Tunneälystä ja kuuntelemisesta

Tunnevaikutustaidot alkavat kehittyä heti, kun tulemme tunteviksi olennoiksi, milloin se sitten tapahtuukin. Pieni vauva katselee itseään muiden ihmisten kautta. Samoin teemme lapsena ja aikuisena. Siksi on niin tärkeää nähdä hyväksyntää ja iloa muiden kasvoilla. Tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Universaaleina, siis kaikissa ihmiskulttuureissa tunnistettavina tunteina pidetään mielihyvää/iloa, surua, pelkoa, vihaa ja hämmästystä. Niihin liittyvät kasvonilmeet ovat samanlaisia eri kulttuureissa.

Kun äiti tai isä katselee vain kännykkäänsä, jotain hyvin tärkeää jää tapahtumatta. Katsekontakti on elintärkeä. Kuuntelemalla oppii puhumaan.

Tulkintaamme muista ihmisistä vaikuttaa se, miten meihin on suhtauduttu ja onko tarpeisiimme vastattu. Me myös opimme ympärillämme olevilta, miten käyttäytyä – tätä kutsutaan mallioppimiseksi. Monet käytös- ja olettamusmallimme ovat tiedostamattomia. Ajattelemme ja toimimme niin kuin olemme oppineet, kyseenalaistamatta.

Tietoisuustaito

Tunteet tarttuvat. Jos joku kohdistaa kiukkua tai ärtymystä, lähdemme helposti mukaan. Puhutaan vastustamattomasta naurusta ja jaetusta ilosta.

Omiin reaktioihin voi vaikuttaa, kun tiedostaa, mitä itsen sisällä tapahtuu. Kun pystyy kuuntelemaan itsessään tapahtuvia reaktioita lähtemättä niihin heti mukaan. Omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan voi jäädä kuuntelemaan sen sijaan, että toimisi impulssin mukaan, ja päättää viisaammin, mikä on oikea toimintatapa.

Mitä paremmin tunnistaa omia tunteitaan ja tarpeitaan, sitä taitavammaksi tulee toisen tunteiden ymmärtämisessä. Tärkeää on osata erottaa, mikä on tunteiden tukahduttamista ja mikä on tunteiden käsittelemisen taitoa.

Tunneälykkyyttä voi opetella itseen tutustumisen lisäksi oppimalla kuuntelemaan.

Kuuntelemista voi harjoittaa päästämällä irti omista ennakkoasenteista, mielipiteistä ja siitä, mitä halusi sanoa seuraavaksi ja keskittymällä kuuntelemaan.

Ongelmiin ei tarvitse löytää ratkaisuja, omia mielipiteitä ei tarvitse tuoda julki eikä niitä tarvitse siinä hetkessä edes ajatella. Aito kuunteleminen on syvästi eheyttävää molemmille osapuolille, kun sen osaa.

Kannattaa huomioida omat rajat ja omat tunteet. Ei tarvitse lähteä mukaan toisen tunnelmiin liikaa, vaan muistaa oma itsensä, pysyä tyynenä ja rauhallisena, avoimena mutta läsnä omassa itsessä.

Empatian ja sympatian ero on siinä, että empatiassa riittää, kun ymmärtää, miltä toisesta tuntuu. Sympatia on sitä, kun lähtee toisen tunteisiin mukaan, muttei välttämättä osaa sanoittaa niitä.

Aloitteleva tunteiden käsitteleminen vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Useimmiten tunteet nousevat esiin jossakin intensiivisessä tilanteessa tai hetkessä, ja silloin niitä on käsiteltävä: kuunneltava, yritettävä sietää niitä reagoimisen tai pakenemisen sijasta. Kunpa osaisimme tukea toinen toistamme niinä hetkinä.

Jätä kommentti

Vastaa