Kuinka elämä voi tehdäkään täyskäännöksen ihan hetkessä? Pari kuukautta sitten, jos minulle olisi kerrottu nykyisestä elämästäni, en olisi uskonut sitä. Sosiaalinen, ihmisten kanssa päivittäin toimiva minäni joutui uuteen tilanteeseen, ja oppi vihdoin nauttimaan siitä!
Elämä ennen koronaa
Vielä reilu kuukausi sitten elämäni oli kiireistä perusarkea. Päivät täyttyivät kohtaamisista koulussa, töissä, lasten harrastuksissa ja koripallo-otteluissa. Aamu alkoi aikaisella herätyksellä. Seuraavan kerran kerkesin pysähtyä miettimään omia ajatuksiani myöhään illalla, jos siis energiaa vielä riitti ennen nukahtamista. Päivissä oli tietty rutiini. Menin paikasta toiseen tiukasti aikataulutettuna. Lapset ja mies elivät samaa kiireistä arkea. Kommunikoin kasvotusten opettajien, opiskelijakavereiden, valmentajan, joukkuekavereiden ja päiväkodin ohjaajien kanssa päivittäin.
Olen koripalloammattilainen. Asun Helsingissä, mutta pelasin Forssan Alussa naisten korisliigaa. Ajoin 3-4 iltaa viikossa Forssaan harjoituksiin. Olen myös kahden lapsen äiti. Päivät vietin Laureassa koulussa. Kuulostaa hullulta koko yhtälö, mutta se toimi. Perhe tuki minua tässä, koska tavoitteena oli voittaa vielä yksi Suomenmestaruus. Forssassa oli joukkue, jossa siihen oli mahdollisuus. Helppoa ei kausi ollut tähän mennessä ollut. Koko ajan kuitenkin ajattelin, että palkinto ajamisesta tulee keväällä, kun kulta ripustetaan kaulaan. Päivittäin teimme joukkueeni kanssa töitä sen eteen. Kävimme tuhansia keskusteluja parantaaksemme joukkuehenkeä ja peliä playoffeja varten.
Käännekohta
Olin 12.3.2020 kotona valmistautumassa Forssaan lähtöön, kun koripalloliitto julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin, että koko sarja on pysäytetty ja peruttu tältä kaudelta. Shokki ja tyhjyys oli päällimmäinen tunne. Koko kausi oli mennyt hukkaan. Seuraavina päivinä loppui myös oma sekä lasteni kouluunmeno ja alkoi etäopetus. Mitään totuttelujaksoa ei ollut, vaan kaikki loppui kuin seinään. Yhtäkkiä aamusta iltaan kellotettu elämä ja kymmenet kohtaamiset päivittäin olivat poissa.
Ensimmäinen viikko oli tuskien taivalta. Ajattelin, ettei tästä tulee mitään. Päivittäinen live viestintä muuttui kokonaan tietokoneen välityksellä tapahtuvaan viestintään. Wilma-viestit täyttivät päivän. Zoom-kutsuja sateli, Teams-palavereita kouluun ja päiväkotiin. Yritin saada omia opiskeluja suoritettua, mutta minulla oli nyt monta uutta roolia. Koripalloilijasta ja äidistä piti nyt tulla ala-asteen opettaja ja kokki. Kumpikaan näistä rooleista ei ole minulle ominainen eikä mieleinen. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, johon panostin päivittäin, oli nyt ohi. Tämä on katastrofi, ajattelin.
Koronan jälkeinen elämä
Jo viikon jälkeen kuitenkin kaikki tasaantui. Viestintä koulun suuntaan parani, kun hekin oppivat toimimaan uudessa tilanteessa paremmin. Opin nauttimaan rauhallisemmasta elämänrytmistä. Näin kuinka lapseni nauttivat, kun olin koko ajan kotona. Koko ajan mielessä pyörivä koripallo unohtui, ja laatuaika perheen kanssa täytti ajatukset. Zoom- ja Teams-palaverit olivat mukavaa vaihtelua kotielämään. Puhelimen välityksellä sai kuulla muiden tärkeiden ihmisten kuulumisia rauhallisella kävelylenkillä. Täysi katastrofi muuttui mielessä seesteiseksi elämästä nauttimiseksi. Tähän tottui, eikä minulla enää ole edes kiire saada hektistä elämääni takaisin. Nyt on aika ottaa kaikki irti näistä olosuhteista!
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!