Koronakriisi muutti perehdyttämisenkin

Korona on muuttanut elämää melkoisesti, niin kotona, koulussa kuin töissäkin. Joillakin aloilla kriisi on ollut katastrofi, toisilla taas työt pyörivät kuten ennenkin mutta työtapoja on jouduttu miettimään uudestaan. Etätyöhön on siirrytty niillä aloilla, joilla se on mahdollista. Tämä asettaa haasteita keskinäiseen kommunikointiin ja erityisesti, kun tuttuun sakkiin tulee yksi uusi lisää.

Kuva: Pixabay

Yksikössämme aloitettiin uuden työntekijän rekrytointi maaliskuun alussa. Maailmalla pyöri jo tässä vaiheessa koronavirus, mutta ei kenenkään mieleen juolahtanut, että kuukautta myöhemmin toimistomme kumisee tyhjyyttään. Rekrytointi saatiin maaliin ja tässä tapauksessa uusi tiimiläisemme löytyi onneksi oman talon sisältä.

Viikkoa ennen uuden tiimiläisen aloitusta iski pieni pakokauhu. Tähän saakka perehdytyksen aikana on aina vältetty etätöitä, ja nyt tilanne onkin täysin päinvastainen. Esimiehen kanssa aloimme laatia suunnitelmaa, jossa ei sanallakaan sivuttu sitä, pitääkö toimistossa järjestellä uudelleen istumapaikkoja aloittavan työntekijän vuoksi.  

Yhdessä totesimme, että perehdytyssuunnitelman laatimiseen panostetaan enemmän kuin ikinä ennen. Meitä perehdytysvastuun jakajia oli kaksi, ja yhdessä kävimme ensimmäisten päivien ajalta kalenteria läpi ja yritimme vuorotellen lisätä päiviin yhteistä aikaa uuden työntekijän kanssa. Lopputulokseen olimme erittäin tyytyväisiä. Tosin onnistumisen iloa hiukan himmensi jälkikäteen se, että unohdimme nämä kalenterimerkinnät jakaa myös uudelle työkaverillemme.

Kun ensimmäisistä kahdesta päivästä oli selvitty, huokaisimme helpotuksesta. Kyllähän tämä näinkin sujuu. Teamsistä on tullut kullanarvoinen työkalu ja siellä viestittely on korvannut perinteisen hihan nykäisyn toimistossa.

Kuva: Pixabay

Suurin yllätys tässä etäperehdyttämisessä on kuitenkin ollut puhumisen määrä. Tuntuu, että puhun aivan taukoamatta koko päivän.  Puhunkohan tosiaan yhtä paljon myös ns. normaaliolosuhteissa vai onko tämä kahdeksan viikon etätyörupeama vain lisännyt tarvetta puhua muiden kanssa?