kommentti

Vastaa