Ekstrovertin etätyöpäiväkirja

Tuskin kukaan on välttynyt kuulemasta vuotta 2020 ravisuttaneesta viruskriisistä. Melko yllättäen leviämään lähteneen hengitystieinfektioaallon ja sen torjumiseksi kyhättyjen rajoitusten vaikutukset ovat dominoefektin lailla näkyneet monella tavalla ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Olemme taistelleet käsidesistä ja vessapaperista, pelänneet läheistemme puolesta ja kuulleet suurienkin yritysten toisensa perään pistävän oviaan kiinni tai ilmoittavan lomautuksista. Kun ihmiset jäävät työttömiksi, sairastuvat tai heille tapahtuu jotakin vielä pahempaa, tuntuu hyvin itsekkäältä valittaa omasta, suhteellisen hyvästä, tilanteestaan.

Tänään käynnistyi 45. etätyöpäiväni ja tekisi mieli huutaa ääneen. Olen aina ollut sosiaalinen, eläväinen ja liikkuvainen persoona. Kaipaan ympärilleni ihmisiä ja työltäni tietynlaista vaihtuvuutta. Vahvasti ulospäinsuuntautuneelle ihmiselle työnteon siirtäminen kotiin neljän seinän sisään on vaatinut melkoista sopeutumista. En tietenkään missään nimessä vähättele sitä joustamisen ja sopeutumisen määrää heidän kohdallaan, jotka antavat työpanoksensa jopa terveytensä uhalla koko ajan siellä niin sanotussa kenttätyössä. Hattu nousee, ehdottomasti! Itse en kuitenkaan malttaisi odottaa työarjen normalisoitumista ja takaisin kasvotusten koettavaan asiakasrajapintaan pääsemistä.

Oman haasteensa etätöihin tuo viisivuotias kotikonsultti, joka kyllä pursuaa energiaa ja ideoita, mutta jonka kiinnostus kokouspuheluita ja sähköpostikeskusteluja kohtaan on rajallinen. Konsultti on ollut pois hoidosta eli kanssani kotona etätyöjaksoni ajan. Yritäpä siinä sitten yhdellä kädellä kirjoittaa viestiä johtoryhmään, toisella voidella leipää, kolmannella auttaa haalarin vetoketjun kanssa, neljännellä selata kollegan lähettämiä liitetiedostoja työkoneella ja viidennellä siivota lattialle kaatunutta maitoa. Toisinaan olo todellakin on kuin monikätisellä hindu-jumalattarella – joskin vähän vähemmän jumalainen.

Mitä tämä ensipuraisulta negatiiviseksi tuomitsemani etätyöarki sitten minulle kuitenkin on tarjonnut? On sanomattakin selvää, että ainakin multitasking-taitojani se on kehittänyt, kun samaan arkeen ovat yhdistyneet kotiäitiys ja etätyönteko. Etäily on myös mahdollistanut entistä joustavamman työnteon. Kunhan hommat hoituvat, ei ole väliä, istunko tietokoneen kanssa työpöydän ääressä vai takapihalla auringon alla – jos siis ei jatkuvasti sataisi vettä. Kunhan kevät ja kesä pääsevät vielä vauhtiin, aion maksimoida etätyön hyödyt ja hankkia itselleni kerrankin kunnon rusketuksen!

© Pixabay

Jätä kommentti

Vastaa