Kamahouruinen unelmavävy

”Emmä koukussa ole. Kama on vaan mulle snadi ongelma.” Kaveri kertoi viimeiset kymmenen vuotta käyttäneensä huumeita. Viimeiset neljä vuotta subua, piriä ja bentsoja. Hän oli aloittanut viattomasti kannabiksella, ja porttiteoria oli hänen mukaansa täyttä humpuukia. Ajattelin mielessäni, että siinähän se edessä seisoo täydellinen esimerkki. Aloitti viattomasti, ja nyt käyttää mitä käsiinsä saa.

Kaveri vilkuili jatkuvasti olkansa yli. Kysyi minulta, olenko nähnyt hänen nurkillaan epämääräistä sakkia? Vastasin, että ainahan näillä nurkilla on epämääräistä sakkia. Satut asumaan sellaisessa paikassa. Niin niin, mutta sellaista farmarimallista autoa, jossa istuu kaksi miestä sisällä, kaveri jatkoi. Kerroin hänelle, että jos on velkoja johonkin suuntaan, niin nehän pitää maksaa. Totta kai mä hoidan, hän vastasi. Mutta kun ne käy välillä hakkaamassa mun ovea, ja sitten kun mä avaan, niin siellä ei olekaan ketään.

Keskustelu jatkui päivärutiineihin. Kaveri kertoi elämän olevan tasapainoilua. Kamaa vedetään, jotta pääsisi edes normaalifiilareihin. Rauhoittavia ja kipulääkkeitä samasta syystä. On ahdistusta, paniikkikohtauksia ja pelkotiloja. Aikamoinen oravanpyörä, ajattelin. Homma rahoitetaan kaikennäköisillä pikkurötöksillä. Myydään omaan käyttöön tarkoitettuja reseptilääkkeitä ja vähän huumeita siinä sivussa. Rahoitus hankitaan anastamalla sitä omaisuutta, jonka saa helposti ja kannattavasti kaupaksi.

Ei tämä mikään peloittelukirjoitus ole, vaan oikeasta elämästä. Ei nämä kaverit mitään unelmavävyjä ole. Eivätkä oman elämänsä herroja. Kauhean moni ei tule sanomaan; Moro, mä olen päässyt kuiville. Muutaman niistä tunnen, ja olen ylpeä heistä. Siinä on vaihtunut kaveripiiristä lähtien kaikki. Päivärutiinit ei enää pyörikään myrkkyjen ympärillä.

Erityisen huolissani olen, kun huumeita tarjotaan lapsille ja nuorille. Toivoisin, että näistä asioista keskustellaan kotona. Kyse on kuitenkin välittämisestä ja oman lapsen suojelemisesta.

Jätä kommentti

Vastaa