Nyt. Now.

On vaikea kuvitella, mitä tämä virus, joka nyt hallitsee koko maailmaa, meille opettaa. Vai onko?

It’s hard to imagine, what this virus, that’s now controlling the whole world, is going to teach us. Or is it?

Olen monesti miettinyt, mikä oikeus ihmisillä on ryöstää ja raiskata maapalloa vuosi vuoden jälkeen? Mikä oikeus ihmisillä on ottaa vain ja sanoa maata, merta tai ilmaa omakseen? Ja ennen kaikkea, mikä antaa ihmiselle oikeuden arvottaa toinen ihminen huonommaksi, kuin itse on?

I have often wondered, what gives humans the right to rob and rape planet earth year after year? What gives humans the right just to take and then say they own the land, the sea or the air? And before anything else, what gives a human the right to think, that other human is less worthy than they are?

Keskellä tätä kriisiä tulee mietittyä asunnottomia, päihdeongelmaisia ja muita vähävaraisia. Heillä ei ole mahdollisuuksia läheskään siihen, mihin yleensä ihmisillä on. Ne paikat, joissa he kävivät pesulla tai syömässä, ovat kiinni. Jos heillä on koti, karanteeni ei ole mahdollinen, sillä kadulta on haettava välttämättömyyksiä, enimmäkseen päihteitä, mutta myös rahaa ruokaan. Ja se käteinen raha, jota pitäisi vältellä, on juuri se valuutta, mitä he käyttävät.

In the middle of these crisis homeless, substance abusers and people with very little money comes to mind. They do not have nearly as much possibilities as people normally have. Those places, where they went to get some food or take a shower, are now closed. If they have a home, quarantine is not an option, because from the streets you have to go and get the necessary things like drugs or just money for your food. And cash money, that we are supposed to avoid, is the only currency they use.

Voisi tietysti ajatella, että he elävät muutenkin vain aamusta iltaan. Monen elämä muistuttaa perhosen lyhyttä lentoa. Ei mietitä huomista. Se ei johdu siitä, ettei uskalleta, vaan siitä, että se on liian epävarmaa. Huomisella ei ole mitään hyvää tarjottavaa, vain samaa kamalaa harmaata asioiden pakkotoistoa. Eikä loppua näy.

One could easily think ,that people like that only live from morning to night. Their lives resemble butterflies short flight. Not thinking about tomorrow. It’s not because they don’t have the courage to do so, but because it’s too uncertain. Tomorrow has nothing good to offer, only the same dreadful gray compulsory of things. And there is no end to it.

Nyt meillä jokaisella on hyvä hetki miettiä, miltä se tuntuu. Se, kun ei tiedä tulevasta. Ei edes siitä, onko kohta todella kipeä tai jopa kuollut. Kun se matto, jonka päällä on niin tukevasti seisty, repäistään jalkojen alta. Nyt olemme kerrankin tasa-arvoisia kaikki. Millään määrällä rahaa ei pysty ostamaan itselleen mielenrauhaa tuolta viirukselta. Mietitäänpä tätä pikku hetki.

Now we all have a good moment to think about how that feels. When you don’t know about the future. Not even are you gonna be really ill soon, or possibly dead. When the rug, that you have stand so firmly on, is being pulled from under your feet. For once, we all are equal. No amount of money could buy you a piece of mind from that virus. Let’s think about that for a minute.

Voi kuinka toivoisin, että jokainen olisi nyt miettinyt tätä ja tullut siihen tulokseen, ettei enää ahnehdi mitään itselleen, vaan jakaa kaiken muiden kanssa. Että jokainen nyt ajattelisi olevansa ihan samanarvoinen ihminen kuin kaikki muutkin. Että jokainen muistaisi, että elämä on lyhyt. Että suurinta nautintoa saa siitä vilpittömästä ilosta, jonka pystyy toiselle tarjoamaan.

Oh how I wish, that everyone would have thought about this, and came to the conclusion that they will not be greedy anymore, but will be sharing everything with everyone else. That everyone would think that they are equal with other people. That everyone would remember that life is short. That the greatest pleasure comes from the innocent joy, that one can give to another.

Nyt juuri on hyvä aika muuttaa suuntaa. Mitä jos tulevaisuudessa et katsokaan toiseen suuntaan, kun huomaat epäkohdan, vaan tartut siihen ja teet parhaasi? Autat aina kun voit. Lakkaat keksimästä tekosyitä. Voi olla, että olen hippi, ehkäpä olen sitä ihan mielelläni. Mutta se, että me kaikki olemme perhosia, se sinun tulisi nyt muistaa. Herkkiä, ohikiitävän hetken eläviä pieniä olentoja. Kaikki mitä meillä on on nyt.

Right now is a good time to change direction. What if in the future you will not look the other way, when you see something wrong, but confront it and do the best you can? Help when ever you can. Stop making up excuses. I might be a hippie, perhaps I’m happy to be one. But we all are butterflies, that’s something you should remember. Sensitive, small living things, who. only live a fleeting moment. Everything we have is now.

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!