Yhteistyö projektimme Vantaan kaupungin aikuisopiston opiskelijoiden kanssa alkoi. Projektimme tarkoitus on tukea suomen kielen oppimista sekä uskallusta käyttää kieltä vuorovaikutuksessa suomalaisten kanssa.Tutustuminen toisiimme alkoi varovaisesti ja haparoiden. Ujoja hymyjä, englannin kielistä puhetta ja varovaisia ihmetteleviä katseitä vaihdettiin ryhmän jäsenten kesken.
Projektimme aihe löytyi ja oli kaikkia ryhmän jäseniä koskettava. Tämän jälkeen unohtui suomen kielen käytön vaikeus.Jokainen ryhmämme jäsen halusi tuoda esille oman kulttuurinsa näkökulman aiheeseen ja kertoa siitä. Ja tunnelma oli kuin minkä tahansa projektin aloituksessa, puhuttiin välillä päällekkäin, naurettiin ja ihmeteltiin yhdessä. Suomen kielen käyttö ja sen osaaminen ei ollut enään keskiössä vaan halua osallistua projektin toteutukseen, tulla ymmärretyksi ja saada oma näkökantansa esille.
Tapaamisen jälkeen pohdin omaa rooliani suomen kielen oppimisen tukemisessa. Luettuani Ylen uutisen “Ajattelin ensin, että onko tämä Kiinaa” – suomen kieli on maahanmuuttajalle iso mutta ei voittamaton haaste. https://yle.fi/uutiset/3-9457987 Aloin miettimään miten toimin vuorovaikutustilanteissa kun toisen suomen kielen taito on heikko. Tuenko minä omalla käytökselläni uskallusta käyttää suomen kieltä. Olenko sensitiivinen ja myötämielinen keskustelu kumppani. Keskitynkö kuuntelemaan ja kannustamaan vai tarjoanko kielen vaihtoa, Puhutaanko englanniksi? Koenko haparoivan, kompastelevan keskustelun hankalaksi.
Meistä jokainen on kokenut tilanteen missä haemme sanoja, tulemme väärin ymmärretyksi tai olemme itse ymmärtäneet väärin tai jäämme sanattomaksi tuppisuuksi. Täydellistä tai valmista kielitaitoa ei ole. Unohdetaan kielioppi virheet ja keskitytään ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Rohkeus käyttää kieltä ja taito karttuu kun keskustelu kumppani ei anna yhteisen kielen puutteen estää sosiaalista vuorovaikutusta. Meistä jokainen voi toimia suomen kielen ja kulttuurin opettajana päästen sitä kautta tutustumaan uusiin ihmisiin, tapoihin ja kulttuuriin.
Alla olevasta linkistä löytyy Kotouttamisen osaamiskeskuksen materiaalipaketti vapaaehtoisille suomen kielen ja kulttuurin opettajille. https://kotouttaminen.fi/documents/3464316/4354557/oppimateriaalia-kielen-ja-kulttuurin-opetukseen-vapaaehtoiset.pdf/225c2cec-1ecf-4340-ab17-aa316477582c/oppimateriaalia-kielen-ja-kulttuurin-opetukseen-vapaaehtoiset.pdf
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että pitäisi keskittyä ihmisen kohtaamiseen sen sijaan, että miettii puhuuko suomeksi vai vaihtaako englantiin. On tärkeämpää olla läsnä ihmisen kanssa ja olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Voi käyttää jopa eleitä, joten kieli ei ole sitten se tärkein asia. Oli opettavainen blogin aihe.
Mukavaa lukea, että tällaisia yhteistyöprojekteja järjestetään! Itseäni jäi suuresti vaivaamaan, että minkä kokoisesta projektista on kysymys? Lähinnä projektin kesto ja kuinka monta Laurean opiskelijaa tässä on mukana. Itselläni on hieman kokemusta tällaisesta saman tyyppisestä toiminnasta ja haluaisin antaa helpon vinkin, mitä näille kielenopiskelijoille pitäisi opettaa.
Nuo oppimismateriaalit ovat toki hyviä, mutta ensisijaisia asioita pitäisi hieman priorisoida ehkä toisella tapaa. Omasta mielestäni yksi parhaita tapoja opettaa suomenkielen alkeita on kaivaa jostain kuvakortteja, minkä aiheet käsittelevät esimerkiksi tuossa oppimateriaalissakin mainittuja vaatteet, ruoka, asuminen, terveys ja sairastaminen. Aivan arkiset välttämättömyyden sanat ensin ja sitten katse pidemmälle.
-Petri
Tämä oli pieni muotoinen työelämäprojekti Pasova kurssiin liittyvä, jota teimme kolme opiskelijan voimin hyödyntäen Laurean aistien- tilaa. Rakensimme tilaan yhdessä Vantaan aikuisopiskelijoiden kanssa tutuimme eri kulttuurien häiden perinteisiin. En tiedä onko aistien- tila sinulle tuttu. Aistien tilassa hyödynnetään valoja, ääntä, kuvaa ja sisustusta aistimusten luomiseen . Ja meidän projektissa kävimme keskusteluja näiden kuvien ,videoiden ja musiikin pohjalta.
Itse toimin varhaiskasvatus ikäisten lasten parissa. Ja siellä käytämme paljon kuvia ja kuvasarjoja kielen oppimisen tukena. Espoossa meillä on käytössä Roihusten perhe materiaali, joka sisältää paljon kuvia perheen arjesta. Ja näiden arki kuvien kautta tutustumme Roihusten perheeseen lasten kanssa. Papunet ja sen monipuoliset kuvakommunikaatioaineistot ovat käytössä päivittäin erilaisissa muodoissa työssäni. Ja varmasti näitä samoja kuvia ja kuvasarjoja voisi hyödyntää aikuisten kielten opetuksessa.
Kommentti 1: Yhteistyöprojektinne kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta, toivottavasti niin te kuin osallistujatkin saitte paljon siitä irti! Tämän kaltaisessa projektissa olisi kiva olla itsekin tulevaisuudessa mukana. Itselleni uuden kielen opiskelu uudessa ympäristössä on ajankohtaista, kun lähden keväällä vaihto-opiskelemaan Saksaan. Vaikka opiskelu on englanniksi, olen kuullut, että Saksassa on hyvä opetella vähintään perusasiat saksaksi ja haluaisin itsekin pystyä kommunikoimaan päivittäisissä asioissa paikallisella kielellä. Olen täysin samaa mieltä siinä, että kielioppivirheisiin ei kannata tarttua ja ihmisten välinen vuorovaikutus on tärkeintä. Kiitos mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta!