Digiloikka tuli, etätyöstä tuli uusi normaali – miten kävi työnantajien asenteiden?

Viimeisen kuukauden ajan olen mielenkiinnolla seurannut suomalaisen työelämän digiloikkaa, sekä aiheesta kirjoitettuja artikkeleita ammatillisiin yhteisöpalveluihin ja verkkojulkaisuihin. Olen myös keskustellut verkostoni ja läheisteni kanssa paljon siitä miten etätyöt ovat heillä sujuneet, miten ne järjestyivät kriisin keskellä, sekä miten työnantaja on suhtautunut etätyön tekemiseen. Vaikuttaisi siltä että vanhassa on edelleen vara parempi, sillä monen mielestä työnantajat pitävät etätyötä edelleen uhkana mahdollisuuden sijaan.

”Eihän etätyö ole läheskään normaalin työpanoksen arvoinen, joten miksi siitä pitäisi maksaa täyttä palkkaa?”

Olen ollut työelämässä nyt 15 vuotta, joista viimeiset 10 vuotta sellaisissa työtehtävissä missä etätyön tekeminen on ollut mahdollista niin teknisesti kuin työtehtävien puitteissa. Etätyö omakohtaisesti, ja etätyön teettäminen työntekijöillä, on ollut läsnä omassa työssäni kuitenkin huomattavasti vähemmän aikaa. En ole kokemukseni kanssa yksin, sillä työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometri parin vuoden takaa osaa kertoa, että vain viidesosa palkansaajista teki etätyötä vähintään kerran kuussa. Tuntuu todella vähäiseltä siihen nähden että Suomi on yksi maailman parhaimman verkkoyhteyksien infrastruktuurin omaavista maista maailmassa.

Oma kokemukseni on, että etätyön vähyys on johtunut työnantajien vanhoillisista asenteista ja näkemyksistä etätyötä kohtaan. Räikein omakohtainen esimerkki on noin viiden vuoden takaa, jolloin silloinen työnantajani tokaisi että ”etätyötä on mahdollista tehdä, mutta siitä ei sitten makseta täyttä palkkaa.” Tiedustelin tarkempaa syytä miksi, johon sain vastaukseksi: ”Eihän etätyö ole läheskään normaalin työpanoksen arvoinen, joten miksi siitä pitäisi maksaa täyttä palkkaa?” Jokainen tämä tekstin lukija ymmärtää varmasti alleviivaamatta sen mikä kaikki edellisessä virkkeessä oli väärin…

Photo: piqsels.com

Suomalaisessa työkulttuurissa näyttää vallitsevan edelleen laajempi luottamuspula.

Myönnän, että valitsin hieman kärjistäen edellisen esimerkin, mutta tein sen syystä. Verkostoni ja käytyjen juttutuokioiden perusteella näyttäisi siltä että työnantajien osalta on huikean suuri ero siihen miten työnantajat ovat suhtautuneet etätyön tekemiseen ja miten käytännön asiat ovat järjestetty. Eihän tämä tietenkään uusi ja yllättävä tieto sinänsä ole, mutta se mikä henkilökohtaisesti yllätti oli se että suomalaisessa työkulttuurissa näyttäisi vallitsevan laajempi luottamuspula.

Keskusteluissa esille tulleet tarinat maalavat kuvan työteon seurannan digiloikasta pikemminkin kuin työntekotavan kehityksestä. Vai miltä tuntuisi jos esihenkilösi soittaisi sinulle tunnin välein tarkistaakseen miten työt sujuvat tai jos joutuisi raportoimaan päivän aikana tekemäsi työtä – joka päivä? Eihän toimistollakaan kurkita olan yli tunnin välein että ”mitäs olet saanut aikaan”. Lisäksi kokemus oli se, että etätyöhön siirtyminen tuotti isoja teknisiä ongelmia. Yksinkertaisesti valmius puuttui ja aikaa kului viikkoja ennen kuin tekninen valmius etätyöhön saavutettiin.

Ettei näkökulmani olisi yksipuoleinen, on myös hyvä todeta että eihän nämä kokemukset päde missään tapauksessa kaikkiin suomalaisiin työnantajiin. Työnantajien joukossa on myös etäyön suunnannäyttäjiä ja edelläkävijöitä. Esimerkiksi matkapuhelinoperaattori DNA:lla työtä tehdään mutkattomasti ja sitä voi suorittaa missä ja milloin vain ilman erillistä lupaa, kunhan työtehtäväsi eivät ole aikaan tai paikkaan sidottu.

Unohtakaa kiky, vapauttakaa ihmiset etätöihin!

Työterveyslaitos on listannut etätyön hyötyjä seuraavasti: etätyön hyötyjä ovat esimerkiksi työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen, työn ja perhe-elämän joustavampi yhteensovittaminen, mahdollisuus valita asuinpaikka muilla perusteilla kuin työn sijaintipaikan perusteella (HUOM! laajentaa myös työnantajanäkökulmasta rekrytoitavien markkinaa). Lisäksi se mahdollistaa työskentelyn poikkeustilanteissa. Niin…

Harvard Business Reviewn tekemä tutkimus toteaa yksikantaan, että etätyössä ihmiset tekevät enemmän töitä kuin työpaikoilla. Piste. Heidän tekemiensä laskelmiensa mukaan etätyön mahdollistamalla työtehon kasvulla voisi olla potentiaalisesti 1,3 miljardin positiivinen vaikutus USA:n talouteen. Unohtakaa kiky, vapauttakaa ihmiset etätöihin!

Itse olen ollut nyt etätöissä viidettä viikkoa putkeen. Viikossa kulutin aiemmin noin 10 tuntia työmatkoihin. Nyt olen käyttänyt ajan oman hyvinvointini edistämiseen. Olen saanut nukkua pidempään sekä aikaa on jäänyt enemmän liikuntaan. Ja arvatkaa mitä? Olen energisempi, työtehoni on kasvanut ja olen myös vaimoni mukaan ole poikkeuksellisen hyväntuulinen.

Olen huolissani siitä näkevätkö työnantajat etätyön todelliset mahdollisuudet ja osataanko niitä hyödyntää.

Olen huolissani siitä näkevätkö työnantajat etätyön todelliset mahdollisuudet ja osataanko niitä hyödyntää. Nyt työnantajilla olisi oiva mahdollisuus innovoida ja harjoitella etätyön käytäntöjä ja uusia toimintamalleja, muita vaihtoehtoja kun ei toistaiseksi ole. Vallitseva kriisi tulee vaikuttamaan työnteon tapoihin tulevaisuudessa, halusimme tai emme. Kun kriisi päättyy, ennustan että joustava työaika ja etätyön mahdollisuus tulee olemaan työmarkkinoilla entistä suurempi kilpailuetu. Ennustan myös että monet työnantajat palaavat vanhaan. Tulemme näkemään myös osittaisen digiloikan väärään suuntaan.

Vetoan siis työnantajiin, olkaa rohkeita ja luottakaa työntekijöihinne. Luottakaa myös huomisen tuomaan uuteen aikaan, sillä se tulee varmasti.

Lähteet

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyoaika/joustava-tyoaika/

https://hbr.org/2019/08/is-it-time-to-let-employees-work-from-anywhere

https://corporate.dna.fi/vastuullisuus/henkilosto

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161126/TEMrap_32_2018_Tyoolobarometri_2017.pdf

https://www.ttl.fi/tyontekija/tyoaika/joustava-tyoaika/

Kommentoi